満月 ~ full moon

Tänään oli taas töitä perinteisesti yhdestätoista yhdeksään saakka. Vaikka kello onkin jo aika paljon, aattelin vähän kirjoitella, koska nyt ei taas pariin päivään oikeen ehdi, kun huomenna on kymmeneen saakka töitä ja maanantaille on vähän plänejä! :-))

Mulla on maanantaina töitä vain kuuteen saakka ja Yukari-senpailla on vapaa, joten sovittiin et tehään sit sillon illalla ruokaa! Varmaankin on nabe-illanistujaiset tiedossa. Me mennään varmaan Yukarin poikaystävän luo, kun siellä on eniten tilaa... :-D Pari muuta työkaveriakin varmaan tulee. Hee, kivaa! Toivottavasti onnaa nyt plänit täysin.



↑↑ Harmi kun mun kameralla ei saa pimeellä kauheen hyviä kuvia. Mut nää nappasin tossa tunti sitten kotimatkalla, oli kaunis täysikuu. Hienosti loistaa juoma-automaatitkin! ;-D


Tänään oli kaikenkaikkiaan oikein kiva päivä. Aamupäivällä tarjoilin ruokaa kahdelle juhlaporukalle ja äsken illalla vielä yhdelle hôji-porukalle. Hassua, kun aamupäivällä oli kaikista villein meno ja nyt illalla tosi rauhallista. Kun yleensä on toisinpäin. ;-p Aamupäivällä oli nimittäin Umezussa ja Matsuossa kaksi noin kymmenen hengen juhlaporukkaa, jotka koostui pelkästään miehistä. No aika paljon sakee ja bisseehän siinä meni sit, ja muutaman olusen jälkeen ne uskals kysyä multa et voinko tulla valokuvaan niitten kanssa. ;-D Kyllä taas salamavalot välkkyi, heh. Yks oli varma, että on nähnyt mut joskus Japanin telkkarissa. :-D

Kun Umezu ja Matsuo oli lopetellut, pääsin sit tauolle, ja lähin käymään viereisellä juoma-automaatilla ostaan kokiksen. No tuli sit just se juhlaporukka sieltä nurkan takaa siihen kun olin ostaa sitä juomaa ja halus ottaa lisää kuvia. :-D Naureskelivat vaan hieman mun kumisaappaille, jotka ei nyt ihan mätsää yhteen kimonon kanssa... :-DD Pitäis varmaan hankkia sopivammat ulkokengät kimonon kanssa... ^^;; Mulla on vaan sisäkäyttöön zôrit, joita ei sitten ulos kyl voi ottaa, mnii. Mut enpä mä tota kimonoa ulkona käytä kuin sen parin minsan ajan jos haen automaatilta jotai juomaa, ehkä selviin! :-D



↑ Kimonosta puheenollen, sain tänään mun työkaverilta ruusukuvioisen obi-vyön! ♥__♥ Se on tosi kaunis. Nyt mun on pakko hankkii se kimonokin sitten, kun on kerran obikin jo valmiina. Sain toiselta työkaverilta yhen kimonokaupan käyntikortin ja reittiohjeet. Sieltä saa käytettyjä kimonoita suhteellisen edullisesti! Pitänee siellä käydä sitten. :-)))

Yhdeltä työkaverilta sain myös viimeviikolla tommosen todella söpön essun, jota käytän kimonon kanssa jos pitää pestä jotai astioita, ettei kastu kimono siinä hommassa! Sekin on joku vitsin antiikkiessu, uaa! Ei hullumpia lahjoja.


Ainiin, piti vielä työpäivästä mainita se, et moni ties tänään aika paljon juttuja Suomesta! Yks sieltä hôji-porukasta tiesi, että suomalaisessa saunassa vihdotaan koivuvihdalla ja sieltä käydään uimassa kylmässä järvessä jne. Ja hän tiesi, että Suomen nimi on suomeksi Suomi! Aika cool. Olin yllättynyt. Toinen tyyppi tuolta aamupäivän juhlaporukoista oli seurannu mäkihyppyä, ja tiesi Matti Nykäsen sekä Janne Ahosen. Kerroin sit, et Matti Nykänen tulee samasta kylästä kuin minäkin, hehee. Tiesi myös tää sama tyyppi, et suomalaiset on formuloissa aika kovia. Ja ihmetteli, et miks suomalaiset nimet päättyy aina nen. ;-D



↑ Oonkohan mää aikasemmin pastennut kuvan tästä vanukkaasta. En muista yhtään, kun oon aika monta tämmöstä vetäny naamaan täällä ollessani. :-D Tää on ihan parasta vanukasta. Tässä samalla imailen iltapalaksi tuota menemään! Namnam.


Tässäpä vielä yksi todella väsynyt video eiliseltä. Yritin vähän kuvata ruuanlaittovideoo, mut aika fail siitä tuli. :-D Yksi pieni keittolevy on vähän surullinen. Samoin on mun heiluvainen kattila. Ja tuo keittiö yleensäkin. :-D Mut, hyvää yakisobaa tuli kuulkaas!! :-D




Sitten vielä semmonen juttu, että käykääpä kaikki katsomassa mun kaverin, Johannan, pienoishuonekilpailun voittanutta teosta, japanilaista keittiötä! Se on niiiin hieno ja yksityiskohtainen, voi vide! Onnea Johanna!

東福寺と伏見稲荷 ~ Tôfukuji and Fushimi Inari

Olipa taas mukava vapaapäivä. Jotenkin nää vapaapäivät maistuu aina vaan sitä enemmän, mitä rankempi työviikko on ollut. Maanantaista asti on tullut vettä taivaalta, mutta nyt, vapaapäivänä, aamusta alkaen AURINKO PAISTOI! ^________^


Lähdin sit jo ihan ajoissa jopa liikenteeseen, ja ajelin junalla Kioton aseman kautta Tôfukuji-nimiselle temppelille. Tôfukuji-asema on yhden pysäkin päässä Kioton asemalta. Tôfukujin asemalle päästyäni huomasin, et olin unohtanut mun Kioton kartan kotiin! Yhyy. Se on niin superkartta et sillä selvii kyl tilanteesta kuin tilanteesta. Mut nyt piti selvitä sit koko päivä ilman, ounou!

Mut! Oon niiiin ylpee itestäni. En eksyny päivän aikana kertaakaan! Enkä ees joutunu kysyyn neuvoa. Vitsi oon hyvä!!



↑↑ Tôfukuji-temppeli oli noin 10 minuutin kävelymatkan päässä Tôfukuji-asemalta. Onneksi matkalla oli muutama opaste, niin löys sinne oikeen kätevästi. Kantsii tosin varautua siihen, et nää kyltit on japaniksi, joten sieltä asemalta täytyy sit seurata kylttejä, joissa lukee 東福寺. :-p Suosituimmilla kohteilla kylttejä on myös ihan länsimaisilla kirjaimilla ja jotakin jopa englanniksi, mut vähän tuntemattomammilla kohteilla ei kyl oo mitään meidän kirjaimilla kirjoitettuna.

Tôfukuji on noin 750 vuotta vanha zen-temppeli. Osa temppelialueesta on maksutonta ja osa maksullista. Maksullisella alueella oli oikein rauhallista ja kaunista luontoa, joten kyllä siitä taas sen 400 jeniä pulitti. Tää on kuulemma todella suosittu turistikohde syksyllä, kun ruska on kauneimmillaan. Tähän aikaan vuodesta paikalla oli vain muutama japanilainen turisti, länsimaalaisia en nähnyt ainuttakaan. Oikein rauhallinen paikka niille, joita kyllästyttää kohteet, joissa ei mahdu edes liikkumaan turistipaljouden vuoksi. Tykkäsin istuskella kivipuutarhan reunalla rauhassa. Tästä vähän tuolla myöhemmin videoo!



↑↑↑ Tôfukujilta kävelin sit Fushimi Inarille. Tää reissu vähän jänskätti et löydänkö perille, kun ei ollut sitä karttaa. Muistin vaan, et Fushimi Inari on Tôfukujilta jonkun verran etelään päin. Onneks aurinko paistoi, niin pystyin sen perusteella sit suunnistaan etelään päin, ja tulinkin sit suoraan Fushimi Inarille noin 20 minuutin kävelyn jälkeen. Voi vide oon hyvä!! ;-D

Fushimi Inari Taisha on Inari-vuoren juurella oleva pyhäkkö, josta lähtee portein katettuja polkuja ylös sinne vuorelle. Oon muutaman kerran aikaisemminkin käynyt täällä, mutta en oo koskaan kiivennyt niitä polkuja ylös saakka. No nyt sit kiipesin! Ylhäältä oli oikein kivat maisemat yli Kioton, eikä se loppujen lopuksi kovin pitkää kapuamista vaatinut. Mitähän tuohon koko reissuun edestakaisin olisi mennyt, joku 1-1,5h?

Näytti muuten se pyhäkköalue siellä vuoren juurella olevan vähän remontissa, et jos tänne päin on tulossa, niin kantsii siihen varautua. Kyl siellä alueella, ja erityisesti vuorella, on silti paljon nähtävää, et ei nyt sen takii kantsi jättää suunnitelmista pois! :-)


Oon kyllä mainonnan uhri, kun kävelin Fushimi Inarilta sit Kioton aseman kupeeseen, jotta pääsin syömään Nakau-pikaravintolan telkkarissa mainostamaa uutta wafû gyûdonia (和風牛丼, japanilaistyyppinen liha-riisikulho)! Tässäpä se mainos, jonka takia sinne lähdin:

No eikö muka näytä herkulliselta?! ;-D Hintakin vain 350 jeniä.



↑ Noin neljänkymmenen minuutin kävelymatkan jälkeen mun edessäni oli tämmönen. Amnamnam! Kyllä maistui. Pari viikkoo sitten kun kävin tääl samaisessa Nakaussa, sain ruuan mukana lämpimän teen. Nyt se oli kuitenkin vaihdettu kesäisen kylmäksi teeksi. Et kaippa se kesä nyt sit on? Näis ravintoloissa on nimittäin aina tapana talvella tarjoilla lämmintä teetä ja kesällä kylmää. Meidän ryokanissakin siirrytään pian lämpimän teen sijasta kylmään.

Jälkkäriks ostin läheisestä kaupasta jäätelön, ja yritin löytää istumapaikkaa jossa sen söisin, mut en löytäny ainuttakaan penkkiä vaik kävelin ympyrää vaik kui kauan!! Yhyy. Täyty sit seistä ja syyä se, ei ollut yhtään niin nautinnollista! :-D Japanissa ei oikeen oo tapana kävellessä syödä mitään, mua jotenkin ahdisti vaikka yritin haukkailla sitä samalla kun kävelin, niin piti sit pysähtyy paikalleen seisomaan syömään se. :-D (I think I'm turning Japanese...)


Tässäpä vielä videoo Tôfukujilta ja Fushimi Inarilta! :-) Oisko näitä videoit kivempi kattoo jos selostaisin samalla vai että en selosta? Mun aikaisempien reissujen videoilla aina selostan siel taustalla... :-D Ehkäpä niitä selostettuja versioita tulee sitten kun pääsen suomalaisjengillä kierteleen Japania, kun tuntuu jotenkin pöljältä selostaa tuolla itekseen. ^^;

予定があるけど時間がない ~ plans but no time

Tässä vuorotyössä harmittaa se, ettei vapaapäivät oikeen tunnu osuvan kavereiden kanssa yksiin. Kaikenlaista suunnitelmaa olis, mut ei oo aikaa toteuttaa niitä, byy. Ois suunnitelmissa pitää nabe-bileet, tehdä suomalaista ruokaa, käydä shoppailemassa, karaokessa jne., mut missäs välis sitten teet tätä kaikkee, pöh. Ei sillä, eipä tänne tultu vapaa-aikaa viettämään vaan töitä tekemään, mut kyllä maistuis silti välillä vähän sosialisoiminen työajan ulkopuolellakin.

Chieri laittoi mulle tänään viestiä, että lauantaisin ois joku cosplay-tapahtuma täällä, ja hän haluis mennä mun kanssa sinne, hee! Chieri oli ostanut Hetalia-animen Suomi-nimisen hahmon asun, ja haluaisi siihen pukeutua sinne tapahtumaan. Mun ei tartte pukeutua, kun oon valmiiks jo suomalainen! ;-D Mut, lauantaita ei taideta saada kyllä kumpikaan vapaaksi... Kaikista kiireisintä aikaa on se... Höh! Ois ollut varmaan hauska tapahtuma.

Toinenkin pläni tuli tänään, kun Yukari-senpai haluis tehdä mun kanssa ruokaa! Ollaan puhuttu ruuasta varmaa joka kerta kun ollaan samassa työvuorossa, ni sit sovittiin et joku kerta laitetaan ruokaa yhdessä. Täytyy nyt vaan toivoa, et joskus osuu noi vapaapäivät yhteen... Muidenkin työkavereiden kanssa pitäis vähän suomiruokaa laittaa joku kerta. Voi kun olisi viikonloput kaikilla aina vapaata, niin ois helpompaa tää vapaa-ajan suunnittelu! ;-D


Tänään meillä oli meidän suurimmassa juhlahuoneessa 104 hengen enkai! Kääk. Oli kyllä kiireistä. Päivä alkoi taas sillä, et juoksin ympäri ryokania etsien mätsääviä teekuppeja. ;-D No ei niitä kyllä taaskaan löytynyt, aina täytyy vähän tehdä kompromisseja. Sit, noil erilaisilla teekupeilla on aina omat nimensä ni ehän mää niitä tienny, ni piirsin hienon listan et kui paljon lainasin mistäkin minkäkinlaisia teekuppeja. Se oli kuulemma söpö. :-D Mut nyt tiedän, että ton yhdenlaisen kupin nimi on hotaru (tulikärpänen) ja toisenlaisen seiji (tommosen värin nimi, joka on vähänku turkoosi, kai? :-D). Noilla hashiokeillakin (semmosil pienil jutuil jonka päällä puikkoja pidetään) on omat nimensä. Jotenkin hauskaa, kun kaikilla on ihan tommoset oikeet nimet ja kaikki tietää et mitä tarkottaa kun sen nimen sanoo. Kätevää!


Tästä tulee nyt kuvaton postaus, kun en oo tänään mitään ehtinyt kuvaileen. Ehkä huomenna saan taas uusia kuvia otettua, jos päivä on aurinkoinen ja pääsen lähtemään ulos. Aattelin et lähtisin tonne Kioton itäpuolelle vähän katteleen nähtävyyksiä. Täytyy vielä vähän inttervepistä ja kartoista tutkia et missä ois fiksuin käydä. Rahaa vaan kuluu aika paljon näinä nähtävyyspäivinä, varsinkin jos lähden pois täältä Arashiyamalta junalla. Mut, en mä haluu viettää vapaa-aikaani pelkästään laiskottelemalla himassa! Paljon kivempaa on nähdä ja kokea kaikkee mageeta. Voi vide kun ootan tota kolmen viikon lomaa sit tähän harjoittelujakson perään, aaaa, parasta päästä kierteleen Japanii! Vaikka sitä ootankin tosi paljon, en mä silti haluis et tää viimeinen harjoittelukuukausi menis nopee, koska täälläkin on niin kivaa. Ristiriitaista! ;-p


Täytyypä kohta keskittyy vähän telkkariin, kun sielt alkaa Sunao ni narenakute -niminen draamasarja. Se tulee aina torstaisin iltakymmeneltä. En oo ihan joka jaksoa pystynyt kokonaan kattoon, kun joskus mulla on kymmeneen saakka töitä ja kerkeen nähä vaan puolet siitä tunnin mittaisesta jaksosta, byy. Mut tänään pääsin jo seiskalta niin nyt kerkee hyvin kattoo jee! Se on kyl välillä niiiiin draamaa, et melkeen on Salkkarit-meininkii! ;-D Mut jotenkin niin koukuttavaa draamaa silti. :-D Ja siinä on Ueno Juri. ♥

Sarjan traileri:

Tunnaribiisit:

半休 ~ half holiday

Tänään mulla on jälleen puolivapaa. On tää ihan kiva, mut mieluummin ottais vapaan ja puolivapaan peräkkäin kuin tälleen, et mul on nyt puolivapaa, sit huomenna normaali työpäivä ja perjantaina vapaa. Ja sekin, et tää puolivapaa on sillee et työt alkaa klo 17, niin ei täs hirveesti taida saada aikaiseksi. ^^; No, saipahan ainakin nukkua pitkään.


Kyllä se sadekausi taitaa nyt oikeesti olla täällä, kun vettä on tullut kolme päivää putkeen. Pieniä taukoja välillä ollut joo, mut yleensä kun pitäis töihin mennä tai sieltä tulla takaisin niin vettä tulee ihan kunnolla. Sillon kun se sade hetkeksi lakkaa, kuuluu kurnuttavien sammakoiden ääni ja kadut täyttyy pienenpienistä ravuista! ;-D



↑ Vähän liioittelin, ei ne kadut ehkä täyty niistä ravuista (oon muutaman vaan nähny), mut ei meillä Suomessa vaan tämmösii taskurapuja nää. :-p Saati muutenkaan rapuja KADULLA. Pakkohan se oli kyykkiä keskellä tietä ja ottaa kuva tästä söpöläisestä! ;-D Aikaisemmin näin viiielä pienemmän ravun, se oli suloinen.


Mulla on ollut nyt tosi kivoja päiviä töissä, kun oon päässyt tarjoilemaan päivittäin noita ruokia juhlaporukoille sekä majoitushuoneisiin illallista. Mukava aina jutella niiden asiakkaiden kanssa, kun yllättäen vähän erotun joukosta, ja ne sit aina kyselee et mistä tuun jne. Toissapäivänä yks japanilainen porukka halus ottaa mun kanssa tosi paljon kuviakin. ;-D Joka päivä saa asiakkailta kuulla kuinka kaunis onkaan. Jokaisen kalmankalpean suomalaisen täytyis kyllä ainakin kerran elämässään päästä Aasiaan kohottamaan itsetuntoaan. ;-) Länkkärimiehet puolestaan on kaikki täällä Brad Pittejä. Ihan oikeesti! :-D


Musta on tosi kummallista, et aina kun tuun Japaniin, mun kasvojen ihon kunto paranee. Onks joku muu huomannu tämmöstä tapahtuvan täällä? Johtuukohan se hanavedestä tai ilmankosteudesta? Vaikka oon syöny hirveesti suklaata ja kaikkee muita herkkui, niin iho on silti paremmassa kunnossa kuin Suomessa. Ja vaikka täällä hikoileekin ihan hirveesti tuolla kuumuudessa... Hassua!



↑ Yhdet mun tän hetken suosikkiherkuista on tässä. Vasemmalla on vihreä tee -suklaapäällysteisiä keksejä. Takenoko no sato, bambunversojen kylä on niiden nimi. Tää on tän kevään uutuusmaku, ja on kyl hyvvää! Tuo toinen on nimeltään pai no mi, piirakan siemen. Ne on siis tommosia miniminipiirakoita! Hih. Suklaata on siellä sisällä ja tuo päällinen on voitaikinaa. Tosi hyvii!



↑ Jätskiäkin tulee syötyy paljon, varsinkin kuumina päivinä. Oon saanu huonoja tapoja mun työkavereilta, kun japanilaiset tuntuu korvaavan aterioita makeilla herkuilla. ^^; Työkaverit on aina laihdutuskuurilla, ja sit ne kertoo, et elävät vaan makeilla herkuilla. Eikö se laihdutuskuuri toimis paremmin jos jättäis ne herkut pois ja söis jotai terveellistä? Ei sillä, ei näillä oo kyl ees mitään mistä laihduttaa, se nyt vaan on joku trendi et aina pitää olla laihdutuskuurilla. Mut ei huolta, mä syön kyl ihan oikeeta ruokaakin, en oo millään oudolla laihdutuskuurilla, koska täällä on liian hyvää ruokaa pystyäkseen sellaseen! :-D



↑ Miks mulla on kestänyt näin kauan siirtyä taas nattô-aampualaan. Jostain syystä ei tuolla toisessa supermarketissa osunut nattô silmiin, mut nyt tuol mis nykyään käyn niin osu heti, niin pitihän sitä sit ostaa. Tätä saa kolmen rasian paketissa, yhdessä rasiassa on siis tän verran sitä nattôta, ja mukana on sinappia ja semmost jotai kastikejuttua, jotka sit sekotetaan tohon. Laitoin vielä sitä lehteä tohon kylkeen, kun se sopii siihen oikein hyvin. Tää sit sekotetaan riisiin ja nautitaan, ahh! Paras aamiainen ikinä. Kylkeen viel tietty misokeitto tuoreella tôfulla, niin kyllä lähtee päivä käyntiin!


Äsken lakkas sade hetkeksi, mut nyt just kun mietin että lähtisin käymään kaupassa, alko se sade uusiks, byy. No, kaippa tonne voi sateenvarjon ja kumisaappaiden kanssa lähtee. Nyt siis kohti kauppaa, vielä on viitisen tuntia aikaa lomailla ennen kuin työpäivä alkaa, jee. :-D Mitähän sitä perjantain vapaapäivälle keksis hmm... Toivottavasti on hyvä sää!

梅雨 ~ rainy season

Taitaa olla tsuyu (梅雨, sadekausi) jo täällä! Kesäkuu on Japanissa sadekautta, jota seuraa sitten se kesä. Mun mielestä täällä on kyllä jo kesä ollut, mutta vasta heinäkuun alussa se virallisesti alkaa... ^^;

Tänään on satanut aamusta iltaan ihan kunnolla. Ei paljoo sateenvarjot taas auta! Onneks on kumisaappaat, niin ei tartte sandaaleilla tuolla lätäköissä vedellä, kuten paikalliset näyttää tekevän.


Tänään pääsin töistä jo kuudelta, niin aattelin sit kotimatkalla käydä supermarketissa, kun kerran oli aikaa. Oon nyt huomannut, että tuo vähän kauempana oleva marketti on edullisempi ja monipuolisempi kuin tuo joka on mun työmatkalla, joten pyrin käymään siellä. Päätin kokeilla oikoreittiä työpaikalta tonne marketille, mut ei se sit lopulta mikään oikoreitti ollutkaan. ^^; Olipa fiksua tällä sateella lähtee kokeileen uusia reittejä. Tää reitti oli aika pelottava, varsinkin tällä säällä. En lähtis pimeellä tonne, kun ei siellä valojakaan ollut! Tässä pieni video matkan varrelta:



En tiedä välittyykö toi fiilis videolta, mut oli jotenkin aavemainen tunnelma. Noi vuoret on sateella jotenkin tosi mageen näköisiä, kun niiden päällä pyörii usva. Heti sateen jälkeen viel mageempia!


Sade kasteli mut kyl ihan läpimäräksi, ja kylmissäni mun rupes tekeen mieli lämmintä ja tulista currya. Tein sitten ika-curryn! Tuli ihan yhtä hyvää kuin Coco Ichibanissakin. ;-))



↑ Ika-curry, eli riisin päällä currykastiketta, jossa on porkkanaa, perunaa, sipulia ja lihaa, ja sit tos päällä friteerattua kalmaria. Nammmm! Oisin kaivannut viel niit tsukemonojuttuja mitä Coco Ichibanista saa tohon kylkeen. Mikä senkään nimi nyt sit on, mut semmosii erilaisii säilöttyi kasviksii. Sopii tosi hyvin curryn kaa!



↑ Noo laitetaanpa vielä toinen ruokakuva. Eilen oli hirmuisa nälkä työpäivän jälkeen, kun olin tarjoillut koko illan herkullisia (tai siis herkullisen näköisiä, en päässy maistaan ;__;) ruokia muille. Nappasin sit kotimatkalla conbinista messiin tämmösen sushisetin ja vihreä tee -kääretorttupalan. Amnamnam. Inarizushi on kyl hyvää. Tommonen friteerattuun tôfuun kääritty makea sushi siis. Oli tuo makizushikin kyllä erittäin jees!


Eilenillalla olin kahdestaan senpain kanssa tarjoilemassa illallista 13-henkilön porukalle meidän isoimmassa tatamihuoneessa. Se on siis se huone minne mahtuu yli 100 henkeä. Vähän tuhlausta ehkä käyttää noin pienelle jengille mut hee, ei kai se mitään! Mut joh, niitä asiakkaita PITI olla se 13, mutta kolme heistä oli saanut ruokamyrkytyksen lounaalla (ei meidän mestassa onneks kuitenkaan, vaan jossain matkan varrella :-p), ja eivät sit pystyneet osallistua illalliselle. Tää porukka jäi siis yöks meidän ryokaniin. Saivatpa nää 10 sit paljon syötävää, kun ruokaa tuli keittiöstä se kymmenisen ruokalajia per nokka sille 13 hengelle. Olin niin kade kun saivat syödä noin paljon, ja salaa mielessäni toivoin, et kun menin niit ylimääräsii niille tarjoilemaan, et oisivat sanonu et ei me jakseta syyvvä, vie pois! Ja oisin sit voinu itte sen vetää nassuun hee. Kyl niit näytti jäävän niit ruokalajeja koskemattomana niille pöydille, mut pääsin vähän aikaisemmin pois niin en päässy sit rääppiäisiin! ;-D


Seuraavat kaks päivää mulla on töitä klo 11-21, sit keskiviikkona on puolivapaa, töitä vaan 17-21:30, ja sit viel torstaina 11-19. Ei yhtä paha viikko kuin mitä viime viikko oli, je. Vähän on nää työaikastandardit muuttunu, kun huokaan helpotuksesta, että on vain kymmenen tuntia töitä. ;-D Kahdeksan tunnin päivä tuntuu jo tosi lyhyeltä. Hee. Lieköhän mulla taas perjantai sit vapaa, ei ollut vielä sinne saakka noita työvuorolistoja tänään tehty. Jos ei oo, niin varmaan tulee sit pitkä viikko, koska lauantaille ja sunnuntaille noi vapaat ei taida kellään osua... Mut toivotaan, et vapaapäiväksi lakkaisi tää sadekausi satamasta, et pääsis vähän taas tsiigaileen Kiotoa. :-)


Pakko laittaa tähän loppuun taas mainos, joka on viimepäivinä pyörinyt paljon telkkarissa. Se on ihana mainos! Ihan suosikki. Siinä japanilainen laulaja Kaela Kimura esittää kännykkää. Hee. Suloinen~



Vidossa Kimura kertoo, että minä en ole Kaela Kimura, vaan olen tämän henkilön kännykkä! Olen hänen kanssaan iloisina ja surullisina hetkinä - aina! Tämän henkilön itkuiset kasvotkin ovat melko söpöt~ ring a ding dong ring a ding ding dong...

嵐山での散歩 ~ a stroll around Arashiyama

Tänään aloitin päivän suunnitelmien mukaisesti heräämällä myöhään. Heräsin vasta puoliltapäivin... ^^; Sit vedin pikanuudelit ja jädet naamaan ja lähdin kävelylle, joka venyi kuuden tunnin mittaiseksi seikkailuksi ympäri Arashiyamaa. Kotona olin seitsemän jälkeen illalla. Tässä muutamia kuvia päivän varrelta!



↑ Ensin lähdin käymään Matsuo-pyhäköllä. Nään tän Matsuo Taishan torii-portin aina kun lähden junalla keskustaan, kun tää on ihan Matsuo-aseman vieressä. Asun siis Arashiyaman ja Matsuon asemien välillä, niin käytän tota Matsuo-asemaa. Nyt päätin käydä katsastaan et mitä ton portin toisella puolella on!



↑ Temppelialue oli melko pieni, mutta oikein kiva. Se ei varmaan oo kauheen tunnettu, sillä vaikka monilla pyhäköillä ja temppeleillä on edes jotain infoa englannin kielellä, oli täällä ihan kaikki vaan japaniksi. Jonnekin rakennukseen olisi päässyt sisälle pääsymaksua vastaan, mut en sit menny, kun en oikeen tienny et mitä siel ois ollu. ;-p



↑ Pyhäköille on tapana jättää tällaisia toivomuslaattoja. Joskus niistä löytyy myös hienoja piirroksia. Tässä laatassa toivotaan, että saataisiin juoda paljon herkullista alkoholia! ;-D



↑ Päivä oli todella lämmin. Mut tarpeeks vaan aurinkorasvaa ja kevyt vaatetus päälle niin oli oikein ihana sää! Onneksi välillä kävi pieni tuulenvire.



↑ Tää kuva ei nyt oikeen kuulu joukkoon, mut kuuluu tähän väliin tän päivän kulkua! ;-D Kävin Matsuo-pyhäkön jälkeen nimittäin supermarketissa vähän ostoksilla, kun se marketti on siin lähellä. Heitin ne ostokset sit välissä himbeen.

Oon vähän kyllästynyt kuppinuudeleihin (silti sanoin että söin niitä tänään ennen kävelylle lähtöä, hee! ;-D), niin oon tehnyt nyt ihan itse jopa ruokaa, kunhan vaan on aikaa ollut. Ostin tänään siitakesieniä, naudanlihalastuja, lehtiä(!) ja tuoreita mansikoita. Siitakesienet on hyviä, mut ne on Suomessa melko kallitta. Täällä tuo paketti maksoi vain 58 jeniä! Lehdet maksoi saman verran. Noi lehdet on tosi hyvii! Teki mieli, kun töissä niitä on monessa annoksessa. ;-D Okaasan laitto tota lehteä myös mun joka-aamuiseen nattoannokseeni silloin pari vuotta sitten. Nam. Lehteä. Tein tänään illallista tosta lihasta ja noista sienistä. Tulee hyvää kun paistaa noi lihat ja heittää sekaan soijaa ja tuoretta inkivääriä ja mutustelee riisin kans! Mansikat otin evääksi kävelyretkelle, ja söin ne Katsura-joen rannalla. Oli namei!



↑ Sit lähdin käppäilemään Togetsu-sillalta suuntaan, jossa kartan mukaan on paljon temppeleitä ja pyhäkköjä. Sen enempää karttaan katsomatta tulin ensimmäiseksi tämmösen portin luokse. Kyseessä oli Seiryôji-temppelialueen portti. Temppelialue oli pieni ja söpö, ja siellä ei ollut oikeen ketään, niin oli mukava siellä käppäillä. Alueella oleskelu ei maksanut mitään.

Sit jatkoin kävelyä eteenpäin ja tulin johonkin mestaan, johon sisäänpääsy ois ollut 500 jeniä. Menin siihen portille sit et oisin maksanu sen 500 jeniä, mut se tyyppi sano et se paikka on auki enää 10 minuuttia niin ei oikeen kande tulla. Höh. Ei sit. En kyl yhtään tiedä mikä mesta se ois ollut, mut joku temppelialue. :-D



↑↑↑↑ Sit jatkoin viel vähän matkaa, ja tulin taas johonkin, jonne sisäänpääsy oli 400 jeniä. Paikkaan pääsi sisään vielä seuraavan viiden minuutin ajan, klo 16:30 saakka, ja siellä sai olla klo 17 saakka. Aattelin sit mennä! Sain portilta vain japanin kielisen esitteen, mutta sen ja kartan avulla selvisi, että temppelialueen nimi oli Jojakukoji.

Temppelialueella oli vain muutama ihminen mun lisäksi, sillä paikka oli just menossa kiinni. Tää oli jotenkin tosi mukava alue. Kiivettiin ensin korkeat portaat, jonka jälkeen lähti vielä monia pikkupolkuja ylös vuoristoon. Ylhäältä oli tosi kivat maisemat. Siellä oli paljon tosi kaunista luontoa, pikkupatsaita ja muita yksityiskohtia. Tosi kiva alue, onneksi menin!

Pikkasen otin videokuvaakin sieltä:





↑ Sit jatkoin matkaa ja tulin tänne bambumetsään, jossa kävin sillon pari viikkoa sitten mun Arashiyaman kävelylläni. :-) Tällä kertaa oli jo sen verran ilta, että siellä ei ollut ketään muita. Sai otettua hyviä kuvia, joissa ei ollut ihmisiä. ;-)



↑ Ennen kotiinpaluuta istahdin vielä hetkeksi Katsura-joen rannalle ihailemaan auringonlaskua.


Semmonen päivä oli se! Tosi mukava. Nyt on taas virkee uuteen työpäivään huomenna! 11h työpäivä tiedossa tosin... Ehkä se siitä. :-D


Loppuun vielä biisi, jota täällä tulee kuultua lähes joka päivä telkkarissa - Ikimono gakarin uusin biisi arigatô. Tää on semmosen aika suositun draaman alkutunnari. Sen draaman nimi on Gegege no nyôbô. Sillä ei tietääkseni oo mitään tekemistä Gegege no kitarôn kanssa. :-D Äsken Ikimono gakari oli kans vieraana tommosessa musiikkiohjelmassa ja esitti tän biisin siellä. Jälleen kerran ihana hitti ihanalta bändiltä!

Ikimono gakari ~ Arigatô

アイス ~ ice cream

Kyllä on taas tullu tehtyy töitä! ;-D Mul on ollu tää viikko nyt joka päivä siihen kybään saakka, taisiis mikäs päivä se nyt olikaan kun viimeks kirjoittelin ja pääsinkin jo seiskalt, mut sen jälkeen joka päivä, joo. Menee tämmöses vuorotyös jos on yks päivä vapaata viikossa ihan sekasin että mikä viikonpäivä nyt onkaan. Saati sit päivämäärä. Kaupas oon aina iha pulas ku en muista monesko päivä on ja yritän ostaa ostoksii jotka ei nyt ihan seuraavana päivänä mee vanhaks... ^^; Mut jjje, huomenna vapaa. \o/



↑ Meidän lähisupermarketissa oli kaikki jätskit -50%, joten oli eilen ennen töihin lähtöä pakko käydä ostoksilla! Sain tän kasan tosi edullisesti. Nolottaa myöntää, että oon tänään maistanu noista jokaista... Aamupäivällä ennen töihin lähtöä söin ton suklaa-sundayn, ja töiden jälkeen vapaapäivän kunniaksi päätin herkutella sit ja maistaa noit kolmee muuta, jotka tuli tommosis monipakkauksis. :-D Oli niin kuumakin että hyvää teki! Tuo takanaoleva paketti sisältää kahdeksan tommost suklaarouhe-tikkujätskii. Tuo oikeenpuolimmainen on azukipapujäätelöö. Se oli jotenkin outo kun se ei ollut mehujäätä mut ei se ollut semmosta pehmeetä jätskiäkään. Vähänku ois vaan jäädytetty sitä paputahnaa? En tiedä, vähän erikoinen mut hyvä! Niit jätskei on kuus tos paketis. Tuo edessäoleva paketti sisältää kuusi tommosta suklaakonvehdin kokoista jäätelöä, makuna mustikka-juustokakku. Kaikki oli tooosi maukkaita, namnam!



↑ Meillä on taukohuoneessa pari kirjaa tämmöstä mangaa kuin 日本人の知らない日本語 (nihonjin no shiranai nihongo, japanin kieltä, jota japanilaiset eivät tiedä). Tässä on tosi hauskoja, japanilaisen japanin kielen opettajan tosipohjaisia kokemuksia japanin kielen koulussa. (Mun suomen kieli alkaa feilaan, kun en saanut tosta äskeisestä virkkeestä mielestäni järkevää mitenkään?!). Näille tulee aina tauoilla repeiltyä! Japanin kieltä taitavat voivatkin tuon yhden kohtauksen tuosta lueskella, mutta niille jotka eivät osaa sitä lukea, kerrottakoon, että tässä suomalainen opiskelija kertoo, kuinka suomalaiset nimet ovat japanilaisittain vähän outoja. Hän kertoo tuntevansa muun muassa henkilön nimeltään Henna Pantsu, joka tarkoittaa japaniksi oudot alushousut. Voi sitä raukkaa, jos Japaniin joskus saapuu hän!


Tänään meillä oli 66 hengen porukka meidän isoimmassa juhlahuoneessa illallistamassa, ja mää pääsin tarjoileen heille kans, jee! Ekaa kertaa tämmöses tapahtumas. Tai no tarjoilin mä eilen yhden tarjottimellisen ruokia, mut tänään monta kertaa, ja juomia kans! Oli kivaa. Noi illallistapahtumat (japaniksi 宴会, enkai, juhlat) on semmosii, et vieraille tarjoillaan noin 7-10 ruokalajin illallinen silleen, et kun on edelliset syöty niin tuodaan uudet. Siel istutaan lattialla tatamimatollisessa huoneessa yleensä, joskus ne on tilanneet ihan tuolit ja pöydät.

Hirveen innoissaan ne juhlijat oli musta, ja yrittivät muutaman sanan englanniksikin vaihtaa (vastasin tosin aina japaniksi ;-p), ja halusivat kätellä (Japanissa kun kumarretaan) jne. ;-D Yks porukka siinä yritti hirveesti mulle olutta ja sakeakin tarjota, mutta kohteliaasti täytyi kieltäytyä, että nyt työvuorossa ei oikein voi ottaa. ;-D

Juhlinnan päätyttyä pääsin vielä ovelle hyvästelemään porukan. Siellä oltiin rivissä ja ooteltiin kun jengiä tuli, haettiin heidän kenkänsä (ja sateenvarjonsa) narikkalappua vastaan, ja kumarreltiin ja kiiteltiin. Taksilla kun lähtivät pihasta niin kumarrettiin siihen perään ja jäätiin katsomaan taksin perään niin pitkään kunnes se ei ollut näköpiirissä. Viimeiseksi vielä kumarrettiin. Jänniä juttuja. :-)

On muuten näinä kuumankosteina päivinä ollut melkoisen hikistä touhua olla koko päivä kimono päällä. Mut tykkään kimonosta silti, en vaihda harjoittelijan asuun vaikka mikä ois!! ;-D

↑ Näin eilen tämmösen. Tai en vaan nähnyt, vaan se käveli mun käsivartta pitkin... Töissä nostin lattialle pudonnutta pyyhettä ja mietin et mikä kutittaa kättä, niin tommonen käveli mun käsivarrella! Hyi että, säikähdin hieman! Luulin ensin et se oli hämähäkki, kun ne jalat oli just semmoset ohuet. Mut se olikin paaaljon isompi ja niitä jalkoja oli paaaaljon enemmän. :-D Huh. Jäi vähän traumat pyyhkeistä... :-D Täällä Arashiyamalla on kyl ihan sikana kaikkee isoi ötököi kun tää on vähän landee, ja täs on tätä vuoristoo...


Mul olis taas vaikka mitä kirjoitettavaa mut kello on kohta jo kaks yöllä?! Oon kirjottanu tätä yhtä postausta vaikka kuinka kauan, kun mun suomen kieli ei nyt oikeen suju niin kestää vähän... ^^; Ehkä se on tän väsymyksenkin syytä. Mut huomenna on se vapaa, nukun pitkään ja sit aattelin vähän kävellä ympäri Arashiyamaa. En varmaan jaksa huomenna lähtee kaupunkiin, ehkä seuraaval vapaalla taas~ Täälläkin on vielä kaikenlaista nähtävää. :-))

Tähän loppuun vielä Fit'sin uusin mainos, joka on täällä pyörinyt telkkarissa joka päivä tän kuukauden ajan. Oho, joko se on muuten kuukaus mennyt. Meneepä aika nopeesti! Jos Lotte Fit's on aiemmin tuntematon, voi laittaa tohon vasemmalla puolella löytyvään hakukenttään sanan fit's niin ehkä löytyy lisää videoita! ;-D

暑い！ ~ hot!

Nyt on jälleen 暑い (atsui, kuuma), vaikka jonkin aikaa kerkes vähän viileempiä päiviäkin oleen. Kyl nää lämpimät ja aurinkoiset päivät on enemmän jees kuin ne viileemmät, vaikka töissä tukahduttavan kuuma onkin. :-p

Mulla piti olla tänään klo 22 saakka töitä, mut pääsinkin lähteen himaan jo klo 19 kun ei ollut erityisen kiireistä ja työvoimaa oli riittämiin. Kerkeepä sit päivittää vähäsen tännekin kuulumisia siis! Nyt on nimittäin huomenna ja ylihuomennakin klo 22 saakka töitä, niin ei paljoo päivitellä. :-p Siitä eteenpäin en vuoroja vielä tiedäkään, mut eiköhän taas torstai tai perjantai oo vapaa/puolivapaa. Viikonlopulle ne vapaat tuskin osuu koskaan... ^^;

Tänään oli aika ikävä tilanne, kun saavuin töihin puolituntia ennen vuoron alkua (jotta kerkeen pukea kimonon), mut sit huomasinkin, et olin unohtanut mun lokeron avaimen toisten housujen taskuun! Krääh. Siellä lokerossa on siis kaikki työvaatteet ja välineet. No eikai siinä auttanu muu kuin lähteä kauheella kiireellä takasin kotiin. Oli ihan sikakuuma muutenkin ulkona niin oli melko tukalaa juosta siinä sit. ;-D Sit kun pääsin takasin työpaikalle, niin kello oli jotain kahta minuuttia vaille vuoron alkamisen, niin ei ollut kyl toivookaan et oisin kerenny kimonon pukea päälle. Jouduin laittaa sit vaan harjoittelijan asun, jonka saa minuutissa heitettyä päälle, byy! Mut oli se kyllä huomattavasti mukavampi päällä kuin se kimono mitä oon nyt pari päivää pitäny töissä. :-D En muistanutkaan, että siinä on tommonen mukavuusero. Heh. No mut, huomenna yritän muistaa ottaa avaimen mukaan ja keretä sit pukeen sen kimononkin!


No ei mulla kyllä nyt oikeestaan hirveesti kirjotettavaa sit ollukaan. :-D Aina välillä on niin hirveesti asiaa ettei kaikkee jaksa kirjottaa, ja sit kun seuraavan kerran tulee kirjotteleen niin ei enää muista mitä piti aikasemmin kirjoittaa. Ja nyt taas kun ollut pari päivää vaan töitä, niin ei nyt ihan kauheesti oo kirjotettavaa niistäkään päivistä, kun ei mitään erityistä oo ollut. Paitsi ai niin, eilen oli joku matsuri (festivaali) täällä Arashiyamalla!



↑ Aamulla kun kävelin töihin, tuli mua vastaan neljä tämmöstä pientä kulkuetta, jotka kiertelivät ympäri meidän asuinaluetta. Tän kuvan otin meidän taukohuoneen ikkunasta, kun siitäkin meni ohi monta tommosta kulkuetta. Kulkueen päätteeksi pari ryhmää tuli lounastamaankin meidän ryokaniin. Ilmeistesti tää oli läheisen Matsuo-pyhäkön matsuriin liittyvää settiä. Aika paljon oli lapsia messissä.



↑↑ Samana päivänä Arashiyamalla oli toinenkin matsuri nimeltään Mifune-matsuri. Siinä tämmösiä perinteisiä veneitä lipui tota viereistä Katsura-jokea pitkin. Veneissä oli Heian-kauden mukaisiin asuihin pukeutuneita ihmisiä. Nää kaks kuvaa ei oo mun ottamia, vaan poimin ne meidän työpaikan blogista. ;-D Kävin kyl itsekin vilkaseen tota tapahtumaa, mutta mulla ei ollut kameraa sillon mukana, kun mut tultiin vaan hakemaan kesken työtehtävien et Lotta, nyt me viedään sut katsomaan japanilaista festivaalia! Tosi mukava, et pääsin kesken työpäivän tsiigaan tota. :-)) Oli todella paljon jengiä, ja noi veneet oli aika mageita. :-)


No olihan mulla sittenkin jotain kerrottavaa, heh. Meinasin unohtaa ihan täysin. Alkaa olla niin arkipäiväisiä juttuja, ettei enää osaa hehkuttaa. :-D


Oon tullu töissä vähän läheisemmäks senpaittenkin kanssa, kun oon päässyt käyttämään kimonoa, ja mua pidetään vähän enemmän yhdenvertaisena. Kivaa! Heitettiin eilenkin jotain settiä, ja nauroin niin paljon että purskautin sit teet pitkin mun kimonoa. :-D Voi ei. Nooo, kyl se sit siitä ku vähä vedellä kasteli ja anto kuivaa, ei jääny jälkeä. :-D Yks senpai alkoi kutsuun mua jostain syystä ro-chaniksi, yllätyin tänään et häh, ai minä? (mun nimi kirjoitetaan siis japaniksi rotta (ロッタ), koska japanin kielessä ei ole l-kirjainta, vain yksitäryinen r). ^^;


Juu, semmost! Laitan tähän loppuun vielä yhden videon jonka kuvasin jo joku aika sitten, mut on ollu niin paljon muitakin videoita ja juttuja, et en oo viel sitä tänne pistäny. Tää on tosi pimee video, ihan siis kirjaimellisesti. Kuvasin tän yhtenä iltana kotimatkalla, ja tarkoituksena oli saada tohon nauhalle sitä heinäsirkkojen ääntä, mut ei kyl jostain syystä tarttunu yhtään tohon kameralle vaikka melko kova ääni oli se. Tässä videossa ei siis hirveesti järkeä ole, muuta kuin et näkee edes vähän miltä mun kotimatka illan pimentyessä näyttää. :-D

ホームステイ ~ homestay

Nyt on vapaapäivä vietetty ja tehty taas täys päivä töitä. Vähän on mälsää palata vapaapäivän jälkeen töihin, mutta sit kun saa kimonon päälle niin kääntyy taas suu hymyyn! Joo, tästä päivästä alkaen saan käyttää kimonoa töissä aina kun jaksan pukea sen päälle. Tarkoittaa siis sitä, et jos meen seiskaan niin voi olla että en jaksa sitä pukea, että saan nukkua puoli tuntia pidempään... ^^; Menee noin puoli tuntia siinä kimonon pukemisessa nimittäin. Mut tänäänkin alkoi työt vasta klo 11, niin hyvin jaksoi sen pukea. :-p

Torstaina mulla oli siis se puolivapaa, eli klo 11 (aamupäivällä) saakka töitä. Lähdin sitten Kawaramachille ja kävin kuin kävinkin vetämässä lounaaksi currya. Ahh, CoCo ichiban on nimensä mukaisestikin paras (ichiban tarkoittaa paras. ;-p). Ika-curry on jees. Ika on kalmaria, eli siin on kyljessä kalmarirenkaita. Namm!

Sit kun olin syönyt, kävin vähän shoppaileen. Ostin sen kôrinberuton mun kimonoon vaik olikin aika kallis, 1000 jeniä. Työkaverit sanoi että 300-500 jenilläkin saa, mut en mä sit kehannu enää sanoo et en otakaan kun kävin vartavasten kimonoliikkeessä kyseleen et onks teillä kôrinberutoa. Mut nyt on hieno! Se on vaaleenpunanen ja niis napsuttimissa on perhosia. Hmm, pitäisköhän ottaa kuva, ei oo varmaan tän luettuaan mitään hajua millanen se kôrinberuto on? ;-D Tai ehkä jätetään se vielä mysteeriksi!

Kävin myös 100-jenin kaupassa, Kawaramachilla on pari tosi jees sellaista. Ostin lasten origami-salkun, jossa on ohjeet 50 erilaiseen origamiin sekä origamipapereita. Ja koko salkku siis sen 100 jeniä! Ei paha. Ostin myös vähän ruokajuttuja ja semmost! Aina niist jotai tarttuu mukaan - kun on niin halpaa! ;-)) Book-offissakin vietin aikaa, ja messiin lähti japanilaisen Blue Hearts -yhtyeen vuonna 1990 julkaisema albumi, Bust Waste Hip, hintaan 950 jeniä.

Kävin sit shoppailujen jälkeen vähän kävelyllä Kamogawan (sorsajoen) varrella sekä Gionissa, Yasaka-pyhäköllä ja Maruyama-puistossa.



↑ Gionissa näin monen monta maikoa eli geisha-oppilasta. Aina kun Gioniin menee ihan muuten vaan käppäileen, törmää niihin maikoihin joka kulmalla. Mut sit kun sinne vartavasten heitä menee bongailemaan, ei yhtäkään nää. Kun vein reilu vuosi sitten äidin ja Lauran tuonne, ei me nähty ainuttakaan maikoa. :-p



↑↑ Istahdin vähän Kamogawan rannalle lepuuttamaan jalkoja. Joku oli tuolla joessa kahlaamassa ja yrittämässä onkia kalojakin. Epäilen kyl et tuolt mitään kaloja saa... O__x


Sit joskus kuuden maissa illalla lähdin metrolla kohti Yamashinaa, jossa mun kahden vuoden takainen isäntäperheeni, Kinugawat, asuu.



↑↑↑↑ Tuttuun tapaan pöytä oli täynnä kaikenlaisia kasvisherkkuja. Okaasan (äiti) on kasvissyöjä, joten tarjolla on aina todella maukasta kasvisruokaa. Kalaa hän kyllä jonkin verran syö tosin, niin sitäkin sieltä joskus löytyy. (-: Illallista oli nauttimassa myös mua kaksi vuotta nuorempi italialainen tyttö, joka opiskelee tällä hetkellä samassa koulussa kuin mä silloin pari vuotta sitten, ja asuu tuolla Kinugawoilla sen ajan. :-)

Ruokana oli pitsaleipiä, papu-tôfu-konyaku-kasvispataa, salaattia, friteerattua tôfua, riisiä, nattôta, sekä jälkkäriksi tôfu-juustokakkua. Ruokajuomana kuohuviiniä. Amnamnamnam!



↑ Koska mulla oli perjantai vapaapäivä, jäin yöksi Yukikon kämpille. Yukiko teki mulle futon-pedin olkkarin lattialle ja laittoi mulle hänen viime vuonna Suomesta ostamansa Muumi-lakanat. :-)) Tuon Marimekko-kankaan hän myös osti Suomesta ja teki siitä verhon tuohon olkkarin ja kylpyhuoneen välisen tilan eteen. Nukuin oikein makoisasti täällä Suomi-huoneessa! ;-D

Aamulla heräiltiin joskus puol kasin maissa ja mentiin aamiaiselle okaasanille. Okaasan ja Yukiko asuu siis eri taloissa mut hyvin lähellä toisiaan. Aamu oli tosi viileä ja jutskailin siinä Yukikolle et tekis mieli lähtee vähän onseniin kylpemään kun on vähän viileämpi sää. Sit kun saavuttiin okaasanille niin Yukiko kyseli okaasanilta et mitä plänei sillä ois tälle päivälle, ja kun ei mitään ollut, niin ehdotti hän sit et jos okaasan lähtis mun kanssa onseniin. No ihan messissähän se oli! Yukikolla oli siis työpäivä ja sillä italialaisella tytöllä koulua, mut okaasan oli vapaalla joten lähdettiin sit aamiaisen jälkeen reissuun.

Suunniteltiin ensin vähän et millanen tää päivä tulis olemaan, ja päädyttiin siihen, et patikoitais vuoren yli Yamashinasta kaupunkiin ja napattais sieltä sit metro ja mentäis lyhyen matkan päähän nene no yu -nimiseen onsen-kylpylään rentoutumaan.



↑↑↑↑ Vuori oli sama jolle kiivettiin pari vuotta sitten kattomaan Daimonji-kokkojuhlan kokkoja. Vuori ei ole erityisen korkea ja reitti sinne ei ole rankka, mutta sieltä on silti oikein kivat maisemat yli Kioton. Päällä oli myös joukko ala-asteelaisia leikkimässä peili-leikkiä. Tai Daruma-san sen nimi on kai japaniksi, mut suomeksi peili. Tai ainakin me kutsuttiin sitä pienenä peiliksi. ^^; Syötiin myös lounasta vuoren päällä, okaasan teki tosi hyvät onigirit ja muut eväät messiin~


Sit kun oltiin kiivetty alas vuoren toiselle puolelle, napatiin metro ja mentiin sinne kylpylään. Ai että oli maukas kylpylä! Siel oli tosi monta erilaista kylpyä ja kolme erilaista saunaakin. Täytyhän niitä kaikkia testata sit. Muutama tunti meni siinä et sai kaikki käytyä läpi. ;-p Siellä oli muun muassa maitokylpy ja ruusukylpy! Se ruusukylvyn vesi oli vaaleanpunaista ja siinä oli päällä aidoista ruusuista koostuva ruusumeri. Ulkoilmakylpyjäkin löytyi pari skibaletta. Saunassa oli tietty telkkari, siellä japanilaisten kotiäitien kanssa katseltiin kokkausohjelmaa. Tavallisen saunan lisäksi oli turkkilainen sauna sekä semmonen kylpysauna, jossa oli yhtä kuuma kuin saunassa nyt yleensä, mut sit siel oli semmosia kylmävesialtaita joista voi kaataa päälle vettä. Ja keskellä oli sellanen suolasaavi josta sai ottaa suolaa ja hieroa sitä sit ihoonsa. Oli aika siide, pystyy oleen vaik kui pitkään ku saa sitä kylmää vettä kaataa välillä päällensä, hauska idea mun mielestä!

Kylpemisen jälkeen oli niin rento olo et melkein nukahdin metroon. Mentiin sit sinne okaasanille Yamashinaan ja mentiin päikkäreille. Nukuin noin kaksi tuntia!! :-D Väsytti hieman. Mut ahh teki hyvää. Sit kello olikin jo illallisen aika ja syötiin taas maukas ateria!



↑ Oli grillattua kalaa, okonomiyakia, misokeittoa, avokadoa soijan ja wasabin kera, riisiä, sekä edellispäivän ylijäämäruokia. Ja palanpainikkeeksi lämmintä sakea. Maistui!

Lähdin sit joskus ennen iltayhdeksää takaisin Arashiyamalle. Noin tunti meni siinä reissussa, kun asun ihan toisella puolella kaupunkia. :-p


Kyllä oli rentouttava vapaapäivä! Tänäaamuna heräsin aikaisemmin kuin ois ees pitänyt, kun oli niin virkee fiilis. Varmaan ne päiväunet vaikutti siihen, harvemmin tulee päiväunia nukuttua.


Tänään meillä oli ryokanissa häät! Oli todella kaunis kimono morsiamella. Ja muutenkin pari oli todella kaunis. He olivat tilanneet kalliit ruuat, 15 000 jenin (n. 130€) ateriat/henkilö. En oo viel nähnyt niin kalliita ruokia tuolla, oli kyl todella herkullisen ja kauniin näköisiä.

Shampanjaakin oli heille tarjolla, ja nuo työntekijät oli vähän pihalla et miten se shampanjapullo pitäis aukaista, niin mut pyydettiin sit hätiin! ;-D Japanissa on yleensä sitä olutta ja sakea tarjolla niin ei tartte noit tommosii pulloi paljoo aukasta, mut ulkkishan tietty osaa. ;-) No onneks on tullu kuoharipulloja availtua niin pysty sanoon et joo, mää voin avata! Nohh, piti mennä sit sinne kaikkien vieraiden eteen poksauttamaan se pullo ja tarjoilla siitä sitten. Vitsi että jännitti. ^^;

Avustin hääparia myös kakun kanssa. Hirveen tärkeetä täällä näköjään tuo kuvien ottaminen. Ensin kuulutettiin mikkiin et no nyt kaikki ottaa sit kamerat esiin, ja äkkii oli siinä kakun eessä sit rivi kameroita. Sit morsiuspari meni siihen kakun taakse poseeraamaan se veitsi kädessä. Sit ne teki vaan yhen viillon siihen kakkuun ja taas poseeras siinä. Sit mun piti ottaa se veitsi niiltä pois ja leikata niille pala sitä kakkua. Outoo, ettei ne voinu ite leikkaa. ;-D No leikkasin sit, mut feilailin kyl täysin kun se oli siis semmonen tosi ohut veitsi ja se kakku oli tosi paksu. ^^; No sit otettiin taas lisää kuvia, kuulutettiin et no nyt morsian syöttää sulhaselle ja nyt sulhanen syöttää morsiammelle.

Sit piti vielä se kakku palotella niille muillekin vieraille. Vitsi se oli vaikeeta sen ohuen veitsen kanssa. Olin ihan et ei teillois vähä paksumpaa jotai kakkulapioo, meillä Suomessa käytetään semmosia... No ei tietenkää mitää semmosii, täl ohuel veitsel mennään. ^^; Eikai siin sit auta. Vähän rumia paloja tuli ja viipaloin sormenikin jossai vaiheessa, mut muute iha jees. :-D


Voih meneepä kello taas kauheeta vauhtia kohti yötä. Jotakin kirjoiteltavaa viel ois, mut taidanpa jatkaa ens kerralla ja siirtyä pikkuhiljaa nukkumaan, niin huomenna jaksaa sit taas touhuta töissä. Hyvät yöt siis!