maanantaina 21. joulukuuta 2009

インターンシップ ~ internship.

Sain työharjoittelupaikan! Jessssss!!

Laitoin aikaisemmin syksyllä työhakemuksen erääseen välitysfirmaan, mutta koska sieltä ei tuntunut harjoittelupaikkaa kuuluvan, laitoin n. viikko sitten muutamia harjoittelupaikkahakemuksia suoraan eri kylpylä-majataloihin Kiotossa.

Ainoastaan yhdestä paikasta tuli vastaus, ja se tulikin jo seuraavana päivänä siitä kun hakemuksen olin laittanut! Vastauksessa kerrottiin että he ovat hyvin kiinnostuneita, mutta he eivät vielä voi tehdä päätöstä. Heillä tulisi olemaan kokous 20.12., jossa he päättäisivät minun kohtalostani.

Eilen heräsin jännittyneenä ja tarkastin sähköpostini; olin saanut myöntävän vastauksen!




Tuleva työpaikkani on Kioton luoteisosassa Arashiyamalla sijaitseva japanilaistyylinen majatalo nimeltään Togetsutei. (Kartta yllä). Majatalossa on parisenkymmentä kaunista japanilaistyylistä huonetta eri hintakategorioissa. Huoneet ovat yleisesti melko kalliita, mutta hintaan sisältyy kylvyt (ulkona ja sisällä) sekä kaiseki-illallinen ja japanilaistyylinen aamiainen. Allaolevat kuvat olen ottanut Togetsutein nettisivuilta.






Nettisivujen perusteella tämä majatalo levittäytyisi kolmeen eri rakennukseen; tai ainakin siinä olisi kolme eri sisäänkäyntiä eri siipiin. Asia selvinnee paremmin sitten paikan päällä. ;-)


Työskentelyn aloittaisin suunnitelmien mukaisesti huhtikuun lopulla; just sopivasti ennen Golden Weekin ruuhkia! Työharjoittelu kestää 10 viikkoa, joten työt lopettelisin sitten kesäkuun lopussa; juuri sopivasti ennen hiostavan kuuman kesäjakson alkua. Harmikseni missaan juuri ja juuri kirsikankukat, jotka ovat yleensä Kioton alueella huipussaan maalis-huhtikuun vaihteessa. Ehkä täytyy toivoa että tulee piiiitkä ja kyyyylmä talvi. ;-D


Vielä on vähän (tai aika paljonkin) säätämistä luvassa viisumin, asumisen, opintotuen, apurahan, lentolippujen ja muun yleisen säädön merkeissä. Meillä on työnantajan kanssa vielä vähän neuvottelut kesken asumisjärjestelyistä ja mahdollisesta työpalkkiosta. Ideaalitilanne mulle olisi se, että en saisi palkkaa mutta työnantaja maksaisi asumisen. Näinollen voinen lähteä reissuun turistiviisumilla (vähentää byrokratian ja paperisodan määrää) ja saan täyden opintotuen. Päivitellään kun päästään työnantajan kanssa sopimuksiin ja selvitän nää viisumiasiat! Ja ne lentoliputkin vois kohta hankkia... :-)


Kohta meen käymään poliisilaitoksella tilaamassa uuden passin. Mun passin voimassaolo loppuu just sopivasti alkukesästä, joten täytyy nyt sijoittaa sit siihen uuteen biopassiin. Ehkä se on jo aikakin; ei tosta 10 vuotta vanhasta passista kauheesti mua tunnista! :-D


Linda Yamamoto ~ Neraiuchi


keskiviikkona 16. joulukuuta 2009

プレゼント ~ presents.

Tänään kun saavuin kotiin odotti minua ovella paketinnoutokortti. En oikeen osannut taaskaan odotella mitään, joten jännittyneenä matkasin postille...

Hirvee jono muuten aina tässä joulun alla tuolla postissa. ;-D Olin saanut paketin italialaiselta ystävältäni Giorgialta. Paketin avattuani sieltä paljastui kaksi rasiaa kuuluisaa italialaista suklaata, Giorgian minulle polttama cd-levy jossa on hänen lempparimusiikkiaan, sekä aivan ihana piirros! Laitoin sen heti jääkaapin oveen magneeteilla kiinni. Sen takia siinä on tommonen kissakin. ;-D



Tapasin Giorgian opiskellessani Kiotossa kesällä 2008. Me oltiin hänen kanssaan samalla luokalla ja vietettiin paljon aikaa yhdessä. Giorgia on ihan Suomi-fani; hänen suosikkiyhtyeisiinsä kuuluu Apocalyptica, Nightwish ja HIM. Toivottavasti saan hänetkin tänne joskus vierailulle. :-)) Itsekin tosin kävisin mielelläni hänen luonaan vierailulla, sillä hän asuu Venetsiassa. ♥____

Giorgia luki yliopistossa japanologian tutkinnon, ja aloitti tuossa about vuosi sitten uudet opinnot sarjakuvakoulussa. Olen muitakin hänen piirrustuksiaan nähnyt, ja tosi hienoja on ne!


Yukikolta saadusta herkkulähetyksestä paljastui jänniä hemuja. Kaikkia en ole vielä päässyt maistamaan, mutta aika jänskä oli kultahipuin koristeltu läpinäkyvä hyytelö, jonka sisällä oli kokonaisia azukipapuja.



Hyvää kyl oli, mut aika jännittävän näköinen! :-D Vielä jännittävämpi on mustassa liemessä lilluvat pienet mustat pavut. Ei näytä että se olisi mitään makeaa, mutta kyllä noitten kaikkien makeisia pitäis olla... Pitänee siitäkin sit raportoida kunhan uskaltaa suuhunsa pistää! :-D




Michelle, eli siis tää hong kongilainen vaihtari (oikealta nimeltään Man Ying, mutta jostain syystä aasialaiset käyttää länsimaalaisia nimiä ollessaan tekemisissä länsimaalaisten kanssa...) saapuu todennäköisesti Suomeen jo 28.12.! Hänellä on lento tuolle päivälle varattuna, mutta hänellä ei ole vielä viisumia. Viisumissa voi vielä kestää, joten voi olla että hän joutuu siirtämään lentoaan tammikuulle.

Ollaan jutskailtu sähköpostin välityksellä sekä Facebookissa jonkun verran, ja hänellä tuntuu olevan kovat odotukset Suomesta. Hän oli nähnyt Hong Kongissa TV:ssä ohjelman Suomesta, jossa kuvailtiin Suomen olevan taivas. Ohjelman mukaan Suomi on rauhallinen maa ja ihmiset on ystävällisiä. Onhan se toisaalta näinkin, mutta kyllä suomalaiset on joissain asioissa huomattavasti töykeämpiä kuin vaikka aasialaiset. Ja en nyt tiedä onko Michellen tuleva opiskelijakämppä mikään rauhallisuuden tyyssija... Vähän sellasta infoa tuli KOASilta (Keski-Suomen opiskelija-asunnot). ^^;

Yritetään kuitenkin tehdä hänen vaihtoajastaan ikimuistettava!!


Girls Generation ~ HaHaHa


sunnuntaina 13. joulukuuta 2009

ブザー・ビート ~ Buzzer Beat.



Pitkästä aikaa tuli sellanen draamasarja kateltua, jota viittii suurella lämmöllä eteenkin päin suositella. Jostain syystä vähään aikaan ei oo tullut sellasia draamasarjoja vastaan, joiden seuraavaa jaksoa oikein odottamalla odottaa, tai että sarja tulisi katsottua lähes yhdeltä istumalta putkeen. Buzzer Beat kuitenkin katkaisi tämän draamamasennuksen!


Kuten joku sarjan nimestä saattaa päätellä, pyörii Buzzer Beat koripallomaailman ympärillä. Silloin kun sarja pyöri Japanissa, oli kaupoissa myynnissä vasemmalla puolella näkyvä koripalloleipä. Buzzer Beat alkoi japanissa 13. heinäkuuta ja päättyi 21. syyskuuta 2009. Jaksoja sarjassa on perinteiset 11.


Sarjan toinen päähenkilö on Kamiya Naoki, joka on nuori ja taitava koripallonpelaaja joukkueessa nimeltä JC ARCS. Naokia esittää aina niin ihana Yamapi, joten sarjaa lähtee ihan mielellään katsomaan jo ihan hänenkin takiaan; tai ainakin minä lähtisin! ;-D




Vaikka Naokilla taitoa koripallon pelaamiseen löytyykin, on hän hieman epävarma itsestään ja etsii vielä itseään ja paikkaansa urheilijana. Naoki seurustelee kauniin ja kiltin Nanami Natsukin (oikealla) kanssa. Natsuki on JC ARCSin cheerleader ja kaikki pitävät häntä ihanana ja kaikenkaikkiaan täydellisenä tyttöystävänä, ja Naoki onkin jo menossa tämän kanssa naimisiin. Kunnes...


Sarjan toinen päähenkilö on Shirakawa Riko, joka on musiikkiyliopistosta juuri valmistunut tyttö, jonka unelma on tulla ammattilaisviulistiksi. Hän muuttaa asumaan yhdessä parhaan ystävänsä Ebina Main kanssa, joka on myöskin muusikko.

Monena iltana Riko kuulee asuntoonsa miellyttävän ja tasaisen biitin, jonka myöhemmin huomaa tulleen asuntonsa takapihalla olevalta koripallokentältä ja koripallon pomputusäänestä. Tästä lähtee käyntiin ystävyys Naokin kanssa.




Riko ja Naoki (yllä) tapaavat usein sattumalta tällä koripallokentällä, sillä Riko käy harjoittelemassa siellä viulunsoittoa ja Naoki taas koripalloa. Heistä tulee toistensa ykkösfanit, ja he lupaavat kannustaa toisiaan unelmansa toteuttamisessa.


Riko huomaa vasta myöhemmin, että hänen tarinan alussa bussista löytämänsä, ja Naokin valmentajalle palauttamansa kännykkä olikin Naokin. Rikolla on meneillään säpinää Naokin valmentajan kanssa, ja Naokillakin on tyttöystävä, joten Rikon ja Naokin välisen rakkaustarinan kehittelemiseen ja kuvioiden selvittämiseen tulisi menemään vielä aikaa...


Alla on Buzzer Beatin alkutunnari. Se on nyt vähän hassulla playerilla, kun YouTubesta ei löytynyt semmoista alkutunnaria jossa taustalla olis jopa toi oikee biisi. Mut siitä vaan kun keskellä olevaa play-nappulaa painaa, niin pitäis lähtee pyörimään!





Suosittelen sarjaa erityisesti tytöille, mutta kyllä tää varmasti pojillekin sopii, jos on ennenkin tämäntyylisiä draamasarjoja katsellut. Klassisesta musiikista tai koripallosta kiinnostuneille tää myös sopinee. :-)

perjantaina 11. joulukuuta 2009

百・私の一日 ~ One hundred - one day of my life.

Sadas postaus! Wohoo! Bileet! :-D

Kuten lupasin, tämä postaus tulee olemaan päiväni kuvina. Otin eilen muutamia kuvia ja kerron niiden avulla minkälainen päiväni oli. Valitsin sellaisen päivän jolloin teen jotain muutakin kuin dataan kotona; sellanen ois voinu olla aika tylsä! ;-D

Laitoin herätyskellon soimaan puoli kymmeneksi, vaikka koulu olisi kyllä alkanut jo kahdeksalta. Normaalisti herään seitsemältä, jos on mentävä aamutunnille klo 8:15. Tiesin kuitenkin että tämän aamun ensimmäiset tunnit jäisivät lyhyeksi eikä niillä mitään järkevää olisi luvassa, joten päätinpä sitten suosiolla skipata aamun.

Harvoin tulee koulua syyttä suotta skipattua, mutta kai sitä nyt välillä saa... ^^;




Yleensä syön aamupalaksi Valion A+ maustamatonta luonnonjugurttia jonka sekaan pilkon päärynän tai omenan. Hyvää, terveellistä ja maha tykkää!

Aamupalan syön tietokoneen ääressä kuten nörtin kuuluukin. Aamulla on tsekattava uusimmat Facebook-päivitykset ja jos aikaa riittää, katsottava onko tullut uusia päivityksiä seuraamilleni blogeille.

Aamupalajugurtin seurana on aina lasillinen monivitamiinia vastustuskyvyn ylläpitämiseksi. Kirpsakka vitamiinijuoma karistaa myös viimeisetkin unihiekat silmistä!

Aamupalalle käyn suihkun jälkeen, ja tällä kertaa pääsin nauttimaan aamupalasta ja nördäämisestä klo 10:21.






Aamiaisen ja dataamisen jälkeen vois olla aika tsekata pihalle et osaa vähän varautua siihen mitä pitäis laittaa päälle. Ulkona satoi lunta, vaikka se kuvasta ei taida kauheasti välittyäkään. Ilma ei ollut kuitenkaan kylmä, vaan aika leuto.

Sään tsekkauksen jälkeen heitin vaatteet niskaan ja vähän putrua naamaan. Hiuksetkin heitin letille.












Kouluun ajattelin ehtiä 11:30 alkavalle tunnille. Aikaa oli siis vielä ruhtinaalliset seitsemän minuuttia heittää takki niskaan, pistää kengät jalkaan ja kävellä tien toiselle puolelle. Yleensä tässä vaiheessa sitä aikaa on korkeintaan viisi minuuttia, joten olin hienosti edellä aikataulusta! ;-D














Hississä! Yleensä kävelen kyl rappuset alas (en kuitenkaan niitä aina jaksa ylös kävellä... ^^;), mut aattelin käyttää ton ajan hyödyks ja napata vielä yhden pikaisen kuvan tähän kuvasarjaan. :-p Onpa virne!
















Koulurakennuskin näytti olevan vielä pystyssä.




Koulussa opiskelin kaks ja puol tuntia kirjanpitoa. Laskeskeltiin Excelillä kaikenmaailman mukuja, kikuja ja alveja. Sinäänsä kirjanpito on ihan mielenkiintoista, mutta opettaja menee eteenpäin niin hirveetä vauhtia, että puolet porukasta putoo kärryiltä ensimmäisen minuutin aikana. Asiaa edesauttanee tosin se, että yleensä se puolet porukasta yrittää samaan aikaan ylläpitää sosiaalista elämäänsä Facebookin välityksellä... Itse yritän kyllä keskittyä enemmän itse oppituntiin kuin Facebookiin. ;-)



Kello 14:05 saavuin takaisin kotiin.

Postinjakaja oli yrittänyt tuoda minulle isokokoisen kirjeen sillä välin kun olin koulussa. Iik. Mitähän siellä on.

Kortissa sanotaan että kirjeen voi noutaa aikaisintaan klo 16:30, joten tänään en sitä ehtisi noutaa. ;___; Täytyy jännittää seuraavaan päivään!















Unohdin aamulla avata (tai siis raaputtaa) joulukalenterin, joten tein sen nyt. Pah, tyhmä pallo. Missä mun joulupukit!

Ohops, mites se aika warppas nyt kaks tuntia eteenpäin... Noh, täytyyhän sitä taas jossain välissä vähän datailla, joten se kaks tuntia nyt meni sit varmaankin siihen datailuun ja yleiseen säätämiseen. ;-D Ei mitään sen kummempaa raportoitavaa siis.















Viideltä olisi luvassa meidän luokan pikkujoulut, joten täytyi alkaa sitä varten valmistautumaan. Valmistautuminen aloitettiin kynsien lakkaamisella söpön vaaleanpunaiseksi, ja sen jälkeen tökkimällä niitä joka paikkaan ja lakkaamalla ne uudelleen.















Kun ne kynnet sit oli ok ja kuivunu, täyty vähän pistää tukkaa kiinni, valita juhlavaatteet ja laittaa ripsariakin. En käytä ripsiväriä normaalisti, mutta laitan sitä kyllä jos jokin juhla on tiedossa.

Täs kuvassa näkyy meidän kaunis kylppärikin, jota en ookaan aikasemmin esitellyt! ;-D


Viiden aikoihin äiti heitti mut ystävällisesti Kuokkalaan, jossa pikkujoulut pidettiin. Oltiin varattu KOASilta pieni saunatila käyttöömme illan ajaksi. Yhdeksän euron hintaan per lärvi saatiin kuitattua saunatilan vuokra, sekä ostettua kaameet kasat ruokaa ja hemuja. Ruokaryhmä oli vääntänyt kuusi pellillistä pitsaa sekä ison kulhollisen makaronisalaattia. Illan päätteeksi jäljellä oli vielä kaksi pellillistä pitsaa, useita sipsi- ja karkkipusseja sekä suurin osa makaronisalaatista... :-D Hienosti arvioitu. Noh, ei muuta kuin pitsaa folioon ja käsilaukkuun matkaevääks! :-D



Pelattiin aluksi valepaskaa, jonka jälkeen otettiin kovat panokset käyttöön ja pelattiin pienellä porukalla pokeria. Panoksena oli, että häviäjät tarjoavat voittajalle baarissa kaljan. Noh, hävisin tietty, ja oon vieläkin sen kaljan velkaa voittajalle!




Saunatilasta täytyi poistua kymmeneen mennessä, joten piti sitten jatkaa iltaa muualla. Mä olin suunnitellut et menisin jo kymmeneltä kotiin ja nukkumaan, mutta muiden yllyttämänä päätin sitten lähteä jatkamaan iltaa Giggling Marliniin. En oo oikeen baarien ystävä, ja en oo koskaan kyseisessä baarissa käynyt, mutta kerta se on ensimmäinenkin.

Sisäänpääsy oli kolme euroa, ja sillä pääsi nauttimaan salsatanssin pyörteistä. Paikalla oli salsaopettaja, joka veti meille muutamia salsaoppitunteja illan aikana. Porukka oli kivasti messissä, ja paikalla taisikin olla aika paljon alan harrastajia.



Yhden jälkeen alkoi jo sen verran unihiekkaa olemaan silmissä, että käänsin nokkani kohti kotia. Lähes kaikki muut jäivät vielä bailaamaan aamun pikkutunneille asti, ja tästä johtuen tänäaamuna koulussa oli aika hiljaista. Oli meitä ehkä jopa seitsemän kahdestakymmenestä jaksanut herätä kouluun...



Semmonen oli se päivä! Ihan mukava päivä kaikenkaikkiaan. ^^


Mitä siellä saapuneessa isokokoisessa kirjeessä nyt sitten oli?





Yukikohan se siellä oli taas pistänyt laatikkollisen ihania namuja tulemaan. Tuo kortti oli myös todella kaunis niin kuvaltaan kuin sisällöltäänkin. Kiitos!

B'z ~ Ichibu to zenbu (draamasarjasta Buzzer Beat)



tiistaina 8. joulukuuta 2009

押忍!闘え!応援団 ~ Osu! Tatakae! Ouendan


Haluisin kirjotella pienen pätkän yhdestä mun kaikkien aikojen suosikkipelistä Nintendo DS:lle, Osu! Tatakae! Ouendan.

Peli ilmestyi Japanissa vuonna 2005, mutta taisin itse tutustua siihen vasta 2006 vuoden alkupuoliskolla. Peli on siis täysin japaninkielinen, ja sitä ei ole myynnissä Suomessa, vaan se on tilattava esimerkiksi aasialaisesta verkkokaupasta. Itse tilasin pelin Play-Asia:sta.

Osu! Tatakae! Ouendan on rytmipeli, jossa menevän japanilaisen musiikin tahtiin naputellaan DS:n ruudulle ilmestyviä ympyröitä. Musiikki pelissä on todella monipuolista; uusimpia hittejä sekä japanilaisia klassikoita. Peli on todella koukuttava, ja siinä riittää haastetta. Vaikeustasoja on neljä, joista kaikista vaikein tuntuu miltei mahdottomalta kun peliä alkaa pelaamaan, mutta joka kuitenkin on täysin mahdollinen muut tasot läpi pelattuaan. Tasoja aukeaa aina sitä mukaan kun on edellisen päässyt läpi. Pääsin pelin viimeisen tason kokonaisuudessaan läpi oman DS-konsolin hankittuani syksyllä 2006 - voi sitä voitonriemua! ;-D


Helmikuussa 2007 pelille julkaistiin jatko-osa nimeltään Moero! Nakketsu Rhytm Damashii - Osu! Tatakae! Ouendan 2. Peli oli tietenkin pakkohankinta, ja ostin sen kesällä 2007 kun kävin kuukauden reissulla Japanissa. Peli oli mahtavaa matkaseuraa pitkillä ja hitailla junamatkoilla, ja sainkin sen pelattua läpi japaninmatkan aikana. Viimeiset tasot taidettiin läpäistä vielä lentokoneessa kotimatkalla.

Se miksi pelin kakkososa oli nopeampi läpäistä johtui varmasti siitä, että formaatti oli tuttu. Toinen merkittävä seikka on se, että ykkösosan heikkouksia oli paranneltu tähän uuteen versioon. Yksi suurimmista eroista oli se, että biisien alkuintrot pystyi kelaamaan ohi. Tämä uudistus tuli kyllä tarpeeseen, kun oli ykkösosan viimeisen biisin tuskallisen pitkän alkuintron joutunut kuuntelemaan kymmeniä, jos ei jopa satoja kertoja ennen biisin läpäisemistä...

Osu! Tatakae! Ouendan ei ole vain päätön rytmipeli, vaan siinä on ihan oikea juonikin. Ouendan tarkoittaa japanilaista miehistä koostuvaa kannustusjoukkoa ja peli pyöriikin heidän ympärillään.

Pelissä kartalta valitaan aina tarina, joka halutaan pelata. Tarinoita ilmestyy kartalle sitä mukaan, kun edellisiä pääsee läpi. Peleissä on myös muutamia salabiisejä.

Kun tarina on valittu, näkyy DS:n ruudulla sarjakuvina kerrottu tarina, jonka päätteeksi tarinan päähahmo huutaa kannustusjoukkoa apuun ratkaisemaan tätä piinaavan ongelman. Ongelmat ovat hyvin erityyppisiä ja tarinat yleensä hauskoja. Kun kannustusjoukot (ouendan) saapuu apuun, alkaa taustalla soimaan biisi. Jos pysyy biisin rytmissä mukana, tarinassa ollut ongelma alkaa pikkuhiljaa ratketa. Biisi on jaettu n. 3-4 osioon, joista jokaisen jälkeen tarina jatkuu oman suorituksen mukaan joko ongelman ratkeamisella tai feilaamisella.

Se miksi mieleni teki juuri nyt kertoa tästä kyseisestä pelistä johtuu siitä, että ostin juuri Prisman alennuslaarista pelin englanninkielisen version. Peli maksoi vain n. 12 euroa, joten sen raaskin vihdoinkin ostaa. Aikaisemmin en ole sitä viitsinyt hankkia, sillä se mitä olen nähnyt/kuullut/kokeillut ei ole ollut kauhean positiivistä. ^^; Jos kuitenkin pelityyppi kiinnostaa, suosittelen kiirehtimään Jyväskylän Seppälän Prisman peliosastolle; siellä oli vielä useita kappaleita jäljellä! Kaupan päälle tuli vielä kahden vuoden takuu pelille, jota myyjäkin oikein ääneen ihmetteli! :-D

Englanninkielinen versio, Elite Beat Agents, ilmestyi loppuvuodesta 2006. Perusidealtaan peli on samanlainen kuin esikuvansa; tarinat vain ovat englanniksi, sijoittuvat pääasiassa länsimaihin ja musiikki koostuu U.S.A.:n listahiteistä. En ole vielä tätä kovin paljoa pelannut, sillä alkoi heti alkuunsa rasittamaan noi biisit. ;-D Kyl tääkin vielä pitänee läpi silti pelata!

Sen sijaan että Elite Beat Agentsissa pyydettäisiin kannustusjoukkoja apuun, pyydetäänkin apuun pelin nimensä mukaisesti agentteja.

Positiivista Elite Beat Agentsissa on se, että moninpeliä pelatessa tarvitaan vain yksi pelikortti käyttöön, joka voidaan sitten langattomasti jakaa muille pelaajille. Japanilaisessa esikuvassaan ja sen jatko-osassa moninpeliä pelatakseen tarvitsee jokaisella pelaajalla olla oma peli.






Ei tästä nyt ihan kauheen pieni kertomus tullutkaan ja en tiedä saiko noista selostuksista mitään selvää, mutta ehkä tosta videosta saa jonkinlaisen kuvan pelistä. Suosittelen näitä japaninkielisiä versioita lämmöllä kaikille rytmipeleistä kiinnostuneille! Jos vain yhden pelin haluaa hankkia, kannattaa melkein tilata tuo kakkososa, sillä sitä on paranneltu niin kriittisissä kohdissa ykkösosaan verrattuna. Ei lennä DS:kään niin helposti seinään kun ei tartte niitä introja joka kerta kuunnella... :-D


Tää oli mun yhdeksäskymmenes yhdeksäs postaus. Ens kerralla ois luvassa järjestysnumeroltaan 100:s postaus! En tiedä onko tässä nyt sit kovinkaan paljoo aihetta juhlaan, mut teenpä silti semmosen juhlapostauksen! Vaikka kaikki mun postauksethan nyt on tietty aina aiheeltaan yhtä juhlaa!! ;-))

Oon halunnut pitkään tehdä sellasen päiväni kuvina -postauksen, niin yritänpä nyt tässä tän viikon aikana panostaa semmoseen. Jos on muita ideoita niin saa ehdottaa! ;-D

L'arc~en~ciel ~ Ready Steady Go (Ouendan 1:n viimeinen taso, viimeinen biisi)


sunnuntaina 6. joulukuuta 2009

お誕生日おめでとう、フィンランド! ~ Happy Birthday, Finland!

Siellä ne Linnanjuhlat taas pauhaa telkkarissa ja ikkunoissa näkyy kaksi kynttilää, on siis itsenäisyyspäivä! Valitettavasti en tänäkään vuonna saanut kutsua Tarjan bileisiin, mutta yritetään selvitä! ;-)

Kävin tänään syömässä hyvän itsenäisyyspäivän illallisen äidin luona, ja nyt on masu niin täynnä et kohta poksahtaa. Sain burgundinpadan jämät vielä mukaan, niin ei tartte sit huomennakaan laittaa itse ruokaa, wohoo! ;-D


Tänään olis ollut Helsingissä JLPT (japanin kielen tasokoe), mutta olinpa laiska enkä tänä vuonna siihen ilmoittautunut ollenkaan mukaan. Oli niin paljon näitä matkailuopintoja nyt tää syksy täynnä, et ei ois ehkä ehtinyt tarpeeksi kanjeja kertailemaan koetta varten. :-/ Täytynee joku vuosi tässä kuitenkin taas mennä kokeilemaan, kunhan aika antaa periksi! Kokemuksia tämän vuoden JLPT:stä otetaan vastaan kommenttiboksissa! ;-D


Lähetin tässä tällä viikolla Yukikolle ja Chiemille joululahjaksi joulusuklaalevyt. Vinkkinä, et postista jos ostaa semmosen joulusuklaalevyn, niin mukaan saa jouluisan pahvikuoren jolla voi pistää jouluisan tervehdyksen menemään. Testasin et mukaan pakettiin mahtuu vielä ihan hyvin kapea kirjekin.

8.12. mennessä jos lähettää, niin ehtii vielä ennen joulua perille hitaammallakin postilla. Hitaampi posti on noin puolet halvempi mitä nopeampi, mutta sillä meneekin sit puolet pidempään mitä priority-kirjeellä. Suklaalevy maksoi postissa 3,80€ ja lähettäminen Japaniin 4,90€, eli ei kauheen kalliiksi tuu pieni joulutervehdys. (-:




Nyt tuli varmistus siitä, että mun tutoroitava todellakin opiskelee Hong Kongin yhteistyöoppilaitoksessamme. Sain myös hänen sähköpostisoitteensa ja laitoin tänään hänelle sähköpostia jossa kysyin hänen saapumisaikaansa ja sitä, saapuuko hän Jyväskylään lentäen vai bussilla/junalla, ja varmistelin muitakin käytännönasioita (mm. sen, että Suomessa on sitten KYLMÄ, muista ottaa takki! ;-D). Toivottavasti tulee vastaus takaisin pian. :-)

Rie Fu ~ Tsukiakari


lauantaina 5. joulukuuta 2009

忘年会 ~ forgetting the last year party.

Bônenkai (忘年会) on japanilainen tapa juhlistaa edellisen vuoden päättymistä ja uuden alkamista. Käytännössä bônenkai vastaa meidän pikkujouluja, mutta idea ei ole jouluun vaan vuoden vaihtumiseen liittyvä. Kirjaimellisesti termi tarkoittaa vuoden unohtamisjuhla, ja käytännössä tämä tarkoittaakin sitä, että edellisen vuoden (ikävät) asiat puidaan kollegoiden ja ystävien kanssa läpi ja jatketaan uuteen vuoteen puhtaalta pöydältä. Saken kanssa tietysti.


Eilen pidettiin pienet pikkujoulut täällä meillä. Juhlittiin ihan suomalaisen pikkujouluperinteen mukaisesti ja nautittiin mm. riisipuuroa, joulutorttuja ja glögiä. Joulun tuoksut on kyllä ihania! Tuoreiden torttujen ja riisipuuron tuoksu on rakkaus.

Koristelin pikkujouluja varten myös tuollaisen pienenpienen kuusen. Siitä tuli ihan söpö. Ei tähän aikaan joulukuusta kai viel oikeen pitäis koristella joulua varten, mut toi se kuusi semmosen mukavan pikkujoulufiiliksen ainakin mulle. :-p

Tajusin just et eihän sitä kouluakaan oo enää kuin kaksi viikkoa jäljellä ennen joululomaa. Kylläpä on pikaisesti mennyt tää syyslukukausi. On kyl hommaakin ollut sen verran, et ei oo kerennyt tylsistyä. Mahtavaa, kohta on jo joulu!


Tuoreita joulutorttuja~


Osa pikkujouluporukasta. Miksi aurinkolasit?


Sain perjantaina tietää mun tulevan tutoroitavan nimen. Me MARATAlaiset saatiin vain yksi tutoroitava per nokka (paitsi yksi sai jopa kaksi!), kun mm. liiketalouden opiskelijat saivat jokainen jopa viisi tutoroitavaa! Tää käy kyl oikein hyvin, niin pystyy siihen yhteen sit paneutumaan täysillä. Syksyllä meille tänne MARATAllekin tulee luultavasti enemmän opiskelijoita.

Mun tutoroitavan nimi on Chau Man Ying, joten sain kuin sainkin haluamani aasialaisen tutoroitavan, jei! Ainut mitä opiskelijasta saatiin tässä vaiheessa tietää, on nimi. Edes sukupuolta tai maata ei ole vielä tiedossa, mutta ainakin tuo tieto asuinmaasta pitäisi lähiaikoina saapua; samoin sähköpostiosoite, jolla saan häneen yhteyden.

Googlettelin kuitenkin pikkasen ja tällä nimellä päädyin Hong Kongin yhteistyöoppilaitoksemme nettisivuille, jossa kyseisen niminen henkilö, naispuoleinen, opiskelee matkailualaa. Kuvaus sopisi aika hyvin, joten voipi olla että kyseinen henkilö on toisen vuoden matkailualan opiskelija Hong Kongista. :-) Tiedot varmistunee lähiaikoina, raportoin sitten!




Hong Kong on mielenkiintoinen kohde, ja olenkin pohtinut laittavani Hong Kongin yhteistyöoppilaitoksemme yhdeksi vaihtoehdoksi tulevaan vaihtohakemukseeni. Olisi todella mahtavaa jos tämä kyseinen tutoroitavani tulee Hong Kongista, ja saisin tätä kautta oikein hyvää infoa niin alueesta kuin oppilaitoksestakin. Jeei-jeeei, lisätietoja odotellessa!


En tunne Hong Kongilaista musiikkia, mutta koska sellainen tähän teemaan sopisi, tutkiskelin vähän et mitä paikallisia artisteja siellä on ollut tänä vuonna pinnalla. Löysin artistin nimeltä G.E.M. (oikea nimi Gloria Tang). Tässäpä siis vähän Hong Kongilaista musiikkia kyseiseltä artistilta.

G.E.M. ~ 睡公主


  © Blogger template 'TotuliPink' by Ourblogtemplates.com 2008

Back to TOP