This is my Bankai!

Eilen pidettiin pienet bailut Jannella ja Timolla. Sitä ennen pidettiin kyllä bändireenitkin, joissa Riku oli tuuraamassa Miikkaa, joka lähti karkuun Espooseen. Ihan hyvin meni nekin, ja päätettiin pari uutta biisiäkin, joita toivottavasti päästään ensi viikolla jo reenaamaan. Toinen näistä biiseistä on JAM:in aikaisemminkin jo tänne linkittämäni biisi "Over Drive", ja toinen on TOKIO-nimisen yhtyeen biisi "Sorafune". Tää biisi esiintyy myös mahtavassa draamasarjassa nimeltä "My Boss My Hero", kannattaa tutustua!

Tässä on loppukrediitit kyseisestä sarjasta, sekä taustalla tää biisi!

Reenien jälkeen nähtiin koululla muutamia muitakin japanologeja ja suunnattiin porukalla Jannelle ja Timolle. Päästiin heti alkuunsa vähän syömään, sillä Jetro oli tehnyt ihania tonnikala-majoneesi-onigirejä ja Timo teki maukkaita pitsaleipiä! Nam!

Eiks oo söpöjä nää onigirit! Ei melkeen raaskinut syödä kun ovat niin suloisia. Kiitos Jetro!

Näiden lisäksi tarjolla oli myös keksejä ja sipsejä, ja lopulta ei ees tarvinnut ostaa kebabia vaikka viime kirjotuksessa mainitsinkin että taidan sellasen hakea! Mut ei vaan jaksanut syödä enää sinä iltana. ;-p

Myöhemmin illalla ykkösluokkalainen Silja toi vielä tällasta anpania, elikkä makealla paputahnalla täytettyä leipää. Tai oikeestaan pullaksi sitä kai suomeksi voisi sanoa, vaikka Japanissa pullakin on leipää. ;-) Oli erittäin hyvää sekin! Anko-paputahna oli tehty itse alusta alkaen; on siinä ollut hommaa!

Ettei ihan syömiseksi koko ilta ois mennyt, niin pelattiin me vähän Wiitäkin. Illan hittipeli oli Bleach-tappelupeli, joka siis perustuu samannimiseen anime-/mangasarjaan. Oli ihan huvittava se kaikkine dubbauksineen!

Janne laittoi Ichigo Kurosaki -vermeensä päälle voittaakseen, mutta eihän se mitään auttanut!

Mario Kartiakin pelattiin, joka luonnistui allekirjoittaneelta huomattavasti paremmin kuin tämä Bleach-peli. Sai siinä nimittäin heilua ihan tosissaan jos meinasi saada yhtään osumaa vastustajaan. Mario Kartissa sen sijaan voi ajella vaan rauhassa menemään!

Tänään täällä on ollut muuttopäivä, sillä pitäisi saada tuo Tiian huone nyt tyhjäksi tän viikonlopun aikana, että voi sitten avaimen palauttaa takaisin VOAS:lle. Huomenna siis vielä sählinkii täällä luvassa. Sit tulee hiljaista ja yksinäistä... Jos ei sitten joku uus asukas päätä ilmaantua tohon tilalle. Jeh, kattellaan!

Sushikestit.

Eilen pidettiin siis Tiian kanssa pienet kutsut, ja tehtiin sushia sekä karagea, eli friteerattua kanaa. Sushi oli ihan perinteinen makizushi, jonka sisällä oli kurkkua ja tamagoyakia, eli paistettua kananmunaa. Yleensä tehdään tällanen versio, koska se on helpoin ja kaikki tykkää siitä! :-)

Takana on kaikenlaista roinaa kuten mun yskänlääke, joka ei siis kuulu tarjoiluun! ;-D Ton verran tehtiin sushia, mutta tossa ei oo kaikki kanat mitä paisteltiin. Joku neljä rasiaa oli sitä, eli sitä riitti useamman tollasen lautasellisen verran. Jengiäkin meillä oli täällä sen verran, että äkkiä kaikki katosi parempiin suihin! Jälkkäriksi Tiia teki vielä törpölöörää, joka on hänen oma bravuurinsa, ja se koostuu kermasta, rahkasta, mustikoista, sekä sokerivoissa paahdetuista kaurahiutaleista. Erityisen hyvää on se, ja se löytyy usein meidän kutsujen menuusta! En nyt ottanut siitä kuvaa, mutta ens kerralla vaikka sitten. ;-)

Kutsujen jälkeen pelattiin vielä Tiian, Tonin ja Rikun kanssa yhet Mario Partyt Wiillä, ja tottakai meikku taas voitti! ;-))) Vaikkakin aika taidokkaasti, sillä tokavikalla kierroksella mulla oli vaan yksi tähti, ja sain viimeisellä kierroksella yhden ilmaisen, sekä ryöstettyä kaksi! Taitolaji... ;-)

Tänään käytiin koululla opiskelemassa vaan pari tuntia, sillä puhetunnit oli peruttu Watanabe-sensein sairastumisen vuoksi. Toivottavasti ensi viikolla hän on jo terve, ja päästään taas jutustelemaan. :-)

Huomenna on vähän isommat kutsut luvassa, sillä Janne ja Timo pitävät tuparibailut luonaan. He asuvat ihan koulun vieressä, joten reenien jälkeen pääsee hyvin sitten sinne suoraan. Huomenna taidan ostaa pitkästä aikaa oikeen kunnon kebabin! :-D

Fiilis: JUDY AND MARY - KYOTO

Umiyuki.

Herranjestas, miks en oo vielä pastennut tänne blogiin Jeron Umiyukia? Mietin et minkä videon pistäisin seuraavaks ja kuuntelin samalla musaa, kunnes tajusin et hei tätähän en oo ees viel pistäny tänne. Jero on siis jenkeistä kotoisin oleva jäbä, joka asuu tällä hetkellä Japanissa ja laulaa enkaa, eli japanilaista iskelmää. Hänen isoäitinsä on kylläkin japanilainen, että ehkä sieltä sitten tää enka on vereen tullut. :-) On suosittu hän Japanissa, ja nuoretkin on alkaneet vähän kääntymään enkaan päin, etenkin kun on kyse karaokesta. Tullut tätä biisiä useaan otteeseen kyllä karaokessa lauleskeltuakin!

Sain muuten vaihdettua sitä haastatteluaikaa helmikuun 13. päiväksi (perjantai, kääk!), joten ei tarttekaan skipata koulua! Yay! \o/ Täytyy toivoo ettei tää epäonnenpäivä vaikuta sen haastattelun tuloksiin. ;-)

Mun kaikki kolme oppilasta japanin kolmoskurssilta on nyt saaneet tietää sijoituskaupunkinsa Japanissa. Yksi lähtee Akitaan, toinen Hiroshimaan ja kolmas Tokion lähettyville. Hauskaa, kun kaikki on ihan eri puolilla ja puhuvat sitten palattuaan ihan eri murteita. ;-D Tässä on vielä linkki Akitaan lähtevän Satun blogiin, käykääpä kurkkimassa! http://fluffyfairytale.blogspot.com/

Näytin tänään mun kakkos- ja kolmoskursseille puolituntisen videon japanilaisista näyttämötaiteista, mut ei saanut kovin suurta suosiota se! :-D Liekö sitten ollut vähäeleinen nô-teatteri liikaa vai mikä. No, nytpä ainakin tietävät mitä ovat nô, bunraku ja kabuki! Ehkä tää aihepiirikin vielä aukenee, kunhan ovat vähän vanhempia. :-)

Huomenna ei ole poikkeuksellisesti koulua, joten pidetään Tiian kanssa kutsut ja tehdään vähän sushia ja friteerattua kanaa. Nams! Riku tulee myöskin Vaasaan pitkästä aikaa, sillä hän on nyt käymässä vähän aikaa Suomessa, kunnes palaa taas ensi viikolla takaisin Japaniin. Kiva päivä siis luvassa! Meillä on kyllä jo olkkari ihan täynnä Tiian muuttolaatikoita, joten saa nähdä miten mahutaan tänne muuton keskelle leikkimään. Mut eiköhän me jotain keksitä!

Tässä vielä kesänodotukseen Ai Ôtsukan kesäbiisi - PEACH!

P.S. Jaksaakohan kukaan muu kattoa näitä videoita kuin meikä? Ja vielä miljoona kertaa peräkkäin... Mikä siinä on, että mun pitää aina kuluttaa joku biisi loppuun kuuntelemalla sitä useamman päivän ajan ja useita kertoja päivässä? ;-D

Tule jo, kevät.

Vaikka aina mietin kuinka kesä on niin kiva kun on vihreää ja lämmintä, mutta lopulta kuitenkin se on se kevät joka vie voiton. Sillon kun voi ensimmäisen kerran kulkea ilman takkia ulkona auringonpaisteessa ja kuunnella linnunlaulua, niin on se vaan hienoin fiilis. Keväällä tulee iloiseksi ja tekee vaan mieli tanssia! Onneksi päivät on jo alkaneet selkeästi pitenemään. Muutama kuukausi vielä!

Nyt on iloinen fiilis koska mun flunssa on aikalailla parantunut; ei yskitä enää läheskään niin paljon ja voimat on jo aikalailla palanneet. Oon jopa saanut vähän opiskeltuakin. Ostin Japanista nimittäin tollasia kanji flascardeja, elikkä pelikortin kokoisia kortteja, joissa on jokaisessa hyödyllistä tietoa aina yhdestä kanjista molemmin puolin. Tosi hyviä opiskeluun, niin ei tartte kirjaa raahata koko aikaa mukana. Mukavampikin noista on lueskella kuin siitä kirjasta.

Hyvä fiilis on myös siksi, koska saatiin sovittua kesätyöhaastatteluaika. Nyt vaan täytyy toivoa että tärppää. Meen käymään keskiviikkona 18.2. Helsingissä haastattelussa, ja pääsee sit samalla taas käymään sushilla ja Ben & Jerry's -jätskikiskallakin. Harmi vaan että tuo oli ainut päivä kun heillä oli enää vapaita haastatteluaikoja (olis ollut kyllä maanantaina ja tiistainakin, mutta sillon on töitä), joten joudun skippaamaan koulun. Noh, käyn sen sijaan samalla reissulla katsomassa Sinebrychoffin taidemuseossa näyttelyn nimeltä "Auringonjumalattaren tyttäret". Tuolla olisi myös paljon kivoja luentoja, mutta harmi kun ei asu Helsingissä, eikä tollekaan päivälle satu luentoa osumaan. Ei sinne raaski kovin usein matkustaa. Olkaapa siis onnellisia, helsinkiläiset!

Löysin vihdoinkin ton söpön "Sakura"-nimisen biisin, joka esiintyy "Nousevan Auringon Kajo" -sarjassa. Hauska sarja on se, ja jää tuo biisi siitä hanami-jaksosta päähän aina soimaan. Toi kertsi on tosi söpö!

On tullut tässä loppuviikon aikana katseltua tosi paljon japanilaista draamaa, kun oon vaan olla möllöttänyt peiton alla flunssasena. Katsoin kahdessa päivässä läpi jo viime kerrallakin mainitsemani "Dragon zakura" -nimisen sarjan, ja sen perään aloitin katsomaan "At home dad" (atto hoomu daddo) -nimistä sarjaa, josta on vielä pari jaksoa jäljellä. Molemmissa sarjoissa pääosaa esittää Abe Hiroshi, joka on kyllä ihan yks suosikkinäyttelijöitäni. Hän esiintyy myös mm. suositussa sarjassa nimeltä "Kekkon dekinai otoko", se on myös ihan mainio! Kannattaa tutustua näihin sarjoihin ehdottomasti.

Dragon zakura -draama kertoo "huonojen opiskelijoiden" lukiosta, jonne perustetaan erityisluokka Tokion yliopistoon haluaville. Sarja kertoo vuodesta, kun tämä erityisluokka opiskelee sitäkin erityislaatuisemman opettajan (Abe Hiroshi) johdolla. Jos on opiskelumotivaatio hukassa niin tätä vaan katsomaan! :-D

At home dad -draama puolestaan kertoo nimensä mukaisesti koti-isästä, tai oikeastaan kahdesta sellaisesta. Tääkin on tosi hauska sarja; musta tulee isona koti-ISÄ! Tää ei oo varmaan kauheen suosittu, sillä en löytänyt YouTubesta mitään matskuu tähän liittyen, niin joudun nyt jättään tän kohdan videottomaksi. ;-) Tässä kuitenkin kuva!

Suositelkaas mulle jotain draamasarjaa, johon tutustuisin seuraavaksi. Tai no on mulla yksi jo odottamassa, Jetro nimittäin suositteli sellaista kuin "First Kiss". Muistan kun kesällä 2007 oltiin Japanissa ja tän sarjan mainoksia oli joka puolella, niin luulin aluksi että ファースト・キス (faasuto kisu) tarkoittaa "Fast Kiss" - kunnes alko raksuttaan. ;-)

Muistoja.

Oon tässä flunssan kourissa kattellut mm. "Dragon zakura" -nimistä draamasarjaa, sekä käynyt läpi Japaninkuvia. Aattelin tähän pasteta vielä muutaman kivan kuvan tuolta reissulta! Ja niin, flunssa ei oo siis vieläkään lähtenyt pois, ja jouduin sen takia eilen skippaamaan peli-illan ja tänään bänditreenit, ääh, rasittavaa. Onneks Tiia toi mulle tänään apteekista yskänlääkettä, niin toivottavasti hellittää tää kauhee köhä. Ja leipoi hän pannariakin, se ainaki auttaa! <3

Umeshu. <3 Erityisesti toi kyseinen umeshu-merkki on nannaa. Umeshu on siis luumuviiniä, ja tässä kyseisessä purkissa siihen on lisätty ainakin hiilihappoja, et maistuu joltain limpparilta se. Namnam. Ariman kylpylähotellilla on otettu tää; onsenin jälkeen maistuu umeshu erityisen hyvältä!

Tää oli niin gangsta-elukka! Joku iguaani tai leguaani tai muu -guaani on varmaankin se!

Tää on aika freaky. Hyvin pystyy ainakin maastoutuun se kilppari jonnekkin korallien sekaan. Toi pää on aika mahtava ja sen silmiä oli kyl tosi vaikee paikantaa!

Nemokin löyty! Oli aika söpö kun se meni tos korallin sisälle ja takas parit kerrat, ihan niinku siinä leffassaki, tiätteks! Sillee. Aww.

Tuli muuten vastaan sellanen blogi, jossa suomalainen lukiolaistyttö on lähdössä vaihtoon samaan kouluun, jossa käytiin kouluvierailulla kesällä 2007. Gifussa on siis se koulu. Mun vanhaa blogia lukeneet varmaan tietää mistä on kyse. Jos tää on ihan uus aihe, niin kuvia sieltä koululta löytyy tältä sivulta alkaen ja jatkuen vielä vähän seuraavallekin. Pientä raporttia Gifun reissulta löytyy täältä. Koulu oli kyllä tosi kiva ja ihanalla paikalla riisipeltojen keskellä, joten hyvä tuuri on ehdottomasti käynyt tällä tytöllä. Linkkaan varmaan sen blogin tohon oikeaan reunaan mun suosikkiblogien joukkoon jossain vaiheessa.

En oo vielä siitäkään tainnut mainita että Tiia, siis mun kämppis, muuttaa ens viikolla täältä pois. Nyyh, mistä mä nyt saan mun pannarit. ;-) Toivotaan että tähän ei nyt tulis ketään randomii ennen ensi syksyä. Kesällä mitä todennäköisimmin muutan tästä kyllä itsekin sitten pois. Muuttaminen on kyl kauheeta. Taisiis se et sitä tavaraa on niin hemmetin paljon ja mun 32- ja 28-tuumaiset, vanhan malliset telkkarit painaa aika saakelisti. Helpoimmalla pääsis jos viittis palkata ihan ammattilaiset muuttamaan, mut ehkä mä laitan vaan mun miespuoliset kaverit hommiin. >:-)) Mut noh, eipä se mun kohdalla oo vielä ajankohtaista, kesällä sitten.

Kylläpä tää vuosikin on lähtenyt käyntiin nopeesti. Kohta se on jo helmikuu. Maaliskuussa oli tarkoitus Pierren ja Nathanin tulla käymään Suomessa, siitäkin pitäis pikkuhiljaa sopia, jos ovat vielä halukkaita! Voih, kesästäkin on jo niin pitkä aika. Pierre muuten pääsi sisään Kioton yliopistoon. Lähtee siis sinne kahdeksi vuodeksi tossa kesän lopulla. Täytyy nyt vaan toivoo että munkin samanmoinen hakuprosessi menis hyvin ja pääsisin ensi syksynä taas Kiotoon. <3

Haha, ollaanpa hehkeitä. Huomaa muuten näistä pimeänkin tullen otetuista kuvista että Japanin kesä on aika pirun kuuma. Loistaa naamat siihen malliin nimittäin! :-D

Pistetääs tähän loppuun vielä video, kun niitä tuppaa näissä mun postauksissa aina vähintään yksi olemaan. ;-) Täs on Nathan, elikkä ton yläpuolella olevan kuvan vasammanpuoleinen dude soittelemassa kitarallaan. Taitavaa, eikö? :-)

JOY.

Ei oo vieläkään parantunut tää flunssa. Ei täs oikeestaan muuten mitään, mut kurkku on vaan niin pirun kipee. Viime yönäkin heräsin siihen että kurkkuun sattu. O___o Kävin kyl hakeen apteekista tänään jotain lääkettä kurkulle ja yskään, ehkä tää tästä. Toivottavasti en tartuta kaikkia huomenna koulussa...

Töissäkin pysty olemaan vaikka ääni aika maassa olikin. Piti vaan olla huutamatta (mä kun yleensä niin kauheesti oppilailleni huudankin ;-)) niin ihan hyvin meni varmaan opetus perille. ;-D Aamulla kuulostin kyllä aika kauheelta varmaan puhelimessa kun sovin kesätyöhaastatteluaikaa ja ääntä ei vaan tullut. Hyvä kuva varmaan välitty sinne puhelimen toiseen päähän tällasesta pihinähiirestä. Noh, pitää korjata tää ennakkokäsitys sit kasvotusten. ;-) Mut kerron tästä sit myöhemmin lisää kun on ajankohtaista!

Mun pari oppilastakin on saaneet tietää opiskelijavaihtopaikkakuntansa Japanissa, ihanaa! Tosi kiva sitten kuulla kuulumisia sieltä. Heilläkin on jo lähdöt helmi-maaliskuun vaihteessa, sieltä se kevät vaan lähestyy, jes! Voitte käydä lukemassa mun kolmoskurssin oppilaan, Fiian, kokemuksia Japanista hänen blogistaan tuosta oikealla löytyvästä linkistä. Se on siis tuo blogi jonka nimi on "pl☆stic I scream !". No se tuli nyt sit näköjään alleviivattuna kun en ois osannut tota tähteä tehdä ilman copy-pastee. :-D Ei se mitää. Vau, linkkinäkin tuli se oikeen, ei ees tartte siis vaivautuu katsomaan oikealle, vaan riittää et painaa tosta nimestä! Ihmeellistä on tää tietotekniikka.

Kattelin statseista että mun blogia on käynyt lukemassa 444 eri henkilöä ja yhteensä käyntejä on ollut n. tuhat. Mut missä on mun kommentit?! :-D Saa tänne kommentoidakkin, niin tiiän ketkä tätä lukee. ;-)) Ei oo tietenkään pakko, saa myös stalkata, koska itsekin harrastan sitä aika monen blogin kohdalla. ;-D Voi vitsi, onpas tässä postauksessa paljon hymiöitä... Pitäiskö alkaa vähentään.

Oliko mulla nyt sit jotain oikeeta asiaakin? No ei, kunhan paskaa jauhan ennen Conanin alkamista telkkarista. Voi vitsit, Conaniakin on enää parisenkymmentä jaksoa jäljellä ennen sarjan päättymistä. Aika surullista, mut niin se vaan menee. Täytyy sitä välillä sarjoja lopettaa et uusia pystyy alottaan. Ja jatkaahan Conan sit taas uusissa merkeissä, jos ikävä tulee. ;-) Oonko muuten kertonut koskaan että nähtiin Einarin kanssa Conan Helsinki-Vantaalla kun se oli lähtemässä pois Suomesta ja me oltiin lähdössä Japaniin? No nytpä sen kerroin sit. Oli se hieno hetki.

Loppuun vielä ihana YUKI biisillään JOY! (Jos mul ois pokkaa leikata tukka, haluisin tollasen kaksvärisen YUKI-polkkiksen. <3) Muistakaa sit tän biisin tahtiin tanssii tota tanssiakin; niin mekin aina karaokessa! ;-D

When the East wind blows...

Myydäänköhän Maija Poppanen -DVD:tä kaupoissa? Vai onko sitä ees julkaistu DVD:llä Suomessa? Haluisin niiin taas katsoa sen pitkästä aikaa. Lapsena tykkäsin Maija Poppasesta tosi paljon, ja varmasti tykkäisin nytkin jos kattelis! Jostain kätköistä löytyis EHKÄ TV:stä nauhotettu VHS-versio, mutta kyllä kelpais tollanen DVD myöskin.

Maija Poppanen tuli mieleen tästä aivan loistavasti muokatusta trailerista. Tuli sympaattisesta Maija Poppasesta tosiaankin "Scary Mary".

Joululomalla muuten olisin halunnut katsoa Disneyn Kaunotar ja Hirviö, mutta kävin Makuunissa kyselemässä ja he sanoivat että heiltä on se DVD mennyt rikki eikä ole ainakaan toistaiseksi korvattu uudella. Filmtownissa ei myöskään ollut. Lisäksi kaikista kaupoista oli painos loppu. PÖH!

Kaunottaren ja Hirviön biisit sekä suomeksi että englanniksi löytyy onneksi Youtubesta, joten vaikkei sitä DVD:tä omistakaan (vielä!) niin voi fiilistellä näillä biiseillä. ;-) Tässä teillekin tää ihana Bellen aloitusbiisi. Mukana tietty myös Gaston! :-D On tää suomenkielinen versio vaan niin ihanan nostalginen. <3

Tänään loppui Project Runwayn neljäs kausi (vaikkakin ensi viikolla varmaan tulee taas tuttuun tapaan erikoisjakso voittajasta). Voittajaksi suoriutui tottakai ah niin ihana 21-vuotias Christian! Jee. Ei kai kellään nyt voinut ketään muutakaan suosikkia olla; Christian nyt vaan on niin fierce. ;-)

Sillon on aina kiva kattella näitä tosi-TV-sarjoja kun oma suosikki välillä sattuu voittamaankin. Samoin kävi myös Amazing Racen yhdeksännellä kaudella, vaikka millään muulla kaudella ei muistaakseni alusta asti ollut suosikkiparini ole voittanut. Kyseessä on siis kausi joka viimeksi näytettiin Suomessa, eli voittajana siis nää hippipojat. ;-)

Ootteko muuten katsoneet Googlevideosista videon "Kintaro Walks Japan"? Kyseessä on siis toisen näistä hipeistä, vaaleahiuksisen Tylerin, tekemä dokumentti, jossa hän kävelee Japanin päästä päähän. Tää on kuvattu ennen kuin Tyler kilpaili Amazing Racessa. Kannattaa ehdottomasti katsoa!

Katotaas jos saatais tähän suoraa katselua tästäkin videosta, en oo aikasemmin kokeillut liittää videota Googlevideosista, niin saa nähdä miten pelaa sit.

Tosi-TV-sarjat on kyllä hienoi. En tiiä miten pääsin Disneystä tosi-TV-aiheeseen, mut ei se mitään. Vielä yks katsomisen arvoinen sarja tällä hetkellä on Top Chef, jota näytetään torstai-iltaisin Subilla. Moneskohan kausi siitä oli menossa, oisko kolmas tai neljäs? En uskalla googlettaa kun aina vahingossa sieltä sit ne voittajat pompsahtaa esiin ja kausi on lähes pilalla. ;-)

Tsiigailkaapa siis näitä sarjoja! Ja jos jäi Project Runwayn finaali väliin niin Subin netti-tv:stä osoitteesta sub.fi/nettitv voi käydä sen ilmaiseksi vielä viikon ajan katsomassa. Niin, suomeksi tuon sarjan nimi on siis "Muodin huipulle".

Sanaechan.

Eilen pidettiin taas pitkästä aikaa bänditreenit. Vanhat biisit meni hyvin noinkin pitkän tauon jälkeen, ja ensimmäistä kertaa yritettiin soitella uuttakin biisiä nimeltä Sanaechan. Yllättävän hyvin meni sekin noin ensimmäiseksi kerraksi. Kyl me vaa ollaa taitavii! ;-D

Tässä on video tähän versioon mitä soitellaan, tästä on myös toinen ja alkuperäinen versio, joka ei oo ihan noin poppis. Mut tää on jees!

Treenien jälkeen mentiin porukalla vielä Ainolle nautiskelemaan teetä ja teemakeisia, hyvää oli ja myöhäiseksi meni jutustellessa. :-)

Saatiin tossa keskiviikkona muuten tietää ton joulukuisen tentin tulokset, ja läpi meni! Ensi kuussa pitää vielä se kanjiosio tehdä, jonka jätin kokonaan tekemättä, mutta onneksi sen tekemiseen on nyt sitten reilusti aikaa, sillä noi kaksi muuta pitkää osiota meni läpi. Lukuaikaakin vielä on, joten eiköhän se hyvin mene. :-)

Tänään mun piti vähän siivoilla (viikon jälkeenkin matkalaukku vielä keskellä lattiaa...) mut aamulla kun heräsin niin kurkussa oli joku kaktus ja nokka vuosi sekä olo oli kuumeinen, joten taidan siirtää siivoomisen huomiselle ja lepäillä tän päivän. Pitäis apteekissa käydä hakeen vähän Burana C:tä, mut eihän tonne pakkaseen viiti lähteä. Ehkä täs selvitään!

Ens viikolla jatkuu yks mun suosikkiohjelmista TV:ssä, nimittäin Amazing Race. Tällä kaudella kilpailijat käyvät myös Suomessa, joten kannattaa seurailla miten amerikkalaiset selviävät suohiihdosta ja muista suomalaisista hullutuksista. Itse katselin ton kauden sillon muutama vuosi sitten kun se tuli jenkeissä, mutta meinaan kyllä uusiks taas kattoa sunnuntai-iltojen ratoksi.

Tähän loppuun vielä yks JUDY AND MARY:n biisi vuodelta 1995. "Over Drive" on soinut mulla päässä siitä lähtien kun laulettiin sitä Yukikon kanssa karaokessa Yamashinassa. Jos aikaisemmista postauksista ei ole tullut selväksi, niin JUDY AND MARY on siis ihan lemppariyhtyeeni. <3

Loskaisessa Suomessa taas.

Terveppä terve! Ei oo vähään aikaan tullut nyt kirjoiteltua kun tuli Japanin jälkeen lahnattua viikko Jyväskylässä ja toissapäivänä vasta palasin takaisin Vaasaan. Työtkin ovat jo alkaneet, joten arkeen on tullut jo palattua.

Voisin vielä vähän kirjata ylös Kioton viimeisen päivän tapahtumia ennen kuin pääsee unohtumaan. Aamusella lähdettiin metrolla Nijon asemalle josta käveltiin joku parinkymmenen minuutin matka onsenille. Paljon porukkaa oli liikenteessä vapaapäivän kunniaksi. Onseniin sisäänpääsy maksoi 800 jeniä per nokka ja sillä sai lilluskella yhteensä neljässä altaassa; poreallas, kylmäallas, ulkoilma-allas ja teeallas. Teealtaan vesi oli ruskeaa ja siellä lillui iso teepussi! Hyvää tekee taas iholle kuulemma se. ;-) Kylmäaltaan veden mittari näytti +17 ja saimme Yukikon kauhistumaan kun kerroimme Suomen järven veden olevan kesällä tuota luokkaa... Noh, ehkä hän uskaltaa silti vielä Suomeen tulla. :-)

Onsenista noustuamme jäimme vielä hetkeksi istuskelemaan onsenin aulaan ja syömään leipää ja jätskiä. Leivät ostettiin aikaisemmin Nijon aseman kupeessa olevasta leipomosta, joka oli niin ahdas että tönäisin yhden kohtuu ison leivänkin lattialle laukullani. Yhyy.

Seuraavaksi lähdettiin junalla lyhyen matkan päähän, en muista yhtään mille asemalle mutta kaupungin laitamille kuitenkin. Siellä käytiin temppelialueella, jossa okaasan oli käynyt syksyllä kirjoittamassa haikuja ja tykästyi paikkaan niin että halusi sen ehdottomasti minulle näyttää. Paikka oli kyllä kiva, ja erityinen juttu temppelillä oli kivikko, johon kun kaatoi vettä kuului sieltä koto-soittimen ääni.

Temppelillävierailun jälkeen lähdettiin junalla Yamashinaan, jossa käytiin karaokessa. Hauskaa oli taas kerran ja melonilimppari virtasi!


Yamashinan asemalta onkin sitten kohtuu lyhyt kävelymatka takaisin kotiin, joten käveltiin sinne ja syötiin illalliseksi sukiyakia, eli lihaa ja kasviksia makeassa soija-sokeri-kastikkeessa dipattuna raakaan kananmunaa. Nannaa!

Lauantaiaamuna lähdettiin puoli kahdeksan aikaan aamulla lentokenttätaksilla kohti Kansain lentokenttää. Lentokenttätaksi tuli hakemaan meidät Yukikon talon edestä ja vei aina lentokentälle asti, joten ei tarvinnut raahata matkalaukkuja yhtään. Oli helppoa ja halpaa se; yhdeltä henkilöltä tuo matka maksoi 3300 jeniä ja kesti vajaa kaksi tuntia. Taksiin mahtui kahdeksan henkilöä ja se keräsikin meidän jälkeen loputkin näistä paikoista täyteen. Okaasan teki meille evääksi juusto-umeboshi-onigirit, joten matka sujui oikein joutuisasti niitä mutustaen ja maisemia ihmetellen.

Tällä kertaa lentokin oli ajoissa, joten ei tarvinnut vaihtaa junasta bussiin kuten viime reissulla kävi. Juna meni onneksi Tikkurilasta suoraan Jyväskylään, joten pystyi nukkumaankin. Kylläpä Suomi oli tuolloin kylmä.

Laitan tähän loppuun vielä yhden julkaisemattoman videon sekä muutaman julkaisemattoman kuvan. Kirjoittelemisiin!

Hyvää uutta vuotta!

Uusi vuosi on taas saatu käyntiin. Eilen saavuttiin tänne Yukikolle ja täällä on nyt sitten vuodenvaihdetta vietetty. Hauskaa on ollut!

Eilen saavuttiin Yukikolle joskus neljän maissa ja siirryttiin aikalailla suoraan ruokapöytään okaasanin luokse. Edellistä matkapäiväkirjaa lukeneet tietävätkin, että Yukikon ja okaasanin kämpät on siis lyhyen kävelymatkan päässä toisistaan. Ja voi hemmetti että nää japanilaiset kodit on talvella kylmiä! Tälläkin hetkellä oon takki päällä täällä sisällä ja vieressä hohkaa tollanen lämmitin. Kyllä tää sit lämpenee kunhan hetken on pitänyt päällä, mutta kun palaa tänne Yukikollekin takaisin niin ensimmäinen tunti menee palellessa, ennen kuin huone lämpenee yhtään.

Eilen syötiin nabea eli pataa. Padassa oli kasviksia ja taskurapua, sekä myöhemmin sinne heitettiin sekaan vielä nuudeleita. Oli tosi hyvää ja lämmitti kyllä viileänä päivänä.

Kun oltiin syöty mahamme täyteen alettiin pelailla uuden vuoden pelejä. Ensimmäisenä pelattiin hyakunin isshu -nimistä peliä, jossa täytyy tuntea sata japanilaista runoa. Me kun niitä runoja emme valitettavasti vielä osaa, pelasimme Yukikon lapsena kehittelemää peliä, jossa ei tarvinnut osata lukeakaan. Ihan hauska peli oli sekin, vaikka kaippa nuo sata runoakin joskus pitää opetella.

Hyakunin isshun jälkeen siirryttiin aluksi vähän hankalaan mutta säännöt opittuaan tosi hauskaan peliin nimeltä hanafuda. Tää oli myöskin korttipeli, jota kerralla voi pelata vain kolme henkilöä, joten vuoroteltiin siten, että aina kierroksen hävinnyt tippuu ja tilallle tulee toinen pelaaja. Korteissa on kuvia joita pitää itselleen kerätä siten, että jos kädessä on samaa maata oleva kortti kuin pöydässä, saa sen parin itselleen. Sitten pakasta nostetaan vielä yksi kortti joka jos löytää pöydästä parin, saa sen myös itselleen. Enpä nyt sen enempää tässä sääntöjä ala selittämään, mutta korteilla on sitten arvot, jotka lopuksi ynnätään yhteen ja kenellä eniten pisteitä on, on voittaja. Peliä pelataan useita kierroksia ja katsotaan sitten lopuksi kuka sai yhteensä eniten pisteitä ja voitti koko setin. Panoksena oli, että se kuka lopulta saa vähiten pisteitä, tarjoaa eniten pisteitä saaneelle kahvin seuraavana päivänä Starbucksissa. Minä voitin ja okaasan häivisi, joten sain lopulta kaakaon tänään, kun kahvia en juo. jei!

Pelien lomassa juotiin vielä teetä ja syötiin makeisia ja mandariinejä. On muuten hyvii mandariinei, kun ei oo mitään säilöntäaineita vaan ihan tuoretta kamaa, nams!

Keskiyön lähetessä aloitettiin tietysti tinan valaminen. Tuotiin Suomesta mukana kauha ja muutamat tinat, ja Yukiko oli ihan innoissaan tästä suomalaisesta uuden vuoden ennustamisesta. Kivaa oli ja hyvä vuosi on kaikille tulossa. ;-)

Kun vuosi oli vaihtunut, syötiin perinteen mukaisesti soba-nuudelia, joka on ohutta ja pitkää ja sen syöminen merkitsee että vuodesta tulee hyvä. Jokaisella ruualla jota vuodenvaihteessa syödään on oma merkityksensä. Kuulemma uuden vuoden yönä moni nuudeliravintola on ihan täyteen buukattu kun jengi haluaa syödä näitä pitkiä nuudeleita.

Nuudelit imailtuamme siirryttiin pikkuhiljaa takaisin Yukikolle ja nukkumaan. Saatiin kaksi peittoa per nokka ja laitettiin vielä lämmitys täysille, joten yöstä tuli lopulta ihan sopivan lämmin, vaikka illalla jo epätoivo oli ottaa vallan.

Aamulla nukuttiin pitkään ja mentiin kymmeneltä okaasanille taas syömään. Japanissa 1.1. on vuoden tärkein päivä ja sillon syödään ja syödään, vähän niinkuin meillä jouluaattona. Aamupala oli ruhtinaallinen ja se oli täynnä herkkuja joilla kaikilla oli oma merkityksensä. Eikä ruoka tosiaankaan ollut mitään mautonta niinkuin olin kuullut. Johtunee ehkä siitä, että okaasan oli tehnyt kaiken itse alusta loppuun, eikä ostanut valmiita rasioita kaupasta. Uuden vuoden aamupalaan kuuluu myöskin lämmin sake, jota otoosan ainakin aika tahdilla veti naamaansa. Vihdoin otoosankin sitten rentoutui ja heitti settiä jopa mulle, vaikka sillon kun asuin täällä ujosteli hän tosi paljon. On se sake vaan hieno juoma.

Aamupalan jälkeen lähdettiin kävelymatkan päähän temppelille, jossa rukoiltiin ja maistettiin amazakea eli makeaa alkoholitonta sakea. Aika hirvittävän makuista oli se. Yukiko myös vei nuotioon viime vuonna ostamansa onnenkalun ja hankki sitten myös uuden.

Temppeliltä siirryttiin Starbucksiin kahville ja lueskelemaan temppeliltä hankittuja ennustuksia. Mulle on onneksi hyvä vuosi tulossa! Kahvittelun jälkeen minä ja Laura lähdettiin seikkailemaan junalla kohti Fushimi-inaria, kuuluisaa pyhäkköä, jossa käy tosi paljon jengiä rukoilemassa aina vuoden ensimmäinen päivä. Okaasan ja Yukiko eivät voineet jostain syystä rukoilemaan sinne tulla, sillä okaasanin veli oli juuri joulukuussa kuollut. Ei jotenkin ole sopivaa se suruaikana. Äiti ei myöskään halunnut tulla mukaan, sillä hän kuuli kuinka paljon siellä tulisi ihmisiä olemaan ja alkoi ahdistaa. ;-)

Fushimi-inarilla oli jengiä tosiaankin hyvin paljon. Organisointi toimi kuitenkin japanilaiseen tapaan erittäin hyvin, ja ihmisiä saatiin ohjailtua oikeisiin suuntiin ja ihmismassat pysyivät hyvin hallinnassa. Hitaasti mutta varmasti lähestyttiin asemalta kohti Fushimi-inaria.

Pyhäköllä jengiä päästettiin rukoilemaan aina vähän kerrallaan, ettei koko suma pakkautuisi ja kaatuilisi portaissa. Hyvin oli kaikki organisoitu ja kukaan ei jäänyt jalkoihin.

Kun oltiin rukoiltu, käytiin vielä kävelemässä vuorilla. Sielläkin oli jengiä, mutta ei läheskään niin paljon mitä itse pyhäköllä. Vuorilla oli myöskin pieniä pyhäkköjä, joille niillekin riitti rukoilijoita.

Fushimi-inarilta siirryttiin sitten Book-offin ja conbinin kautta takaisin tänne Yamashinaan ja taas suoraan ruokapöytään. Ruokana oli tempuraa ja uuden vuoden ruokia, samoja mitä aamusella. Oli taas hyvvää ja mahansa sai täyteen!

Huomenna lähdetään aamusella käymään jollakin temppelillä sekä onsenissa, eli kuumassa kylvyssä. Alunperin meidän piti mennä aikaisemmin jo mainitsemaani Kuraman onseniin, mutta koska päätettiin että käydään tolla temppelilläkin joka sijaitsee ihan eri puolella Kiotoa, niin päädyttiin menemään sitten sitä temppeliä lähellä olevaan onseniin. Eiköhän sekin ole testaamisen arvoinen! Toivotaan vaan että mahdutaan sekaan lillumaan, sillä porukkaa voi olla huomenna taas liikkeellä. Illalla on tarjolla vielä kuulemma sukiyakia ja karaokereissukin on luvassa. Vielä on siis kivoja juttuja jäljellä! :-)

En varmaan enää huomenna täältä kirjoittele, kun pitää kamojakin pakkailla ja sitten lauantaiaamuna lähteä jo aikaisin kohti Kansain lentokenttää ja siitä se kotimatka sitten alkaakin. Oli taas tosi kiva reissu, ja tuntuu että täällä olisi pidempäänkin ollut, kun niin paljon on oltu kokoajan menossa. Kirjoitellaan taas sitten Suomesta. Kohta nähdään!