Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

うなぎ丼 ♨ UNAGIDON

うなぎ丼 ♨ UNAGIDON

keskiviikko 30. joulukuuta 2009

年末 ~ end of the year.

Olin unohtanut tän vasemmalla puolella näkyvän kuvan mun kameraan vaikka otin sen jo muutama viikko takaperin Chiemiltä saamastani joulukortista ja hi-chew-hemuista. Tuo joulukortti on tosi suloinen; kimonopukuinen nainen Kioton Fushimi Inarilla. On siellä hauskoja pikkusia tonttujakin kuvassa. :-))


Joulunpyhät on jo ohi (vaikka virallisesti se viikon kuluttua oleva loppiainenhan se taitaa joulun päättää...), ja eilen tipahtikin postiluukusta jo yksi 年賀状, nengajô eli uudenvuodenkortti.

Japanissa ei ole tapana lähetellä joulukortteja, vaan vuodenvaihteessa lähetetään uudenvuodentervehdyksiä kortein. Kaikki nämä tiettyihin postilaatikkoihin jätetyt kortit jaetaan 1.1., jolloin yhteen talouteen saatetaan jakaa jopa sata korttia! Kortteja on nimittäin perinteisesti tapana lähettää kaikille kenen kanssa on edellisen vuoden aikana ollut tekemisissä...


Tuleva vuosi on tiikerin vuosi, jonka kunniaksi sain tiikerillä varustetun uudenvuodenkortin. Tämäkin kortti tuli Chiemiltä; hän halusi erityisesti tänä vuonna muistaa minua uudenvuodenkortilla, sillä me olemme molemmat kiinalaiselta horoskoopiltamme tiikereitä, jolloin tämä on meidän vuotemme. Meitä kutsutaan nimellä toshi-onna (年女), kirjamellisesti vuosi-nainen, eli tämän vuoden nainen. Vastaavasti tiikerin vuonna syntynyttä miespuolista henkilöä kutsutaan tulevan vuoden ajan nimellä toshi-otoko (年男), vuosi-mies.


Michelle saapui Suomeen turvallisesti viime maanantaina. Hän oli saanut lentoliput erittäin halvalla, sillä hänen hong kongilainen ystävänsä on Finnairin lentohenkilökuntaa, joten hän sai tätä kautta kaveri-lipun. Tämä lippu maksoi vain 800 Hong Kongin dollaria, eli noin 70 euroa!! Ihan on uskomatonta se. Normaalihinta tälle lipulle olisi ollut noin 11 000 HKD, eli yli 900 euroa... Mäkin haluun tollasia kavereita! ;-D

Ihmettelin myös sitä kuinka hänellä oli niin paljon matkatavaroita ja eikö tullut ylipainomaksua, mutta ei kuulemma joutunut hän ekstraa maksamaan, sillä tämä kaveri oli tehnyt check-inin näille tavaroille. Nice.




Ollaan tässä eilen ja tänään kierrelty Jyväskylää ja hoidettu juoksevia asioita, mitä tähän vaihtohässäkkään nyt liittyy. Eilen käytiin Harjun tornissa katselemassa lumista Jyväskylää. Harjun tornin juurella oleva luontomuseokin oli jostain syystä nämä välipäivät pääsymaksuton, joten käytiin vähän ihmettelemässä täytettyjä karhuja ja hirviä. Oli eksoottisia eläimiä ne! :-))




Tänään käytiin ostamassa söpöjä postikortteja ja postimerkkejä, syömässä ja ostamassa suklaata Pandan tehtaalla sekä hyppimässä Jyväsjärven jäällä. Kun nälkä yllätti, suunnattiin Amarilloon, jossa syötiin Garlic Chicken -annokset. S-Bonus-uutisten välissä tuli tässä kuussa kuponki jolla saa kaksi näitä annoksia yhden hinnalla, joten yhden annoksen hinnaksi tuli vain vajaa kahdeksan euroa; ihanan edullista ja maukasta! :-))

Niin, ehkä jo arvata saattoikin, mutta tuossa vasemmalla on siis aina iloinen Michelle. :-))


Miliyah Kato ~ WHY


tiistai 29. joulukuuta 2009

蒸気機関車とハーフパイプ ~ a steam locomotive and a halfpipe.

Isältä ja pojalta kesti 10 vuotta rakentaa 150 metrinen junarata sekä minihöyryveturi pihalleen. On se vaan magee. Kuljettaa vaikka joukon tarhalaisia se! Kulkeekin ihan oikeesti hiilillä. :-))




Tää toinen pätkä on Kasô Taishô -nimisestä japanilaisesta showsta, jossa osallistujat kisaavat cooleimman analogisen erikoistehosteen herruudesta. Tässä kyseisessä pätkässä mennään lumilaudalla pitkin melonia!




Kana Nishino ~ Motto...


maanantai 28. joulukuuta 2009

12月28日 ~ December 28th.

Ei ne kaupat sit eilen auenneetkaan, vaan vasta tänään! Olipa pettymys, kun ei päässytkään vielä penkomaan alennusmyyntejä! Noh, tänään kaikkien paikkojen pitäis kuitenkin olla auki, joten kohta suuntaan varmaan vähän keskustaan pyörimään. Jos sais ainakin ton joululahjaksi saadun lahjakortin tuhlattua. :-p


Michellekin saapuu Suomen kamaralle muutaman tunnin päästä. Käyn hakemassa hänelle KOASilta valmiiksi kämpän avaimet, jotta pääsemme sitten illalla suoraan hänen asunnolleen. Eipä tuolloin KOAS olisi muutenkaan enää auki. Jyväskylään hän saapuu nimittäin vasta yhdeksän jälkeen bussilla.

Hänen soluasuntonsa on valmiiksi kalustettu, mutta eihän siellä ole mitään petivaatteita eikä keittiövälineitäkään valmiina. Hän vähän toivoi että voisimme käydä kirpparilla ostamassa näitä tarvikkeita, joten pitänee huomenna vähän semmosia koluta. Eiköhän alennusmyynneistäkin vois jotain edullisesti saada? Koululta olisi ollut myös mahdollista vuokrata Survival Kit, joka sisältää nämä tarvittavat välineet, mutta ei niitä saa kun vasta ensi viikolla, ja muutenkin Michelle oli sitä mieltä että hankkii mieluummin kirpparilta. Pitänee kuitenkin nyt ainakin yhdeksi yöksi hänelle lainata petivaatteet, jotta ei ihan ilman peittoa ja tyynyä joudu nukkumaan. :-p




Amerikkalainen dokumenttiohjaaja Michael Moore kävi kuun alkupuolella Japanissa, ja Mezamashi-aamu-TV teki hänestä ohjelmaansa pienen pätkän. Aamu-TV vei Mooren Tokion Akihabaran nörttikaupunginosaan, jossa hän mm. oli ihmisten kuvattavana (vaikka he eivät tätä tunteneetkaan), soitti erään ihmettelijän isälle, saarnasi maskipäiselle miehelle kuinka pöpöt on hyvästä, valitsi figuurien sijaan narun, sekä kävi sisäkkökahvilassa (meido-kissa).





lauantai 26. joulukuuta 2009

クリスマスが終わちゃった ~ Christmas is over.

Joulupäivät on nyt ohi, ja kaupatkin avaa taas huomenna ovensa. Täytyypä varmaan lähtee alennusmyyntiruuhkiin juoksenteleen ja hikoileen nää joulukinkut veke!


Ruokaa on kyllä nää viime päivät tullut ihan kunnolla mussuteltua. Aattona syötiin kaksi jouluateriaa, kun ensin matkattiin Jonin äidin luokse jonka jälkeen sit mun äidin luokse, ja molemmissa oli herkulliset joulupöydät tarjolla. Eilen taas käytiin sit Jonin isän luona imailemassa joulupöydän antimet nassuun, ja tänään vielä niitä rääppeitä tullu syötyä... Ja sitä suklaata kans jostain aina kertyy, niin pakko vetää ne nassuun ettei jää kaappiin pyörimään! Jospa huomenna alkais sit se kinkun ja suklaan kuluttaminen... Huomenna...



Aattona käytiin viemässä kynttilät isän ja mummin haudoille. Hautuumaalla oli söpön näköistä lumihankineen ja satoine hautalyhtyineen.


Aattoillan ateria äidin luona. Myös pikkusisko ja hänen poikaystävänsä saapuivat Seinäjoelta viettämään joulua tänne Jyväskylään.


Jälkkäripöydässä oli tarjolla mm. herkkujuustoja.



Joululahjaksi olin toivonut vain New Super Mario Bros. Wii -peliä, ja sen sainkin. Lisäksi sain vielä tehosekoittimen, leffalippuja, Body Shopin mansikkarasvaa ja kuorintavoidetta sekä H&M:n lahjakortin. Aikaisemmin täällä esittelemäni Philips Wake-Up Light oli ennakkojoululahja (joo, marraskuussa... :-D) äidiltä.

Jonille annoin joululahjaksi hänen toivomansa Painajainen Elm Streetillä -DVD-boksin, joka sisältää siis kaikki seitsemän elokuvaa. Ollaan nyt vasta kaksi niistä ehditty katsoa, joten vielä on paljon katsottavaa jäljellä. ;-D Ekassa osassa oli mukana jopa Johnny Depp, ja taitaapa tuo elokuva olla hänen ensiesiintymisensä elokuvamaailmassa. En olis kyllä tunnistanut, mikäli alkuteksteissä ei olisi hänen nimensä vilahtanut.

Joni sai lahjaksi myös Indiana Jones -boksin, joten ei kyllä tässä lomaillessa katottava ainakaan lopu kesken. Muutama mielenkiintoisen tuntuinen draamasarjakin tuli ladattua koneelle, et varmaan sit menee ruutua tuijotellen tääkin loma... ^^; Kirjoittelen näistä draamoista mikäli ne on olleet katsomisen arvoisia. :-))




























Elokuvista puheenollen, tänään käytiin katsomassa paljon kehuttu ja kohuttu Avatar. Elokuvasali oli aivan täynnä, joten onneksi olin varannut paikat jo ajoissa valmiiksi. Tein vähän taustatutkimusta parhaista paikoista 3D-efektien toimivuuden kannalta, ja päädyin riviin neljä, joka on selkeästi alempana kuin missä yleensä tulee istuttua. Paikka osoittaitui kuitenkin lähes täydelliseksi efektien toimivuuden kannalta! Tämä siis Jyväskylän Finnkinon 1.-salissa.

Elokuva oli visuaalisesti oikein onnistunut, joskin tekstitykset häiritsivät paikoin 3D-efektejä. Toimintatäytteisissä kohtauksissa 3D toimi myös aika hitaasti, ja kuva oli todella epätarkka. Vähän petyin siihen kuinka vähän 3D:tä oli tässä elokuvassa loppujen lopuksi hyödynnetty. Viime kesänä kirjoittamassani USA-reissun matkapäiväkirjassa kerroin, että käytiin Bostonissa katsomassa 3D-dokumentti merenelävistä. Siinä dokkarissakin oli huomattavasti paremmin osattu hyödyntää tätä tekniikkaa! Ois ollu kiva jos asiat screeniltä ois oikeesti tullut tosi lähelle katsojaa. Onneksi sentään elokuvan alussa nähdyssä Liisa Ihmemaassa -trailerissa leijuva kissanpää tuli naaman viereen! ;-D

Kaikesta huolimatta visuaalisuus oli se paras osa tätä elokuvaelämystä. Tarina oli idealtaan oikein mielenkiintoinen ja kekseliäs, mutta muutamat hyvin kliseiset tilanteet saivat aikaan päänpudistelureaktion. Elokuva piti otteessaan koko lähes kolmituntisen kestonsa ajan, joten suosittelen kyllä tätä elokuvaa oikein lämmöllä kaikille sci-fistä ja/tai fantasiasta pitäville. Ihan jo sen visuaalisuuden takia kantsii käydä nimenomaan leffateatterissa tsiigaan, eikä tuijotella pieneltä kotiruudulta. :-p


Ayumi Hamasaki ~You were...


keskiviikko 23. joulukuuta 2009

メリークリスマス! ~ Merry Christmas!

Hyvää joulua! Tänään oon leiponut kasan joulutorttuja ja liha-riisi-pasteijoita. Muuta jouluisaa ruokaa/leivonnaisii en oo tehny, sillä meen huomenna loisimaan äidin nurkkiin. Siellä on taas tunnetusti enemmän kuin tarpeeks ruokaa tiedossa! Maha sanoo jo valmiiks poks. Kuinkahan monta kiloo sitä on lihonu, kun joulupyhien jälkeen taas jaksaa/kehtaa nousta Wii Fitille itsensä punnitsemaan? Tiedän jo valmiiks, että toruja on peliltä tulossa... Ihanan painostava on se peli. :-D



En oo tänään syöny muuta kuin noita pasteijoita ja torttuja... :-D Vähän on rasvainen fiilis. Mut pakko aina maistella leipomisen lomassa. ^^; Ja parhaimmillaanhan noi tortut ja pasteijat on just kun ne on uunista tulleet. Saa nähä jaksaako huomenna enää syödä ainuttakaan. ;-D


Michellen ensi maanantain saapuminen Suomeen varmistui. Hän sai tänään noutaa viisuminsa ja pääsee siis lähtemään Suomen vaihtojaksolleen suunnitelmien mukaisesti 28.12. :-)) Mahtavaa! Toivottavasti reissu menee hyvin ja hän selviää Helsinki-Vantaalta bussilla tänne Jyväskylään saakka... Onneksi hänellä on jo suomalainen sim-kortti (en kyllä tiedä mistä saanut, mutta näin hän ilmoitti! :-D) joten lupasi soitella minulle kunhan saapuu lentsikkakentälle. Tarvittaessa voi sit myös soitella jossei yhtään tajuu että mitä pittää tehdä apuaaaaa!


Morning Musume ~ Akahana no tonakai (Petteri Punakuono)


maanantai 21. joulukuuta 2009

インターンシップ ~ internship.

Sain työharjoittelupaikan! Jessssss!!

Laitoin aikaisemmin syksyllä työhakemuksen erääseen välitysfirmaan, mutta koska sieltä ei tuntunut harjoittelupaikkaa kuuluvan, laitoin n. viikko sitten muutamia harjoittelupaikkahakemuksia suoraan eri kylpylä-majataloihin Kiotossa.

Ainoastaan yhdestä paikasta tuli vastaus, ja se tulikin jo seuraavana päivänä siitä kun hakemuksen olin laittanut! Vastauksessa kerrottiin että he ovat hyvin kiinnostuneita, mutta he eivät vielä voi tehdä päätöstä. Heillä tulisi olemaan kokous 20.12., jossa he päättäisivät minun kohtalostani.

Eilen heräsin jännittyneenä ja tarkastin sähköpostini; olin saanut myöntävän vastauksen!




Tuleva työpaikkani on Kioton luoteisosassa Arashiyamalla sijaitseva japanilaistyylinen majatalo nimeltään Togetsutei. (Kartta yllä). Majatalossa on parisenkymmentä kaunista japanilaistyylistä huonetta eri hintakategorioissa. Huoneet ovat yleisesti melko kalliita, mutta hintaan sisältyy kylvyt (ulkona ja sisällä) sekä kaiseki-illallinen ja japanilaistyylinen aamiainen. Allaolevat kuvat olen ottanut Togetsutein nettisivuilta.






Nettisivujen perusteella tämä majatalo levittäytyisi kolmeen eri rakennukseen; tai ainakin siinä olisi kolme eri sisäänkäyntiä eri siipiin. Asia selvinnee paremmin sitten paikan päällä. ;-)


Työskentelyn aloittaisin suunnitelmien mukaisesti huhtikuun lopulla; just sopivasti ennen Golden Weekin ruuhkia! Työharjoittelu kestää 10 viikkoa, joten työt lopettelisin sitten kesäkuun lopussa; juuri sopivasti ennen hiostavan kuuman kesäjakson alkua. Harmikseni missaan juuri ja juuri kirsikankukat, jotka ovat yleensä Kioton alueella huipussaan maalis-huhtikuun vaihteessa. Ehkä täytyy toivoa että tulee piiiitkä ja kyyyylmä talvi. ;-D


Vielä on vähän (tai aika paljonkin) säätämistä luvassa viisumin, asumisen, opintotuen, apurahan, lentolippujen ja muun yleisen säädön merkeissä. Meillä on työnantajan kanssa vielä vähän neuvottelut kesken asumisjärjestelyistä ja mahdollisesta työpalkkiosta. Ideaalitilanne mulle olisi se, että en saisi palkkaa mutta työnantaja maksaisi asumisen. Näinollen voinen lähteä reissuun turistiviisumilla (vähentää byrokratian ja paperisodan määrää) ja saan täyden opintotuen. Päivitellään kun päästään työnantajan kanssa sopimuksiin ja selvitän nää viisumiasiat! Ja ne lentoliputkin vois kohta hankkia... :-)


Kohta meen käymään poliisilaitoksella tilaamassa uuden passin. Mun passin voimassaolo loppuu just sopivasti alkukesästä, joten täytyy nyt sijoittaa sit siihen uuteen biopassiin. Ehkä se on jo aikakin; ei tosta 10 vuotta vanhasta passista kauheesti mua tunnista! :-D


Linda Yamamoto ~ Neraiuchi


keskiviikko 16. joulukuuta 2009

プレゼント ~ presents.

Tänään kun saavuin kotiin odotti minua ovella paketinnoutokortti. En oikeen osannut taaskaan odotella mitään, joten jännittyneenä matkasin postille...

Hirvee jono muuten aina tässä joulun alla tuolla postissa. ;-D Olin saanut paketin italialaiselta ystävältäni Giorgialta. Paketin avattuani sieltä paljastui kaksi rasiaa kuuluisaa italialaista suklaata, Giorgian minulle polttama cd-levy jossa on hänen lempparimusiikkiaan, sekä aivan ihana piirros! Laitoin sen heti jääkaapin oveen magneeteilla kiinni. Sen takia siinä on tommonen kissakin. ;-D



Tapasin Giorgian opiskellessani Kiotossa kesällä 2008. Me oltiin hänen kanssaan samalla luokalla ja vietettiin paljon aikaa yhdessä. Giorgia on ihan Suomi-fani; hänen suosikkiyhtyeisiinsä kuuluu Apocalyptica, Nightwish ja HIM. Toivottavasti saan hänetkin tänne joskus vierailulle. :-)) Itsekin tosin kävisin mielelläni hänen luonaan vierailulla, sillä hän asuu Venetsiassa. ♥____

Giorgia luki yliopistossa japanologian tutkinnon, ja aloitti tuossa about vuosi sitten uudet opinnot sarjakuvakoulussa. Olen muitakin hänen piirrustuksiaan nähnyt, ja tosi hienoja on ne!


Yukikolta saadusta herkkulähetyksestä paljastui jänniä hemuja. Kaikkia en ole vielä päässyt maistamaan, mutta aika jänskä oli kultahipuin koristeltu läpinäkyvä hyytelö, jonka sisällä oli kokonaisia azukipapuja.



Hyvää kyl oli, mut aika jännittävän näköinen! :-D Vielä jännittävämpi on mustassa liemessä lilluvat pienet mustat pavut. Ei näytä että se olisi mitään makeaa, mutta kyllä noitten kaikkien makeisia pitäis olla... Pitänee siitäkin sit raportoida kunhan uskaltaa suuhunsa pistää! :-D




Michelle, eli siis tää hong kongilainen vaihtari (oikealta nimeltään Man Ying, mutta jostain syystä aasialaiset käyttää länsimaalaisia nimiä ollessaan tekemisissä länsimaalaisten kanssa...) saapuu todennäköisesti Suomeen jo 28.12.! Hänellä on lento tuolle päivälle varattuna, mutta hänellä ei ole vielä viisumia. Viisumissa voi vielä kestää, joten voi olla että hän joutuu siirtämään lentoaan tammikuulle.

Ollaan jutskailtu sähköpostin välityksellä sekä Facebookissa jonkun verran, ja hänellä tuntuu olevan kovat odotukset Suomesta. Hän oli nähnyt Hong Kongissa TV:ssä ohjelman Suomesta, jossa kuvailtiin Suomen olevan taivas. Ohjelman mukaan Suomi on rauhallinen maa ja ihmiset on ystävällisiä. Onhan se toisaalta näinkin, mutta kyllä suomalaiset on joissain asioissa huomattavasti töykeämpiä kuin vaikka aasialaiset. Ja en nyt tiedä onko Michellen tuleva opiskelijakämppä mikään rauhallisuuden tyyssija... Vähän sellasta infoa tuli KOASilta (Keski-Suomen opiskelija-asunnot). ^^;

Yritetään kuitenkin tehdä hänen vaihtoajastaan ikimuistettava!!


Girls Generation ~ HaHaHa


sunnuntai 13. joulukuuta 2009

ブザー・ビート ~ Buzzer Beat.



Pitkästä aikaa tuli sellanen draamasarja kateltua, jota viittii suurella lämmöllä eteenkin päin suositella. Jostain syystä vähään aikaan ei oo tullut sellasia draamasarjoja vastaan, joiden seuraavaa jaksoa oikein odottamalla odottaa, tai että sarja tulisi katsottua lähes yhdeltä istumalta putkeen. Buzzer Beat kuitenkin katkaisi tämän draamamasennuksen!


Kuten joku sarjan nimestä saattaa päätellä, pyörii Buzzer Beat koripallomaailman ympärillä. Silloin kun sarja pyöri Japanissa, oli kaupoissa myynnissä vasemmalla puolella näkyvä koripalloleipä. Buzzer Beat alkoi japanissa 13. heinäkuuta ja päättyi 21. syyskuuta 2009. Jaksoja sarjassa on perinteiset 11.


Sarjan toinen päähenkilö on Kamiya Naoki, joka on nuori ja taitava koripallonpelaaja joukkueessa nimeltä JC ARCS. Naokia esittää aina niin ihana Yamapi, joten sarjaa lähtee ihan mielellään katsomaan jo ihan hänenkin takiaan; tai ainakin minä lähtisin! ;-D




Vaikka Naokilla taitoa koripallon pelaamiseen löytyykin, on hän hieman epävarma itsestään ja etsii vielä itseään ja paikkaansa urheilijana. Naoki seurustelee kauniin ja kiltin Nanami Natsukin (oikealla) kanssa. Natsuki on JC ARCSin cheerleader ja kaikki pitävät häntä ihanana ja kaikenkaikkiaan täydellisenä tyttöystävänä, ja Naoki onkin jo menossa tämän kanssa naimisiin. Kunnes...


Sarjan toinen päähenkilö on Shirakawa Riko, joka on musiikkiyliopistosta juuri valmistunut tyttö, jonka unelma on tulla ammattilaisviulistiksi. Hän muuttaa asumaan yhdessä parhaan ystävänsä Ebina Main kanssa, joka on myöskin muusikko.

Monena iltana Riko kuulee asuntoonsa miellyttävän ja tasaisen biitin, jonka myöhemmin huomaa tulleen asuntonsa takapihalla olevalta koripallokentältä ja koripallon pomputusäänestä. Tästä lähtee käyntiin ystävyys Naokin kanssa.




Riko ja Naoki (yllä) tapaavat usein sattumalta tällä koripallokentällä, sillä Riko käy harjoittelemassa siellä viulunsoittoa ja Naoki taas koripalloa. Heistä tulee toistensa ykkösfanit, ja he lupaavat kannustaa toisiaan unelmansa toteuttamisessa.


Riko huomaa vasta myöhemmin, että hänen tarinan alussa bussista löytämänsä, ja Naokin valmentajalle palauttamansa kännykkä olikin Naokin. Rikolla on meneillään säpinää Naokin valmentajan kanssa, ja Naokillakin on tyttöystävä, joten Rikon ja Naokin välisen rakkaustarinan kehittelemiseen ja kuvioiden selvittämiseen tulisi menemään vielä aikaa...


Alla on Buzzer Beatin alkutunnari. Se on nyt vähän hassulla playerilla, kun YouTubesta ei löytynyt semmoista alkutunnaria jossa taustalla olis jopa toi oikee biisi. Mut siitä vaan kun keskellä olevaa play-nappulaa painaa, niin pitäis lähtee pyörimään!





Suosittelen sarjaa erityisesti tytöille, mutta kyllä tää varmasti pojillekin sopii, jos on ennenkin tämäntyylisiä draamasarjoja katsellut. Klassisesta musiikista tai koripallosta kiinnostuneille tää myös sopinee. :-)

perjantai 11. joulukuuta 2009

百・私の一日 ~ One hundred - one day of my life.

Sadas postaus! Wohoo! Bileet! :-D

Kuten lupasin, tämä postaus tulee olemaan päiväni kuvina. Otin eilen muutamia kuvia ja kerron niiden avulla minkälainen päiväni oli. Valitsin sellaisen päivän jolloin teen jotain muutakin kuin dataan kotona; sellanen ois voinu olla aika tylsä! ;-D

Laitoin herätyskellon soimaan puoli kymmeneksi, vaikka koulu olisi kyllä alkanut jo kahdeksalta. Normaalisti herään seitsemältä, jos on mentävä aamutunnille klo 8:15. Tiesin kuitenkin että tämän aamun ensimmäiset tunnit jäisivät lyhyeksi eikä niillä mitään järkevää olisi luvassa, joten päätinpä sitten suosiolla skipata aamun.

Harvoin tulee koulua syyttä suotta skipattua, mutta kai sitä nyt välillä saa... ^^;




Yleensä syön aamupalaksi Valion A+ maustamatonta luonnonjugurttia jonka sekaan pilkon päärynän tai omenan. Hyvää, terveellistä ja maha tykkää!

Aamupalan syön tietokoneen ääressä kuten nörtin kuuluukin. Aamulla on tsekattava uusimmat Facebook-päivitykset ja jos aikaa riittää, katsottava onko tullut uusia päivityksiä seuraamilleni blogeille.

Aamupalajugurtin seurana on aina lasillinen monivitamiinia vastustuskyvyn ylläpitämiseksi. Kirpsakka vitamiinijuoma karistaa myös viimeisetkin unihiekat silmistä!

Aamupalalle käyn suihkun jälkeen, ja tällä kertaa pääsin nauttimaan aamupalasta ja nördäämisestä klo 10:21.






Aamiaisen ja dataamisen jälkeen vois olla aika tsekata pihalle et osaa vähän varautua siihen mitä pitäis laittaa päälle. Ulkona satoi lunta, vaikka se kuvasta ei taida kauheasti välittyäkään. Ilma ei ollut kuitenkaan kylmä, vaan aika leuto.

Sään tsekkauksen jälkeen heitin vaatteet niskaan ja vähän putrua naamaan. Hiuksetkin heitin letille.












Kouluun ajattelin ehtiä 11:30 alkavalle tunnille. Aikaa oli siis vielä ruhtinaalliset seitsemän minuuttia heittää takki niskaan, pistää kengät jalkaan ja kävellä tien toiselle puolelle. Yleensä tässä vaiheessa sitä aikaa on korkeintaan viisi minuuttia, joten olin hienosti edellä aikataulusta! ;-D














Hississä! Yleensä kävelen kyl rappuset alas (en kuitenkaan niitä aina jaksa ylös kävellä... ^^;), mut aattelin käyttää ton ajan hyödyks ja napata vielä yhden pikaisen kuvan tähän kuvasarjaan. :-p Onpa virne!
















Koulurakennuskin näytti olevan vielä pystyssä.




Koulussa opiskelin kaks ja puol tuntia kirjanpitoa. Laskeskeltiin Excelillä kaikenmaailman mukuja, kikuja ja alveja. Sinäänsä kirjanpito on ihan mielenkiintoista, mutta opettaja menee eteenpäin niin hirveetä vauhtia, että puolet porukasta putoo kärryiltä ensimmäisen minuutin aikana. Asiaa edesauttanee tosin se, että yleensä se puolet porukasta yrittää samaan aikaan ylläpitää sosiaalista elämäänsä Facebookin välityksellä... Itse yritän kyllä keskittyä enemmän itse oppituntiin kuin Facebookiin. ;-)



Kello 14:05 saavuin takaisin kotiin.

Postinjakaja oli yrittänyt tuoda minulle isokokoisen kirjeen sillä välin kun olin koulussa. Iik. Mitähän siellä on.

Kortissa sanotaan että kirjeen voi noutaa aikaisintaan klo 16:30, joten tänään en sitä ehtisi noutaa. ;___; Täytyy jännittää seuraavaan päivään!















Unohdin aamulla avata (tai siis raaputtaa) joulukalenterin, joten tein sen nyt. Pah, tyhmä pallo. Missä mun joulupukit!

Ohops, mites se aika warppas nyt kaks tuntia eteenpäin... Noh, täytyyhän sitä taas jossain välissä vähän datailla, joten se kaks tuntia nyt meni sit varmaankin siihen datailuun ja yleiseen säätämiseen. ;-D Ei mitään sen kummempaa raportoitavaa siis.















Viideltä olisi luvassa meidän luokan pikkujoulut, joten täytyi alkaa sitä varten valmistautumaan. Valmistautuminen aloitettiin kynsien lakkaamisella söpön vaaleanpunaiseksi, ja sen jälkeen tökkimällä niitä joka paikkaan ja lakkaamalla ne uudelleen.















Kun ne kynnet sit oli ok ja kuivunu, täyty vähän pistää tukkaa kiinni, valita juhlavaatteet ja laittaa ripsariakin. En käytä ripsiväriä normaalisti, mutta laitan sitä kyllä jos jokin juhla on tiedossa.

Täs kuvassa näkyy meidän kaunis kylppärikin, jota en ookaan aikasemmin esitellyt! ;-D


Viiden aikoihin äiti heitti mut ystävällisesti Kuokkalaan, jossa pikkujoulut pidettiin. Oltiin varattu KOASilta pieni saunatila käyttöömme illan ajaksi. Yhdeksän euron hintaan per lärvi saatiin kuitattua saunatilan vuokra, sekä ostettua kaameet kasat ruokaa ja hemuja. Ruokaryhmä oli vääntänyt kuusi pellillistä pitsaa sekä ison kulhollisen makaronisalaattia. Illan päätteeksi jäljellä oli vielä kaksi pellillistä pitsaa, useita sipsi- ja karkkipusseja sekä suurin osa makaronisalaatista... :-D Hienosti arvioitu. Noh, ei muuta kuin pitsaa folioon ja käsilaukkuun matkaevääks! :-D



Pelattiin aluksi valepaskaa, jonka jälkeen otettiin kovat panokset käyttöön ja pelattiin pienellä porukalla pokeria. Panoksena oli, että häviäjät tarjoavat voittajalle baarissa kaljan. Noh, hävisin tietty, ja oon vieläkin sen kaljan velkaa voittajalle!




Saunatilasta täytyi poistua kymmeneen mennessä, joten piti sitten jatkaa iltaa muualla. Mä olin suunnitellut et menisin jo kymmeneltä kotiin ja nukkumaan, mutta muiden yllyttämänä päätin sitten lähteä jatkamaan iltaa Giggling Marliniin. En oo oikeen baarien ystävä, ja en oo koskaan kyseisessä baarissa käynyt, mutta kerta se on ensimmäinenkin.

Sisäänpääsy oli kolme euroa, ja sillä pääsi nauttimaan salsatanssin pyörteistä. Paikalla oli salsaopettaja, joka veti meille muutamia salsaoppitunteja illan aikana. Porukka oli kivasti messissä, ja paikalla taisikin olla aika paljon alan harrastajia.



Yhden jälkeen alkoi jo sen verran unihiekkaa olemaan silmissä, että käänsin nokkani kohti kotia. Lähes kaikki muut jäivät vielä bailaamaan aamun pikkutunneille asti, ja tästä johtuen tänäaamuna koulussa oli aika hiljaista. Oli meitä ehkä jopa seitsemän kahdestakymmenestä jaksanut herätä kouluun...



Semmonen oli se päivä! Ihan mukava päivä kaikenkaikkiaan. ^^


Mitä siellä saapuneessa isokokoisessa kirjeessä nyt sitten oli?





Yukikohan se siellä oli taas pistänyt laatikkollisen ihania namuja tulemaan. Tuo kortti oli myös todella kaunis niin kuvaltaan kuin sisällöltäänkin. Kiitos!

B'z ~ Ichibu to zenbu (draamasarjasta Buzzer Beat)