Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

うなぎ丼 ♨ UNAGIDON

うなぎ丼 ♨ UNAGIDON

keskiviikko 25. maaliskuuta 2009

Mainonnan uhri.

Täytyy kyl myöntää, et jos telkkarissa mainostetaan jotain uutta mageeta tuotetta, erityisesti vaik jotai suklaata, hampurilaista, tai no - jotain syötävää, ni oon kyl heti juoksemas kauppaan sitä hankkiin. Mut sepä se mainosten tarkotus onkin, daa! Joskus kun ei kerkee telkkaria kattella pitkään aikaan, niin eipä niitä mainoksiakaan sitten nää, ja jää uutuustuotteet hyllyyn.

Oon aina tykänny TV-mainoksista. Joskus lapsosena ootin melkeinpä enemmän sitä mainoskatkoa mitä sitä itse ohjelmaa. En tiiä miks, ehkä ne on vaa nii viihdyttäviä, jos ne on hyvin tehty. Lapsi nyt ei toisaalta kauheesti vaadi viihtyäkseen.

Japanissakin aina telkkaria katsellessa tykkään hirveesti niistä mainoskatkoista. Sit pitää tietty taas seuraavana päivänä rynnätä kauppaan ostaan niitä tuotteita. Mainosten avulla pysyy myös vähän messissä et mikä juttu on in - kylläpä Suomessakin nää "elämä on" sun muut legendaariset lausahdukset on mainoksista jääneet ihmisten mieliin. Saman ilmiön oon huomannut Japanissa. Esimerkiksi ainakin vuoden päivät on SoftBank-nimisellä matkapuhelinfirmalla ollut mainoksissaan shabereru otôsan eli puhuva isä -niminen koirahahmo. Tässä heidän uusin mainoksensa:



Noita pehmokoiria saa sekä kyseisen firman toimipisteistä (erityisesti jos ostat matkapuhelimen niin siinä messissä), mutta näin noita myös viime jouluna pelihalleissa palkintoina. Tuo koirahahmo oli ainakin viime kesänä kaikkien huulilla. Jotkut mainokset ne vaan onnistuu teemaltaan, ja sitä teemaa pystyy sit jatkaan hyvinkin pitkään.

Ensimmäinen japanilainen mainos minkä näin, tais olla McDonald'sin aamupalamainos. Tai ainakin se oli ensimmäinen, joka jäi mieleen. Se oli jotenkin niin söpö verrattuna meidän Mäkkärimainoksiin.



Aina keväisin on Mäkkärillä Japanissa myös sama teritama-hampurilaismainos. Teriyaki-kananmuna-hampurilainen on siis joka vuosi myynnissä vain keväisin.



Tänä keväänä nuo linnut tosin sanovat "YES WE CAN! YES WE CAN!" Japanissa on nyt meneillään kova Obama-buumi.

Vielä tähän loppuun Lotten Koara no maachi -keksejä, koska ne on maukkaita! Perusmakuina suklaa ja mansikka, ja sit on tosi paljon kausituotteita jotka aina vaihtelee. Juustokakku oli kans erityisen hyvä! <3




sunnuntai 22. maaliskuuta 2009

Leffoja taas läpi yön.

Pidettiin perjantaina taas ainejärjestön järjestämä leffayö, jossa katottiin jälleen viisi leffaa aikavälillä 18-04. Oli oikein hyvät leffat valittu taas tällä kertaa. Tai no, ainakin suurin osa niistä oli oikein hyviä, vähemmistö sit vähän vähemmän hyviä. ;-)

Ensimmäinen elokuva oli lasten suosittuun manga- ja animesarjaan perustuva Gegege no Kitarô, joka kertoo möröistä ja kummituksista. Elokuva oli ihan huvittava, mutta ehkä vähän turhan pitkä, ja tosiaan tarkoitettu vähän nuoremmalle väelle. ;-) Kylläpä tuon silti katseli.



Seuraavana katsottiin jo aikaisemminkin katselemani Survival Style 5+, joka oli tän kerran happoelokuva. Tää on aivan mahtava elokuva, jossa on muutama erillinen tarina, jotka kuitenkin kietoutuvat toisiinsa. Siis todella hauska! Suosittelen ehdottomasti kaikille.



Kolmantena oli vuorossa anime-elokuva nimeltään Toki wo Kakeru Shôjo, joka kertoo lukiolaistytöstä joka alkaa aikamatkustaa. Elokuva oli erittäin hyvä, parhaita näkemiäni anime-elokuvia ehdottomasti. Suosittelen taas kaikille; oli sitten animen ystävä tai ei! Elokuvana hieno.



Sitten oli vuorossa elokuva nimeltään Megane. En tiennyt elokuvasta etukäteen mitään muuta kuin että se sijoittuu Okinawalle, Japanin eteläisimmälle saariryhmälle. Heti elokuvan alussa olin ihan varma, että elokuvan on ohjannut sama tyyppi, kuka on tehnyt elokuvan Kamome Shokudô (Ruokala Lokki), joka on kuvattu siis Suomessa. Tässä elokuvassa oli pari samaa näyttelijää, musiikit olivat samanlaiset, elokuvassa oli paljon ruokaa ja fiilis oli ihan samanlainen, sellanen kiva! Iittalan Aino Aalto -astiat vielä vahvistivat sitä, että tämän on pakko olla sama ohjaaja. Kotona tarkistin asian, ja kyllähän se vain näin olikin. Megane on kuvattu Kamome Shokudôn jälkeen. Suosittelen tätäkin elokuvaa kyllä kaikille! Elokuvasta tuli mukava fiilis ja se jotenkin rauhoitti ainakin minua, että ei tarvitse kokoajan olla menossa pää kolmantena jalkana, vaan elämästä voi ihan tosissaan vaan pysähtyä nauttimaan. Oiskohan se seuraava Japanin reissu sit Okinawalle? ;-)



Viimeisenä katsottiin suosittuun manga-sarjaan perustuva elokuva Lovely Complex. Elokuva kertoi tytöstä ja pojasta, joilla oli pituuskompleksi. Pitkä tyttö ja lyhyt poika siis. Elokuva oli tosi värikäs ja äänekäs; just silleen et huomas kyllä että mangasta on tehty tää! :-) Hyvät biisit soi läpi elokuvan; eka biisi oli Judy and Maryn RADIO. <3 Elokuvasta teki ihanan se, et siinä puhuttiin Kansain murretta, jota ei vaan voi olla rakastamatta. Ahh! Sain taas elokuvaa katsellessani ja kansai-beniä kuunnellessani uusia ajatuksia tulevaa kandintutkielmaani varten, jonka teen siis juurikin tuosta murteesta. Ihan hauska elokuva, mut vähän just sellanen hömppä. :-)



Sellanen leffayö! Noi kolme keskimmäistä on sellaset, joita suosittelen kyllä ihan kaikille. Kolme erilaista genree, mut jokainen tosi hyvä. Ensimmäisen ja viimisen voi kattella, jos on hömppäfiilis. :-D

Pakko viel loppuun pasteta JAMin RADIO, kun päähänhän se jäi taas tätä kirjoitellessa soimaan.



Nyt katteleen Amazing Racee; ens viikolla taitavat jo tulla Suomeen he, kannattaa kattella! :-)

torstai 19. maaliskuuta 2009

Voevoe.

Nyt taitaa kuulkaas käydä niin että tuun viettämään seuraavankin vuoden Suomessa. Valitettavasti en siis saanut suurlähetystön kautta hakemaani apurahaa vuoden opiskeluun Japanissa, ja valitettavasti noi koulumaksut on niin tyyriitä ettei oo muuten tällä hetkellä varaa lähteä... Mut, tais olla muutenkin tänä vuonna aika kova kilpailu, oon varma et joku osaava sinne silti pääsi! Vähän katkera oon, mut kyl tää täst! ;-D

Mnii, nyt täytyy sit ottaa käyttöön suunnitelma B. Suunnitelma olis sellainen, että muutan seuraavaksi vuodeksi Jyväskylään, jatkan opettajan työtäni ja teen kandintutkielman valmiiksi. Sit taas ens keväänä uudet apurahahakemukset kehiin, jos onnais! Täytyy yrittää saada varmaan jotai muitakin töitä, et vois vaikka ens vuoden kesänä sit lähteä taas kielikouluun, jos ei muuten apurahoja/opiskelupaikkaa irtoa. Se lottovoittokaan ei ois pahitteeks... ;-) On kyllä pölvästejä ne, jotka sanoo et raha ei muka tuo onnee, mut aijai kun se sitä tois!

Opetan siis taas ensi syksystä alkaen Seinäjoen kansalaisopistolla japania, joten jos kiinnostaa japanin kieli ja kulttuuri, kaikki vaan ihmeessä mukaan! Toi kansalaisopisto on vielä todella halpa, sillä vuoden opinnot maksaa vain 25 euroa, huhhei. Jyväskylässä oli huomattavasti kalliimpaa, kun siellä aikoinani kävin.

Mut kuulkaas. Toukokuussa meillä olis keikka Tukholman yliopistolla. ;-D Lähdetään pakulla bändikamojen kanssa laivalla 26. päivä kohti Tukholmaa, ja heitetään siellä 45 minuutin keikka... Kaikki vaan paikalle kattomaan! :-D Katotaa jos saatas pari muutakin keikkaa tässä lähiaikoina varmistettua - ihan tänne Suomenmaalle siis ne! :-)

Voevoe, toivottavasti tulee taas syksyllä halapoja lentolippuja myyntiin ni voi mennä Kiotoon joululomaks kavereiden nurkkiin pyöriin. >:-))

Jos jollakulla lukijalla on mielessään joku kansalaisopisto, jolla olis selkeesti kysyntää japanin kielen kurssille, niin kommentoikaa, ni otan yhteyttä kyseiseen opistoon jos saatas kurssi aikaseks seuraavalle lukuvuodelle! Ens vuonna mulla ei nimittäin hirveesti muuta näillänäkymin oo kuin se kandi, ni on aikaa pyörii ympäri suomee levittämässä japanitietoutta! Ei tätä blogii kyl kovin moni taida lukee, mut aina joskus joku googlen kautta eksyy... :-D

Mun hymiöiden määrästä voi päätellä et yritän peitellä mun harmitustani, hehhee. Mut, kyl mä selviin, joku päivä! Siihen asti pitää hihitellä hermostuneesti ja käyttää liikaa hymbejä!

"KUKKII PERHOSII!", lainatakseni jotakin joskus. Ihkusöpöilyy elokuvasta ja anime-sarjasta "DMC"! Amai koibito.


keskiviikko 18. maaliskuuta 2009

Aurinkoa.

Eilen ja tänään on ollut tosi aurinkoista ja jopa lämmintä, ja tiet ovat alkaneet sulaa. Tällä hetkellä ne tiet ovat kyllä lähinnä loskaa täynnä, mutta eiköhän nekin siitä kohta sula kokonaan pois. Sieltä se kevät viimeinkin tulee! Tokioonkin on ensi viikolle jo ennustettu kirsikankukkien puhkeavan kukkaan. :-)) Kylmä talvi on viimeinkin ohi!

Eilen ja toissapäivänä Seinäjoella asuva japanilainen tyttö nimeltään Kana kävi vierailemassa mun oppitunneilla. Oli tosi mukavaa! Oppilaita kyllä selkeesti hieman jännitti aidon japanilaisen läsnäolo, mutta saivat kuitenkin muutamia mieltäänaskarruttavia kysymyksiä Kanalta kysyttyä. Kutsuin hänet myös tänne Vaasaankin käymään joku kerta, sillä hän ei ole vielä täällä käynyt. Hänellä on vielä muutama kuukausi aikaa kierrellä Suomea, sillä kesäkuun alussa hän jo palaa takaisin Japaniin. Hyvin oli hän jo suomeakin ehtinyt oppia tässä n. puolen vuoden aikana, mitä hän on Suomessa oleskellut. Samanlailla kun suomalaiselle japanin lausuminen on suhteellisen helppoa, on myös japanilaiselle suomen ääntämys paljon luonnollisempaa, mitä monille muille kansalaisuuksille.

Saatiin sovittua tohon syyskuulle muutamat japanin kielen ja kulttuurin kurssit, jotka tulen vetämään. Jos siis joku Laukaan tai Alavuden seudulla asuva eksyy tätä lukemaan, niin ilmoittautukaapa mukaan Laukaan kansalaisopiston japanin kielen ja kulttuurin johdantokurssille ajalle 4.-6. ja 11.-13. päivä syyskuuta, ja Alavuden Lakeudenportin kansalaisopiston japanin kielen ja kulttuurin jatkokurssille ajalle 18.-20. ja 25.-27. päivä syyskuuta. Lisätietoja löytyy viimeistään tossa kesän aikana näiden kansalaisopistojen nettisivuilta. :-)

Tuli tässä kevään korvilla jotenkin mieleen viime vuoden vappu, kun katsottiin oikeen urakalla Sakana-kunin seikkailuja. "Sakana" tarkoittaa siis "kala", joten Sakana-kun on japanilainen mies joka tietää kaiken kaloista. :-D Tässä pieni pätkä siitä, millainen miekkonen tämä Sakana-kun oikein on.



Hieno mies on hän. :-)

Kohta pitäis taas valmistautua lähtemään kouluun. Onneksi sää on aurinkoinen niin lähtee ihan mielellään tuonne käppäilemään! :-)) Perjantaina pidetään taas leffayökin, kivvaa! Kivoja juttuja taas paljon. Ja sit toukokuussa tehdään kouluretki Tukholmaan ja toinen Helsinkiin katsomaan nô-teatteria! Muillekin siis tiedoksi, että 13. ja 14.5. on Helsingissä tarjolla nô:ta. <3

Ahh, tässä vielä loppuun vähän Yukia! Biisin nimi on "Sentimental Journey", ja sen kuvaamiseen on käytetty yhtä paljon ihmisiä mitä tässä videossa näkyy, eli ei ole mitään tietokonetekniikkaa siinä! ;-)

lauantai 14. maaliskuuta 2009

Le Cafè.

Pierre osti itselleen lentoliput Suomeen, jei! Hän tulee siis yksin, sillä Ranskassa on taas vaihteeks jotain yliopistolakkoja ja Nathanilla on sellanen tilanne, että hän ei tiedä milloin hänen tenttiviikkonsa alkaa, joten ei pääse lähtemään. Ihme toimintaa siellä Ranskassa. ;-D Mutta Pierrellä on lakosta tai lakottomuudesta huolimatta viikon loma tuossa huhtikuun puolessavälissä, joten hän viettää sen viikon täällä Suomessa.

Hän saapuu Helsinkiin perjantaina 10.4., josta sitten käyn hänet nappaamassa kyytiin, ja mennään muutamaks päiväks Jyväskylään. Sieltä jatketaan todennäköisesti muutamaks päiväks Seinäjoelle (ainakin päiväks, sillä mulla on vielä viimeinen työpäivä siinä) ja sit vielä loppuviikoksi Vaasaan. Tulee varmaan hauska viikko. :-) Mullakin on just sopivasti se viikko vapaata koulusta. Nyt pitää vaan keksiä, että mitä "nähtävyyksiä" näissä kaupungeissa oikeestaan on, ettei mee vaan lagaamiseks koko viikko. :-D Suosituksia otetaan vastaan... ^^;

Tässä Pierren ja ranskalaisten kunniaksi hauska video, joka kertoo kahvista!



Jotain japanilaistakin pitää tähän postaukseen iskeä ettei blogin Japani-arvo kärsi.

Jokunen aika sitten postasin Ayumi Hamasakin videon, ja kerroin että hänellä on kaksi biisiä joista erityisesti pidän. Täytyypä varmaan siis esitellä se toinenkin biisi!



Tää biisi on tietty iso hitti nimeltään Trauma. Tää oli niitä ensimmäisiä j-pop-biisejä mitä kuulin, joskus 2000-luvun alussa. Ehkä se on siks vähän sellanen nostalginen, ja sen takia se on jäänyt mieleen ja saa paikkansa Ayumi Hamasakin kahden suosikkibiisini joukossa. ;-)

Millonhan toi kyseinen video on kuvattu? Näyttää Ayumi niin ysäriltä pinkkeine Spice Girls -kenkineen ja värikkään mekkonsa kanssa. Trauma on julkaistu vuonna 1999, joten on sen vielä siis ysärille mahdollista sijoittua. ;-)

perjantai 13. maaliskuuta 2009

Hermoilua ja Herkkuja Helsingissä.

Joopa. Tuli tänään käytyä taas Helsingissä. Oon kyllä tällä hetkellä vähän väsynyt, mut teki mieli vähän vuodattaa tänne tuntemuksia ennen kuin ne tuntemukset katoaa. ;-D

Eilen lähdin illalla Seinäjoelle pikkusiskon luokse, jossa aattelin yöpyä, koska muuten olisi pitänyt lähteä Vaasasta klo 4:15 bussilla Seinäjoelle ja sieltä junalla Helsinkiin, jotta sinne ehtisi ajoissa. Koska menin jo edellisenä päivänä Seinäjoelle, tarvitsi hypätä "vasta" klo 5:50 junaan, eli herätyskello soi siinä 4:30 aikoihin... Sen takia on nyt vähän väsy. :-p

Helsingin Rautatieasemalle saavuttuani klo 8:30, yritin paikantaa Pauliinaa, joka opiskelee myös meidän koulussa, ja jonka kuulin Watanabe-senseiltä hakevan myöskin tätä samaa apurahaa mitä minä. Löysin kuin löysinkin Pauliinan, ja mentiin sit yhdessä viettämään hetkeksi aikaa kahvilaan ja juomaan tujut teet jotta silmät pysyy auki.

Yhdeksän jälkeen selvittiin Japanin suurlähetystölle, mutta jouduttiin venaileen vielä hetki, sillä se aukesi vasta klo 9:30. Mentiin sit heti puol kybä sinne sisälle ja istuskeltiin venailemassa. Muut hakijat ilmaantuivat paikalle vasta noin kymmentä vailla kymmenen, ja ehdittiin jo hetken pohtia että mitähän heille on käynyt kun eivät ole vielä paikalla. Muut hakijat olivat Helsingin yliopistosta, ja me kaikki yhdeksän hakijaa olimme tyttöjä.

Koe alkoi klo 10, ja sen tekemiseen oli aikaa kaksi tuntia. Kielioppiosio meni mielestäni hyvin, mutta luetunymmärtämiset olivat kohtuullisen hankalia. Muutamassa kohdassa joutui lukemaan tosi monta kertaa kysymyksen ja vastausvaihtoehdot ennen kuin löysin ees jonkun oikeelta kuulostavan vastauksen... Väsymyksestä johtuen oli paikoitellen vähän vaikeuksia keskittyä muutenkin, ja nyt jos mun pitäis ruveta miettiin et mitähän niissä teksteissä oikeen sanottiin, alkais pää lyömään aika tyhjää. ;-D Onneks ei tartte... ^^; Mut parhaani yritin ja käytin koko kaksi tuntia kokeen tekemiseen ja jokaisen sekuntin tehokkaasti!

Sit klo 12 kun koe päättyi, lähdettiin Pauliinan kanssa Kampin Ichibaniin syömään sushia. Oli taas kauhee jono ja joutu venaileen ennen kuin pääsi ees tiskille, mut sisälle mahtui silti hyvin syömään, koska suurin osa otti sushit mukaan. Oli taas hyvää, kuten aina Ichibanissa onkin. :-)

Sit klo 13:40 oli mun haastattelu. Se oli ensimmäisenä listassa, joten ei tarvinnut hermoilla niin pitkään mitä joidenkin muiden. ;-) Haastattelu kesti n. 15 minuuttia, ja siinä keskusteltiin japaniksi monista hakemukseeni liittyvistä ja liittymättömistäkin asioista. Haastattelu meni mielestäni oikein hyvin; muutama juttu jäi vielä oikeestaan kaivertamaan mieltä, mitä ois voinut sanoa mut jäi sit sanomatta. Mutta enpä ainakaan jaaritellut liikaa sit, heh.

Pauliinan haastattelu oli heti mun jälkeen, joten jäin siihen venailemaan, ja lähdettiin sitten yhdessä vielä pyörimään vähän kaupungille. Ensin käytiin hakemassa jädet tuttuun tapaan Ben & Jerry's -kiskalta, ja sit mentiin Blippon viereiselle punaiselle penkille syömään jädet ja kuuntelemaan j-poppia. Oli kyllä hyvä fiilis, kun oli kokeet ja haastattelut takana sekä ulkona paistoi aurinko ja sai vielä jätskiäkin. Jeahh!

Siinä istuskeltiin varmaan joku tunti ja käytiin vielä pyörähtämässä kierros Blippossa, ja sit Pauliina lähti kohti kotikontujansa Turun suuntaan. Mulla oli vielä pari tuntia aikaa kulutettavana ennen junan lähtöä. Kävin vähän Kampissa kierteleen kauppoja, ja sit kun olin just lähössä meneen, niin sellanen italialainen gay-jäbä nappas mut kampaamopisteeseensä ja halus kihartaa mun tukan. No, mikäs siinä, kun oli luppoaikaa kerrankin.

Siinä se sitten kiharteli ja kertoi siitä tuotteesta, joka oli suoristin/kiharrin, joka olis maksanut 100€. Hienot kiharat sillä kyllä tuli, mut en jotenkin osaa tehdä 100€ suoristusrauta-heräteostosta. Mut se jäbä oli kyllä ihku. Sellanen pieni laiha mies joka puhu silleen gaysti ja oli ihan "omg your hair is so fabulous!!" ;-D Ja sillä oli jotain Anttilaa vastaan, kun kommentoi useasti että "...if you're gonna buy suoristusrauta, you shouldn't buy those crappy fake ones from Anttila!", ja kertoili vielä kuinka feikki halpisrauta on kuin feikki lääke tai feikit kengät, jotka ei vaan toimi! Hän käytti siis englantia, mutta sanat kuten suoristusrauta, lakka ja kampaamo olivat ihan suomea. ;-)

Huuh, joku puolisentuntia se siinä kiharteli ja selitti tuotteesta. Siis ihan oikeesti se tuote oli kyllä tooosi hyvä! Tuli tosi nopeesti ne kiharat ja ihan erilaiset ku millään muulla millä oon koskaan tehnyt. Ja vaikka hänelle siinä ääneen epäilin että mun hiuksissa kiharat suoristuu heti kun menee ulos, kun nää on niin painavat, mut noi jopa kesti jonkun aikaa. Vielä tänne Vaasaan saavuttuani, tuulen ja tuiskun, pipon käsittelyn ja neljän tunnin junassa lagaamisen sekä takin jatkuvan pukemisen ja riisumisen jälkeenkin hiuksissa jopa näkyy vähän kiharaa. Tietysti se on latistunut siitä mitä se oli sillon kun se siihen laitettiin, mutta ei mulla oo kestänyt koskaan näinkään hyvin.

En oikeen osaa ottaa itsestäni kuvia, mut ehkä tästä jotai selvää saa. :-D Nappasin ton siis heti kun saavuin tänne Vaasaan tossa yhdeksän aikoihin. Yritän tossa esitellä yhtä kiharaa, joka jopa näyttää ihan kiharalta ja on hyvin säilynyt! Älkää välittäkö väsyneestä naamasta. ;-D

Mjoh, sellanen päivä! Parin viikon sisään tulee sit tulokset, että suositellaanko tuolta suurlähetystöltä eteenpäin vai ei. Yksi henkilö siis saa kyseisen apurahan, eli mahis on 1/9. Paha mennä arvioimaan mitään, kun ei tiedä minkä tasoisia noi muut hakijat on, ja kuinka he pärjäsivät kokeessa ja haastattelussa. Pitää kuitenkin yrittää psyykata itteensä pahimman varalle, ettei pety liikaa, jos huonosti käy. Mut tiiän kyllä että petyn silti, jos tää feilaa... Oon kuitenkin niin tosissani opiskellut ja valmistautunut tätä tilaisuutta varten. Mutta jos feilaan, niin joku muu on ollut vaan parempi, enkä minä suinkaan huono. ;-) Sitä hajoilua tai hypetystä on siis luvassa tosiaan hyvinkin pian. >.<

Tähän loppuun vielä yks video meidän treeneistä! Janne kuvasi ja Jetro pisti YouTubeen. Biisi on Ruuju no Dengon! Sen kertsin voi sit ignorata, kun en oikeen osaa. ;-D Aino laulaa sen yleensä, mut se on Japanissa... ^^;




maanantai 9. maaliskuuta 2009

Huhhei.

Joopa, huhhuijjakkaa. Kauhee kiire. Oon saanut vähän huonoja uutisia ja hyviä uutisia. Huonot on ne että en saanut sitä kesätyötä jonka haastattelussa kävin Helsingissä. Buhuu. Mut eipä voi mittää, oli varmaan muitaki hyvii hakijoita sit. ;-) Muttah, sain tässä viime viikolla yhen toisen keikan. Meen torstaina 2.4. Seinäjoen kaupunginkirjastolle pitämään luennon aiheesta anime & manga. Jei, hauskaa! Tulkaapa kaikki siis sinne katsomaan, alkaen klo 18!

Siellä Seinäjoen kirjastolla (osoite muistaakseni Koulukatu 21) pidetään japanilaisen populaarikulttuurin ilta, jossa on tarjolla animen ja mangan lisäksi j-rockiakin ja suunnittelevatpa he kuulemma sinne parapara-oppituntiakin. Ilta alkaa siis klo 18 ja päättyy klo 20:30. Sinne siis vaan sankoin joukoin paikalle! :-)

Mjoh, mitäs muuta. Oon opiskellut vaan koko viikonlopun. Perjantaina ois nimittäin Helsingissä kielikoe ja haastattelu, joiden pohjalta sitten päätetään tulenko viettämään seuraavan lukuvuoden Japanissa vai en. Jänskättää kyllä aika paljon. Tänä vuonna hakijoita on ollut yhdeksän, kun viime vuonna niitä oli kaksi... Ketähän muita sinne tulee? Ilmoittakaa itsestänne! >:-D

Meinasin kyllä viime vuonnakin jo hakea, mut sit aattelin että opiskelenpa kieltä vielä vuoden lisää ja käyn siellä kielikurssilla Kiotossa, ja nyt oon valmiimpi kuin koskaan! Hahaa. Varokaa vaan muut hakijat, meinaan päihittää teidät!! ;-D

On kyl rasittavaa kun asuu näin kuusessa et taas pitää lähtee jollain junalla ennen kuutta kohti Helsinkiä. Mut yritän et jos sais vähän unirytmii käännettyy et menis vähä aikasemmin nukkumaan ja sit heräilis kans pikkusen aikasemmin tässä ti, ke, to ja sit perjantaina herääminen ois ehkä helpompaa. Siis ehkä. ^^;

Täytyy vielä laittaa tähän loppuun tapani mukaan video, ettei tuu ihan väritön postaus.

En oo eläissäni kovin montaa Ayumi Hamasakin biisiä kuullut (varsinkaan neidin koko tuotantoon verrattuna...), mutta kahteen oon erityisesti tykästynyt. Toinen biiseistä on nimeltään "A Song for XX" joka löytyy ainoalta omistamaltani Ayumi Hamasakin levyltä (jonka nimi on "A Song for XX" ;-p), ja joka sitä kautta on löytänyt tiensä mun mp3-soittimeen ja on ollut kovassa kulutuksessa.

Löysin tuon kyseisen albumin kesällä 2007 Tokiosta käytettyjen levyjen liikkeestä hintaan 200 jeniä. Siis kuvitelkaa; silloisella kurssilla n. yhden euron. Lähtipä se siis heräteostoksena mukaan. Sit kuuntelin levyä ja oon ihan varma et oon kuullut tän kyseisen biisin ennen ton levyn ostamistakin. Mut en oo vielä tähänkään päivään mennessä keksinyt että missä oon sen kuullut. Ehkä se on esiintynyt jossain draamasarjassa? Jokatapauksessa, hieno biisi on se! Tässä se siis tulee; A Song for XX!


keskiviikko 4. maaliskuuta 2009

Barbie Girl.

Jutskailin tossa Pierren kanssa messengerissä ja puhuttiin siitä heidän Suomeensa tulemisesta. Pierre on tulossa ihan täysiä mutta Nathan ei ole vielä varma saako rahaa tarpeeksi kokoon. Eiköhän tässä pian kuitenkin reissu lyödä lukkoon jos nyt ovat sitten tulossa. Toivotaan että tulevat!

Pierre kertoi kuinka oli juuri käynyt Pariisissa karaokeboksissa japanilaiseen tyyliin. Sieltä kuulemma löytyi kaikki parhaat hitit mitä tuli kesällä Kiotossa lauleskeltua. Ah, olispa meilläkin Suomessa vastaavanlaisia karaokebokseja...

Pierre lähetti mulle hienon videon karaokereissusta, jossa lauleskellaan Pierren, Nathanin ja Kenjin kanssa Barbie Girliä. :-D Ei kyllä uskois että ollaan ihan vaan melonilimpparin voimin liikkeellä, ja kello on ehkä jotain yksi päivällä... ;-D

video

Tänään pidettiin taas bändireenitkin, ja aateltiin myös reenailla taas perjantaina ja nauhotellakin parit biisit. Katotaan jos saahaan aikaseks jotain sellasta versioo jota kehtaa tännekin linkittää. ^^;

Tehtiin tänään myös lumiukko matkalla koululle. Taino Jacke sen teki, viidessä minuutissa. Mä kyllä viimeistelin sen silmillä ja hienoilla sarvilla. ;-D Watanabe-senseikin käveli juuri meidän ohitse kun oltiin saatu se valmiiksi ja ihasteli kovin ja otti kans kuvia. :-D Illalla kun palasin koulusta kotiin, oli joku käynyt sen jo kuitenkin kaatamassa. :-(

Siinä Jacke ja yukidaruma!


tiistai 3. maaliskuuta 2009

ヤーレンソーランソーランソーラン!

Tää aamu alko huonosti. Kävelin ulko-ovelle katteleen oisko tullut postia, ja kun näin kirjeen lattialla ton eteisen lasioven läpi, avasin oven ja löin sen suoraan otsaani. Vieläkin on kuhmu siinä. Sit näin mikä kirje se oli, ja JLPT-tuloksethan siinä. Kirjeen koosta jo arvasin että ei läpi mennyt, sillä viime vuonna kun 3.-tason tulokset tuli, oli se isossa kirjeessä jonne mahtui todistus - nyt tää kirjekuori oli pieni, jonne mahtuu vain tuloslappu. Tiesin kyllä että ei toi läpi voi mennä, mut on se pettymys silti. Sain 200 pistettä 400:sta mahdollisesta, elikkä tasan 50%. 60% tarvitsee saada läpäistääkseen. Nohh, ei siinä, ei muuta kun ens kerralla uusiks ja kunnon marginaalilla! ;-)

Oon kyllä nyt lähiaikoina opiskellut kanjeja aika paljon. Toi Japanista ostettu "jlpt 2 kanji flashcards" on maksanut itsensä jo takaisin, kun pidän niitä aina pientä pinkkaa mukana ja junassa istuessani ja telkkaria katsellessa niitä lueskelen. Nyt jos jaksan pitää tän tahdin (5 korttia päivässä), niin saan kaikki opiskeltuu just hyvin ennen syksyä ja sit syksyn vielä kertailtua sekä kanjeja että kielioppia. Ainakin niin hyvin että se 60% pitäis saada! Nii.

Mites muut, onks joku lukija saanut JLPT-tuloksiaan? Tänään niitä ainakin tänne Vaasaan kaikille jaettiin. Joku oli eksynyt tänne blogiin googlen kautta hakusanalla "JLPT-tulokset" tms. kun kattelin noita statseja. Et ainakin joku täälläkäynyt on varmaan kyseisessä kokeessa ollut. ;-)

Seuraavalla japaninreissulla pitää kyllä hankkia Book Offista enka-levyjä. Viimeks vähän yritin kattella mutta aika heikosti tuli vastaan. Liekö sitten pitää mennä ihan kunnon jättimäiseen levykauppaan käytettyjä levyjä myyvän kaupan sijaan, jotta saisi eteensä paremmat valikoimat. Ehkä, meibi. Tässäpä teille kaikkien japanilaisten tätien vävysuosikki - Hikawa Kiyoshi!



Jeroltakin on tullut joku aika sitten uusi sinkku, "Eisa". Tässäpä sekin! Jeroakin pitää hankkia, pitää vaan toivoo et tulee enempi just omii biisei, kun se eka levy oli nimeltään "covers". :-p



Sit viel yks video, joka toi hymyn huulille vaikka vähän huono päivä olikin. Näitä on ollut muutamia muitakin Youtubessa, mut tää oli tosi hauska!



Varmaan tajusittekin mistä on kyse, eli nää tytöt laitto kameransa kaitenzushi-ravintolan hihnalle, jossa ne sushit siis pyörii ja joista omansa voi valita. Pitää testata joskus vastaavanlaista temppua. ;-)

Sit viel tähä loppuun; käykääpä äänestämässä meidän Janne voittoon "kuumin cosplayaaja" -taistossa! Hän on siis kilpailija numero kolme, nimimerkillä Elffin. Äänestäminen tapahtuu lähettämällä kommentti tonne alareunan kommenttiboksiin ja kirjoittamalla siihen kilpailijan numero.

sunnuntai 1. maaliskuuta 2009

Shining like a star!

Selvisin jopa takaisin tänne Vaasaan, wohoo! On toi junamatka vaan aina niin tylsä. Ja tällä kertaa juna oli ihan täynnä väkee, vaikka ei siellä yleensä oo paljoo ketään. Mut niinpä se tais muiltakin vaasalaisilta talviloma päättyä, et palasivat sit näköjään hekin tänne takaisin. Jepjep.

Ei ollut tänne uutta kämppistäkään tullut, vaikka olin aika varma et tänäviikonloppuna tulee jos tulee, kun kuu vaihtui tässä sopivasti. No, jatkan sit yksineloani täällä; saanpahan ainakin lauleskella ihan rauhassa! Vaikka kämppistä tänne ei ollut kuulunutkaan, on täällä käynyt aika kuhina, sillä pöydälläolevan lapun mukaan toi toinen soluhuone on maalattu ja pistetty lattiat uusiks. Kyllä täällä sellanen pieni maalinhaju vielä leijaileekin... Ihan hyvä siis että jäin vielä Jyväskylään, enkä tullut tänne remontin keskelle. ;-)

Hyvä juttu siinä että tuli oltua reissussa on myös se, että kaksi uutta Skip Beat -jaksoa odottelee katsomista. Saa tässä iltasaduksi siis nekin katsella, jeah. En oo sitten Nanan löytänyt oikeen mitään hyvää anime-sarjaa jota raaskisi kattella, mutta tossa viime syksynä anime & manga -kurssilla koulussa katsottiin shôjo-luennon yhteydessä Skip Beat -nimisen sarjan ensimmäinen jakso josta pidin, joten päätinpä sitten jatkaa sarjan katsomista myös omillani. Sarjaa on tullut nyt 21 jaksoa, ja se siis jatkuu edelleen Japanissa. Tässä kyseisen sarjan alku- ja lopputunnarit samassa videossa.



Sillon joskus 2000-luvun vaihteessa kun kiinnostuin animesta muutenkin kuin Pokemonin osalta, katselin aika paljon erilaisia sarjoja, myös tosi paljon pojille suunnattua animea. Nykyään musta on tullut varmaan enemmän tyttö, kun tykkään vaan oikeen kunnon shôjo-sarjoista. ;-) Ehkä tässä myös alkaa kasvaan aikuiseksi, kun oon tosi kriittinen animen suhteen, enkä halua alkaa seuraamaan mitään sarjaa jonka ensimmäinen jakso ei sytytä. Helpommin koukutun nykyään japanilaiseen draamaan.

Olin taas yhteyksissä tähän japanilaiseen tyttöön nimeltä Kana, kenestä mainitsin jo viime merkinnässä. Hän on nyt reissaamassa pari viikkoa, joten kahden viikon päästä hän tulee sitten käymään oppitunneillani Seinäjoella. Tosi kiva juttu niin minulle kuin opiskelijoillekin; pääsevät hekin juttelemaan ihan oikean japanilaisen kanssa! Tulee varmasti hauskat ja vähän erilaiset oppitunnit. :-)