おこしやす！ ~ okoshiyasu!

Okoshiyasu on Kioton murretta, ja se tarkoittaa tervetuloa. Yleensähän asiakkaille huudetaan ovelta irasshaimase, mutta täällä meillä sekä majatalon puolella että ravintolassa käytetään huudahdusta okoshiyasu. Pääsin tänään käyttämään huudahdusta ensimmäisen kerran, kun olin meidän ravintolan, Shôfûkakun, puolella töissä ja pääsin tarjoilemaan asiakkaille! Uu.



↑↑ Shôfûkaku on hieman erillään Hekisenkakusta ja Shûzankakusta, mutta silti ihan muutaman askeleen päässä, tuon ensimmäisessä kuvassa näkyvän pienen sillan toisella puolella. Tää on aivan mahtavalla paikalla joen varrella, ja ruuat siellä on niiiiin hyvännäkösiä! Pieni matkamuistomyymäläkin on tuossa samassa rakennuksessa; ensimmäisessä kuvassa rakennuksen oikealla reunustalla.

Eilen olin taas Hekisenkakussa töissä, mutta tänään toista kertaa Shôfûkakussa. Hekisenkakussa oli eilen kiireinen päivä, koska japanilaisilla oli Golden Weekin aloittava ensimmäinen vapaapäivä. Tänään on monella kuitenkin normaali arkipäivä, joten kiirettä ei pitänyt. Seuraavat viisi päivää lienevät kuitenkin kiireisiä, sillä tänävuonna viikonloppu on suotuisasti putkessa Golden Weekin juhlapäivien kanssa muodostaen viiden päivän vapaat. Kaikilla muilla siis on vapaata paitsi meillä! Byhyy! ;-D No ei, mieluummin oon semmosena päivänä töissä kun on oikeesti tekemistäkin, kuin että ei ois mitään. Tänään oli vähän turhan hiljaista välillä, ja sain pitää oikeen tunnin tauonkin normaalin puolentunnin sijaan. Mut en oikeen keksiny sille tauolle mitään tekemistä kun ei kotiinkaan viittiny lähtee tai työvaatteissa pyöriä ympäri Arashiyamaa. ^^;



↑ Taukohuone meillä on Hekisenkakussa, joten menin sinne viettämään taukoani. Kuulemma Shôfûkakussakin on joku taukopaikka, mutta koska mulla on semmonen lokero tuolla ja jätin eväät ja muut sinne niin menin sit sinne. Hekisenkakun toisessa kerroksessa oli tosi hiljaista ja uskalsin ottaa pari kuvaa. Tässä vasemmalla puolella on sisäänkäynti Umezu-juhlahuoneeseen ja tuolla käytävän päässä Narutake-juhlahuoneeseen.



↑ Valitettavasti tää on nyt hirveen pimee kuva, mut tässä on kans Hekisenkakun toisessa kerroksessa sijaitseva Matsuo-juhlahuone. Harmi että noi liukuovetkin oli kiinni, tuolta on nimittäin kivat näkymät. Jokukerta kun tuo on laitettu valmiiksi asiakkaita varten ja on silti aikaa, pyydän saanko ottaa kuvan. ^^;


Niin, tänään siis pääsin Shôfûkakussa tarjoilemaan asiakkaillekin! Sikkiä. Mulla ei ollut oikeen mitään tekemistä niin kimonopukuinen senpai sitten sanoi että voisinko auttaa tarjoilussa. Täyty sit huudella aina sitä okoshiyasu-huudahdusta kun asiakkaita tuli sisään ja viedä heille vesilasit ja oshiborit (lämmin ja kostea pyyhe käsienpesua varten). Hassuja katseita saan aina kun vähän ehkä erotun joukosta. Hee. Tulispa jokukerta suomalaisia asiakkaita... :-D Oli kyl tosi kivaa kun sai tehdä sitä tarjoiluhommaa. :-)))

Hmm, jotakin työhönliittyvää mulla vielä oli, mutta unohdin kyllä nyt ihan täysin. No kerron sit ens kerralla!


Sit taas niitä ruokakuvia. :-D



↑ Mun eväsleipä! :-D Toi on edullinen ja hyvä. Ja siinä on hassu teksti. Tommonen hot dog -leipä jossa on jotain munavoita välissä. Tai munasalaattia se väittää olevansa. :-p



↑ Eilinen iltapala, konbininsta ostettu okonomiyaki! ;-D Näyttää varmaan taas vähän epämääräiseltä kasalta, mutta hyvää se oli. :-p



↑ Täällä on vaihtunut Pepsi Nexin pullo. Tää on ihan samanlainen kuin mitä oli Pepsi-pullot USA:ssa. Pepsi Nex on siis sama kuin meillä Pepsi Max. Vähän erilainen on se maku silti, johtuneeko sit käytettävästä vedestä vai mistä.



↑ Mua vähän nolottaa näyttää kuva mun tän päivän supermarkettiostoksista, mut näytänpä silti. :-D Valmisruokaa... -__- Jotenkin illalla ei jaksa hirveesti nähdä ruuan eteen vaivaa ja mulla on vaan yks pieni kattila ja yks hellalevy, niin ei niillä hirveitä gourmeita laiteta. Ostin kiotolaista tôfua, kun tuolla meidän ravintolassa on niin hyvännäköinen tôfu-annos, et teki hirveesti mieli. Kikkomania tietty vähän kylkeen ja naamaan, oli hyvääää! Tein tôfun lisäksi myös sômenia eli kylmiä nuudeleita ja dippailin meneen sômen-kastikkeeseen ja sit vedin noi alareunan curry-täytteiset korokket. :-D Ei sopinu nää maut hirveen hyvin yhteen, mut ihan ok. ^^; Oon syöny aamupalaks usein kuppinuudeleita, kun mulla ei ole riisinkeitintä täällä... Muutoin söisin tietty riisiä ja nattôta. Nyt ostin tommosia tuorenuudeliannoksia! Esim. tuossa oikeenpuolimmaisessa Curry-udon-setissä on messissä tuoreet kasvikset ja lihat. Et vähän tulee ees semmonen itsetekemisen tuntu ja itsetehdyn ruuan maku... ^^;



↑ Näin taukohuoneen lattialla tän laukun ja mietin et mikä ihmeen juttu on että laukussa on sydämiä ja siinä lukee MILKFED. Googletin äsken ja tää on ilmeisesti japanilainen Sofia Coppolan luoma vaatemerkki. En silti usko että Coppola on itse ton nimen keksinyt, onhan se vähän Engrish.

沖縄レストランと新しい携帯 ~ Okinawan restaurant and a new cell phone

Eilenillalla kävin Yukikon kanssa okinawalaisessa ravintolassa Shijôlla. Oli tooosi hyvää ja kivaa muutenkin! :-))



Tilattiin tommosta grillikylkee, friteerattuja kasviksia, friteerattua okinawalaista tofua ja jälkkäriksi donitsipötkylöitä ja jäätelöä. Japanissa on semmonen kiva tapa, että tilataan yhteiseks noita annoksia ja sit maistellaan niistä. Musta se on tosi kiva, koska Suomessakin aina se toisen annos näyttää paljon paremmalta kuin oma. ;-) Kaikki oli tosi hyvää! Yukiko oli ihana isosisko ja tarjos koko setin! ♥__♥ Juomavalikoimassa oli joku tyyliin sata erilaista luumujuomaa, ja Yukiko valitsi meille oikein hyvät sieltä joukosta. :-p



↑ Ennen ravintolaa käytiin vielä ostaan mulle kännykkä! Mun edellinen kännykkä ei enää toimi kun sopimus on mennyt umpeen, niin piti sit hankkia uus. Hirveetä tuhlausta, että noi kännykät on niin liittymään sidottuja, että kun liittymä ei enää toimi, tulee kännykästäkin roskaa. Ihan käsittämätöntä!



↑ Mut on tää kyllä siide kännykkä. Tässä on TV! :-D Ei taida tän hintaluokan kännyköissä olla Suomessa telkkaria. Tää makso 10 000 jeniä eli vähän alle 100 euroa. SoftBankin puhelin on tämä.

Tosi hyvä että sain nyt puhelimen niin voi olla kaikkiin paremmin yhteydessä. Jaoin tänään töissä työkavereille mun mailiosotetta ja heti ku lopetettiin työt ni sain jo kauheen kasan mailia. ;-D Oon vähän hidas vaan vielä toistaseks kirjottaan tällä, mutta ehkä se tästä. ^^; Tässä on ihan sikasiistejä semmosii gif-kuvia mitä voi liittää noihin viesteihin, hih. Niin, Japanissa ei käytetä tekstiviestejä, vaan maileja jotka kulkee näiden kännyköiden välillä. Se on ihan kätsyä.



↑ Töissä tauolla. ;-D Onigiria oon yleensä evääks ottanu, pitää testaa lähisupermarketin kaikki maut läpi. :-p

Tänään oli taas tosi kiva päivä töissä. Olin aluksi meidän ravintolassa, Shôfûkakussa, jonka jälkeen siirryin taas tuttuun Hekisenkakuun. Shôfûkaku on ihan erillinen rakennus vähän matkan päässä noista majoitusrakennuksista, ja siellä sijaitsee siis ravintola, johon kuka vaan voi tulla syömään. Se on tossa ihan joen vieressä, ja tänään oli hauska kun siinä ovella käveli pienenpieni taskurapu! :-D En oo kyllä tainnu elävää taskurapua koskaan nähdä. Se oli ihan vauva vielä. Niin söpö!

Tänään meni päivä tosi nopeesti, kun samassa vuorossa oli melkeen kaikki muutkin uudet työntekijät, ja sai sit jutskailtua siinä työnlomassa. Oli kyl tosin tosi hiljanen päivä noin muuten. Mut silti se meni jotenkin tosi nopeesti. Mjoh, onneks on kivoja työkavereita niin tylsätkin hetket on kivoja. \o/



↑ Ensi viikolla on lasten päivä, johon kuuluu karppiviirikoristukset. Työmatkalla on monta kotia jotka ovat koristaneet parvekkeensa näillä karppiviireillä jo nyt. Harmi ettei tuullut, sillä noi on hauskemmannäkösiä kun tuulee ja ne liehuu tuulessa. :-)

焼肉パーティー ~ yakiniku party

Kun vuorellekiipeemisen jälkeen kaikki oli päässyt kotona käymään suihkussa ja laittautumassa, lähdettiin jengillä Arashiyamalta junalla muutaman pysäkin päähän Saiiniin, jossa meille oltiin varattu paikat yakiniku-ravintolasta. Luvassa olisi tabehôdai, eli syö-niin-paljon-kuin-haluat. Siinä oli joku tietty aika kauanko siellä sai syödä, mut aika sopivalta ajalta se tuntui. Ei ois jaksanut enää yhtään!



↑ Yakiniku on siis nimensä mukaisesti paistettua liihaa. Lihat tuodaan raakana pöytään ja ne itse paistetaan tuossa pöydällä olevassa grillissä. Meillä oli lista jossa oli valittavana paljon erilaisia lihajuttuja sekä muutakin, jota sai sitten tilata lisää niin paljon kuin haluaa. Grillissä oli illan aikana naudanlihan lisäksi ainakin sydäntä, maksaa, simpukoita, kalmaria... En oo ihan varma et mitä osia ja mistä elämisestä tuli syötyä, mut hyvää oli! :-D



↑↑ Lihan lisäksi sai tilata siis kaikennäköstä muutakin. Täs alemmassa kuvassa on oikealla puolella korealainen bibinba, mutta jostain syystä ilman raakaa kananmunaa. Hyvää se oli näinkin! Vasemmalla on tota paistettua lihaa sekä nakki. Tos yläpuolella on tommonen dippikulho johon sitä lihaa voi dippailla. Ja niin, tohon settiin sai 400 jenin lisämaksulla vielä nomihôdain (juo-niin-paljon-kuin-haluat), joten juomaakin oli riittämiin. Ainoastaan kolme meistä on täysi-ikäisiä (japanissa täysi-ikäisyyden raja on 20) ja muut juuri lukiosta valmistuneita 18-vuotiaita, joten heidän piti tilata sit vain limpparia. Tosin oltiin pahiksia, ja me täysi-ikäiset tilattiin sitä alkoholijuomaa heillekin. Mut aika jännä, et ei sitä tarjoilijaa oikeesti näyttäny kiinnostavan, vaikka niillä alaikäisilläkin oli kaljatuopit nenän edessä. Suomessa ois lentäny kyllä pellolle. :-p

Yhteensä toi tabehôdai ja nomihôdai maksoi 2400 jeniä/pää. Eli vähän alle 20 euroa! Oli täysin hyvä diili.



↑ Meillä oli tommonen siide huone ihan meidän käyttöön. Oli tosi kiva paikka. Ja ihan sikahyvää ruokaa! Ainiin, piti vielä mainita että sieltä sai vielä jälkkäriäkin. Coolii. En tosin itse jaksanut enää yhtään mitään, mut muun muassa Chieri veti kolme jäätelöannosta. :-D Valitteli kyl kovasti mahaansa sen jälkeen. ^^;



↑ Loppuajasta kävi vähän näin, ja piti kutsua tarjoilija paikalle vaihtamaan toi ritilä, kun se oli niin rasvanen ettei tuo palo tuosta mihinkään sammunut. ^^;



↑ Kun oltiin syöty ja juotu mahamme täyteen, mentiin junalla takaisin Arashiyamalle. Kello oli siinä vaiheessa vasta noin 22:00 ja kyselin et hmm ootteks menos himaan kaikki ni ne oli silleen hmm joo ni sit meikku oli et eeeeei mitään kotiin vaan jatkoille vaan! (Täytyy vähän pitää suomalaisten juomakulttuurimainetta yllä.) No ne oli kaikki kyl ihan täysin messissä sitten, ja käytiin kaupasta ostamassa vähän juomaa ja snacksiä ja mentiin noiden jäbien luo ketkä on tos kuvassa vasemmalla puolella huonetta (Jûichirô ja toisen nimeä en muista .__.). Mä luulin et tää mun kämppä on pieni, mut noilla oli tuo huone about saman kokonen ja ne asuu siinä kahdestaan! Melkeen kaikki halus jostain syystä käydä ensin kotona kylvyssä ja tulivat sitten perästä, mut minä ja Chieri mentiin jo tonne suoraan hengaa. Outoa et haluu käydä kylvyssä kesken illan. Tai ehkä se on vähänniinku juoma- ja saunakulttuuri Suomessa? Noi jäi melkeen kaikki sit lopulta tonne yöksi, mut minä sekä Azusa ja Noripi (en muista mikä Noripin oikee nimi oli, mut tää oli sen hassu lempinimi :-p) lähdettiin joskus kolmen maissa käppäilemään himbeen.

Otin muuten salmiakkia tonne reissulle mukaan, kun Chieri just siitä päivällä puhui. No eihänne tykänny. :-D Chieri kuitenkin halus sen salmiakkiaskin mukaansa, kun se oli niin siisti Hetalia-juttu, niin annoin sen sit hänelle messiin. :-p


Oli kyl tosi jees ilta. Tutustuin kaikkiin taas paremmin ja kaikki oli tosi kiinnostuneita Suomesta. Taas ainakin Miwa on ihan messissä tulossa Suomeen kunhan hänellä on pidempi loma. ;-)) Toivottavasti ei ollut vain alkoholin puhetta!

Nyt ulkona on vähän kurja ilma kun vettä tulee ihan kunnolla. Aattelin et jossaki ois voinu tänään käydä kävelyllä mut ei tuolla oikeen viitti. Sitäpaitsi mun jalkoihin sattuu nyt vielä enemmän kuin eilen, kuten ennustinkin! ;-D Mut käyn kuitenkin tossa vähän illemmalla kunhan Yukiko (mun host-sisko kahden vuoden takaa) pääsee töistä niin moikkaamassa häntä. Varmaan käydään jossain syömäs tai jotai. (-:

Huomisesta alkaa varmaan kuuden päivän työputki, kun mulla periaattees on aina kuus päivää viikossa töitä ja sit yks vapaa. Kuulemma joskus saattaa olla kaksikin vapaapäivää, mut yleensä näin. Tää alku oli mulla vähän helppo, kun tulin just sopivasti tolleen et oli toi retki ja sit vapaa heti perään. :-p En oikeen tiedä että oliko toi retki työpäivä vai vapaapäivä, mut sama se, kivaa oli sielläkin eniveis!

愛宕山 ~ Mt. Atago.

Tänään oli uusien työntekijöiden reippailupäivä. Pari noista pomoista vei meidät retkelle Atago-vuorelle Arashiyaman kupeeseen. Nyt on kyllä väsy ja jalat kipeet!



↑ Meidän jengi lähdössä kiipeämään Atago-vuorelle. Vielä tässä vaiheessa ollaan ihan energisiä!



↑ Näkymä viimeiseltä levähdyspaikalta ennen huippua. Vähän oli sumuverhoa Kioton yllä, mutta paikanpäällä maisemat oli silti upeat.



↑ Melkein huipulla! Vielä vähän matkaa, jaksaa jaksaa!!



↑ Huipulla! Jee! Atago-vuoren korkeimmalla kohdalla sijaitsee Atago-pyhäkkö, jonka edessä ollaan tässä. Kuulemma muinoin kiotolaisilla oli tapana käydä Atago-pyhäköllä kerran kuussa rukoilemassa, että sinne saakka piti sit kiivetä. Tuli kiipeämismatkallakin kyllä vastaan vanha setä, joka sanoi kiipeävänsä tonne joka päivä?! Hulluutta on se. :-D



↑ Näkymä huipulta. Oli aika vaarallisia nuo rinteet... Alhaalla olikin varoituslappu, että kannattaa tulla valoisan aikaan takaisinkin, sillä pimeällä tuolla on sattunut paljon onnettomuuksia, kun on tullut vähän harha-askelia. Atago-vuori on siis 942 metriä korkea. Huipulle kävelee joku kolmisen tuntia. Jalat tulee tosi kipeeksi! Kannattaa ottaa paljon nestettä mukaan ja pitää taukoja! Oli paikoitellen vähän turhankin rankka nousu, mutta selvittiin. :-D



↑↑↑ Ekassa kuvassa Miyuki, tokassa Miwa ja alimmassa Chieri sekä Azusa. Chieri on animefani, ja hän selitti mulle et kuinka Hetalia-animessa on hahmo nimeltä Finland, ja hän kyselikin sitten, että mitä tarkoittaa hyvää päivää, moi moi ja salmiakki. Nämä sanat hän oli oppinut siitä animesta. Hih. Hänellä oli myös Nightmare-yhtyeen hieno fanipaita, jossa luki selässä 悪夢 (akumu, painajainen (nightmare)).



↑ Alastulomatkalla nähtiin muutamia täydessä kukassa olevia kirsikankukkapuita. Ihan huipulla olevat puut olivat vasta nupussa, koska siellä oli sen verran kylmä.



↑↑ Alastulomatkalla oli kiva pieni temppelialuekin.



↑ Vuoren juurella kulki söpö joki!

Tässä vielä pieni videopätkä Atago-reissulta.

Oli kyllä tosi rankka reissu, ja ei meinannut millään jaksaa kävellä viimeistä viidentoistaminuutin matkaa työpaikalta kotiin. Oikein mahtava reissu silti! Huomenna on jalat varmasti vielä kipeemmät kuin tänään... :-D Mut ei haittaa, sillä sain huomisen vapaaksi! Huu. Helppo alku ollut kyllä. Mitähän tekemistä sitä keksis huomiselle?

仕事その２ ~ work part two.

Olipa taas hienosti keksitty otsikko. Kyl nyt mielikuvitus laukkaa! ;-D

Jep, tänään oli toinen työpäivä. Aika pitkälti samoja hommia tein tänään kuin eilenkin, ja nyt oli iisimpi kattaa niitä pöytiä jne. kun ties suurinpiirtein et miten ne laitetaan. Termistökin alkaa käydä tutuksi, ja tiesin et mitä mun pitäis tehdä kun joku pyysi tekemään hanan. ;-)

Tänään tein hommia yhdessä Miyukin, myöskin uuden työntekijän kanssa. Hänkin on 18-vuotias, kuten Miwakin. Ilmeisesti täällä on nyt tänäkeväänä aloittanut 11 uutta työntekijää.

Tänään oli kyl aikamoinen ryhmä meidän Matsuo-juhlahuoneessa bilettämässä. Ryhmässä oli muistaakseni 18 henkilöä, ja vaikka kello oli vasta hieman yli puolenpäivän, virtasi olut oikeen urakalla. Tulivat hakemaan meiltä keittiöstä saakka lisää bissee, kun eivät malttaneet odottaa että emäntä tulee hakeen lisää tilauksia... Ja söivät meidän kaikki riisit! Siihen ruokasettiin minkä he tilasivat (takebentô on nimeltään se) kuuluu kulhollinen riisiä, mut saa sitä toki lisää pyydettäessä. Tilasivat sitä lisää vaikka kuinka monta kertaa! Munkin piti käydä viemässä padallinen sitä riisiä sinne huoneeseen... Furikakeakin (riisin päälle laitettavaa maustetta) halusivat, ja meillä oli vaan lapsille tarkoitettua Hello Kitty -mallia, niin sitä sit vietiin sinne. Huuh, aikamoinen jengi oli. Mut hauska oli kuunnella sitä laulua ja elämöintiä. ;-D

Annoin eilen toimistolle kaikki noi namut mitä mä sinne tuliaiseks vein ja sanoin et syökääpä yhdessä. Sit iltapäivällä harmittelin et miks jätin kaikki sinne kun näytän työskentelevän kuitenkin toisella porukalla. Tänään kuitenkin toimisto oli tehnyt hienon teon ja jakanut mun antamia namuja eri pisteisiin! Sinne meidän pisteen pöydälle oli ilmestynyt Geisha-suklaarasia jonka päällä oli lappu että Lotta toi nää tuliaiseksi, olkaa hyvä! Jee! Kaikki oli iloisia ja kukaan ei meinannut uskaltaa avata sitä pakettia, mut sit kun lopulta yksi emännistä sen uskalti avata niin muutkin sieltä aina napsivat samalla ensin huutaen, Lotta, voinko ottaa tästä? :-))) Kaikki tykkäs niistä namuista! Yks ihmetteli et mikä tää Geisha on, luetaanks tää Jiisha vai miten? Hassua, et kun on länsimaisilla kirjaimilla kirjoitettuna japanilainen sana, niin sitä ei välttämättä tajua että se on japania. Sit sanoin et ihan geisha se on, ja toin Geisha-namuja koska tää on Kioto, niin ne oli ihan ooo, hyvin ajateltu!! :-D

Kaikki aina tuolla töissä ihmettelee et miten osaan Japania niin hyvin vaikka en oo kasvanut täällä tai mitään. Ja se et puhun neljää kieltä on ihan käsittämätöntä näille. :-p Ei enkkukaan oikeen näytä luonnistuvan täällä. Ollaan me suomalaiset vaan fiksuja, kun ainakin suomea, ruotsia ja englantia edes jonkun verran jokainen osaa. :-) Mun hiukset saa kans täällä kehuja. Vähän erottuu joukosta, joo. :-p

Oon ruvennut jostain syystä kuulemaan suomen kieltä kaikkialla! Tänään vastasin yhteen kysymykseen töissä selvällä suomen kielellä et mitä? ^^; Mun mielestä telkkarissakin tulee kokoajan jotain suomenkielistä ohjelmaa. Tosi outoa. :-D

Mulla on tuolla töissä jotenkin semmonen jatkuva hymy päällä. En tiiä, kai siel on vaan kiva olla! Kaikki on niin erilaista ja siideä. Vaikka välillä työ on ruumiillisesti aika rankkaa, niin on se kyl vaan kivaa! Toivottavasti tästä ei kerkee tulla täysin rutiinia, et jokainen päivä pysyis yhtä kivana. :-)) Parasta on se, et saa olla töissä tohveleilla! Vähänkö noi mun eilen supermarketista ostamani tohvelit on hyvät jalassa. Rasittavaa pitää jotai korkokenkii Suomessa työhtehtävissä. Tohvelit. ♥ Puolet päivästä menee sitäpaitsi sukkasiltaan, kun sinne tatamimatollisiin juhlahuoneisiin ei saa mennä tohvelit jalassa. Mukavuuuus~

Aaa tänään oli ihana ilma! Aivan ihana auringonpaiste kun menin töihin. Töissä teki mieli jäädä haaveilemaan ikkunasta ulostuijottaen kun noista juhlahuoneista on niin ihanat maisemat yli Arashiyaman. Niiiin kaunista! Niin, noista juhlahuoneista, niin oon ollu nyt pääasiassa töissä Hekisenkakun toisessa kerroksessa, jossa on kolme juhlahuonetta; Matsuo, Umezu ja Narutake. Ne on tosi kauniita japanilaistyylisiä huoneita. Toivottavasti joskus kehtaan ottaa kameran mukaan ja saan ottaa pari kuvaa. Ykköskerroksessa on isoin juhlatila, 135 tatamimaton kokoinen. Mitä se nyt neliömetreissä sit tekeekään... Mut tänään laitettiin sinne illallinen 41 hengelle, eli jengiä mahtuu.

Kun lähdin kuudelta töistä kotiin, alkoi ilta jo hämärtyä. Oli tosi raikas ilma, tuoksui Suomen kesäillalta. Joku jengikin oli grillailemassa ton joen rannalla, niin tuli sellanen grillituoksukin. Parasta. Tässä pari kuvaa kotimatkalta, vuoret olivat erityisen kivannäköiset!



Sit viel ne päivän ruokakuvat. ;-)) Hain iltapalaksi takoyakia eli mustekalapalleroita, ja ostin vielä pussillisen kalalastuja et sain laitettua ekstraa siihen päälle. Namnam, oli hyvääää (vaikka saattaa näyttää vähän epämääräseltä kasalta :-D)! Jälkkäriksi ostin tommosen jäätelönnäköisen jutun. Toi säilytetään siis ihan huoneenlämmössä, ja toi jäätelöosuus on vähänniinku mansikanmakuista suklaata jossa on ilmakuplia. Siellä sisällä oli vielä suklaanmakustakin. Tosi hyvää!



Huomenaamuna kiivetään uusien työntekijöiden kanssa Atago-vuorelle täällä Arashiyaman kupeessa. Se on Kioton korkein vuori; sen korkeus on 924 metriä. En oo ihan satavarma, mut se taitaa olla tuo vuori joka näkyy tossa keskimmäisessä vuorikuvassa oikealla puolella. Toivottavasti on hyvä sää, niin sieltä ylhäältä on varmasti kivat näkymät. Eväitäkään ei tartte ottaa mukaan, kun työpaikka lupasi tarjota jokaiselle retkievääksi kaksi onigiriä ja pullollisen teetä. ^^ Kivaa että mäkin sain lähteä mukaan, kun kuulin tosta retkestä eilen Miwalta, ja tänään multa tultiinkin sit virallisesti kysymään et haluaisinko lähtee. Jeeei! Kiva päivä luvassa! Pitänee varmaan pikkuhiljaa mennä sit nukkumaan, sillä työpaikalla pitäis olla klo 8:45 valmiina lähtöön. Hyvää yötä siis!

仕事 ~ work

Tänään oli mun ensimmäinen työpäiväni Togetsutei-majatalossa. Päiväkään ei ollut niin pitkä kuin mitä luulin et se tulis olemaan. Menin töihin klo 10:30 ja pääsin pois jo klo 17. Huomennakin meen vasta yhteentoista ja pääsen kuudelta! Ehkä ne tälleen vähän asteittain pidentää näitä mun työpäiviä? ;-)




↑↑ Ylemmässä kuvassa on meidän päärakennus Shûzankaku. Alemmassa kuvassa tos tolpassa lukee togetsukokyô (luetaankohan tuo tuossa tilanteessa ko?), joka tarkoittaa pieni Togetsu-silta. Togetsutei-majatalokompleksi on siis saanut nimensä Togetsu-sillan mukaan. Togetsu-silta (Togetsukyô) on siis tost kuvasta katsoen mun selän takana, ja sen jälkeen tulee tää pienempi silta. Kuvassa vasemman puoleinen rakennus on myös meidän majatalolle kuuluva, ja sen nimi on Hekisenkaku. Työskentelin tänään siellä. :-)

Shûzankakun ja Hekisenkakun välillä kulkee autotie, mutta näiden rakennusten välillä pääsee kulkemaan myös maanalaista tunnelia pitkin! Aika siidee. Ei ollut mikään pelottava luolatunneli, vaan tietysti niin kauniisti koristeltu että asiakkaitakin kehtaa laittaa kulkemaan sitä pitkin. :-p



↑↑ Hohoo, mun työasu! :-D Tota tosi tyylikästä lätsää käytetään sillon kun ollaan keittiön puolella tai valmistellaan juhlahuoneeseen ruokia pöytään. Tai ei niiden senpaiden jotka käyttää kimonoa nii tartte käyttää, mut meidän tämän kevään koohaiden kyllä! Huomatkaa myös söpöt pinkit tohvelit. Mun käskettiin ostaa töihin tohvelit mut en millään jaksanu lähtee keskustaan ni kävin kattelee lähisupermarketista - siel oli vaa tommosia. :-D

Tästä senpai-koohai-asetelmasta päästäänkin siihen et millasta siellä töissä sit oli. Hirveesti siel oli pomoja ja pomon pomoja ja kaikilla oli joku eri vastuualue. Mä en oikeen nyt tiedä et kuka se mun "pomo" on, kun olin tänään niin monen tyypin kanssa tekemisissä. Nimiäkään en millään muista, kun tuli kymmeniä uusia ihmisiä vastaan. X___X

Oli niin erilainen työpäivä ikinä! Koko päivä oli tosi mielenkiintoinen, kun opin uusia juttuja niin työelämästä kuin Japanista ja japanin kielestäkin. Hauska tapa oli kastella servettejä veteen, repiä ne palasiks ja ripotella ympyrän muotoon japanilaiseen tatamimatolliseen huoneeseen kun oli aika lakaista lattia. Kuulemma näin tulee lakaistua jokainen kohta kun on näkyvää roskaa ja pienet roskat jää siihen märkään paperiin kiinni! Kätevää. Tätä kutsutaan jostain syystä nimellä hana (kukka).

Hirveesti ois taas kerrottavaa työpäivästä, mut mitähän oleellista sitä kertois! Noh, ensin kun menin sinne työpaikalle niin mulle annettiin tuo työasu ja esiteltiin et millanen se majatalo on. Se on todella kaunis! Jos on rahaa niin suosittelen yöpymään. Sit meil oli joku yhteishengenkohotustilaisuus, normaalisti siihen taitaa osallistua vaan noi pomoista pomoimmat, mutta mut otettiin nyt siihen messiin. Siinä luettiin jostain kirjasesta semmonen teksti aina vuoronperään siten, et yks luki yhden virkkeen. Sit toistettiin perässä HAI HAI HAI HAI ja kaikki mahdolliset kohteliaisuuslitanniat mitä japanissa on. Ettei vaan pääse unohtumaan. ;-) Ja sain heti nuhtelua mun käsistä, kun pidin niitä selän takana enkä edessä silleen yhdessä! Ehkä tää täst, mut tein saman virheen monta kertaa päivän aikana... ^^; Se on vähänniinku tää vasemmanpuoleiseen liikenteeseen tottuminen; aina on törmäystilanteet tuolla lähellä. Kyl se täst!

Tein koko päivän töitä yhdessä uuden työntekijän, 18-vuotiaan Miwan kanssa muiden johdolla. Hän valmistui lukiosta juuri ja aloitti täällä huhtikuun alkupuolella, joten hänellekin monet asiat ovat vielä uutta. Aamupäivä oli tosi kiireinen kun Hekisenkakun juhlahuoneisiin tuli monta ryhmää nauttimaan japanilaista lounasta. Meidän piti laittaa ne huoneet valmiiksi, eli asetella pöydät ja tuolit/istuintyynyt ja pöydälle ruuat kuvan tai mallin osoittamalla tavalla. Niitä ruokia on miljoona, ja niidenkin asettelussa ehdin jo tehdä muutamia virheitä, kun en tajunnut et jos mallissa jonkun puisen astian/esineen syyt osoittaa johonkin suuntaan, niin pitäis osoittaa sitten muissakin. Tai joku oksanreikä jonnekin suuntaan. Ja täysin valkoisen servetinkin onnistuin laittamaan väärin päin, kun en huomannut että toisella puolella oli semmosta painaumaa alareunassa. Hihi. Oppiipahan ainakin tarkaksi! :-D Riisin annostelunkin feilasin, laitoin kuulemma kuppiin liikaa. ^^;

Jooh, kyl nää virheet varmaan annetaan ekana päivänä anteeksi, en saanu viel tukkapöllyä tai kepistä päähän! Huomenna muistan olla tarkempi!

Jotenkin kummallista, et tuolla sanotaan muille työntekijöille aina ohayoo gozaimasu (huomenta) vaikka olis mikä aika päivästä. Välillä tosin sanotaan tietty myös otsukaresama. En tiedä rikoinko vielä kaavan, mutta luulen et ohayoo gozaimasu sanotaan sillon jos joku tulee töihin uuteen työvuoroon, tai jos ei olla nähty sitä tyyppiä sinä päivänä, ja otsukaresama sit jos ollaan jo nähty se tyyppi. Ehkä. :-D Sit tietty ku lähtee töistä ni täytyy sanoa osakini shitsurei shimasu (lähden ennen teitä, anteeksi). Asiakkaillekin jotakin litannioita sanottiin, mut en kyl muista mikä se sanonta oli. Toistin vaan aina perässä mitä muut sanoi. ^^; Kerran oltiin nimittäin laittamassa vielä ruokaa yhteen huoneeseen kun asiakkaat jo saapu, o-ou! Emäntä (siis tämmönen kimonopukuinen nainen joka ottaa asiakkaat vastaan ja huolehtii heistä) oli sit ihan et äkkii hatut pois päästä ja kumarrukset tanaan! ja alkoi huutelemaan sitä jotakin sanontaa muiden emäntien kanssa. Hektistä menoo oli!

Oli kyl hyvännäköiset ruuat. Ja ne juhlatilat on ihania. Voi kun pääsis itse joskus tommoseen asiakkaaks! Ei oo mitään halpaa touhua se.

Olin feilannu eväittenkin kanssa ku aattelin et käyn hakee konbinista jotain tauolla, mut sit ne oli iha sillee et sul on 30min taukoo ni ei kantsi ehkä lähtee ku et kerkee muuten taukoilla, niin sit semmonen vanhempi rouva antoi mulle sen itsetekemänsä umeboshi-onigirin ja Miwa antoi mulle sanojensa mukaan leivän, joka kuitenkin japanilaiseen tyyliin oli viineri. Hyviä oli molemmat. :-D Nyt kävin hakee evästä kaupasta valmiiks huomista varten ni ei tartte pulsuilla.

No oisko siinä nyt tällä kertaa töistä jotakin kerrottu, kerron sit taas lisää!


Töiden jälkeen oli ihana aurinkoinen sää ja kävin vähän kävelyllä, joka venyi kolmen tunnin reissuksi ympäri Arashiyamaa. Tässäpä muutamia kuvia matkan varrelta ja loppuun vielä video.

Arashiyaman pääturistikadulla oli hirveesti jengiä vielä viiden jälkeenkin, mutta kun vähän poistui siitä pääkadulta pikkukujille, tuli vastaan tosi kivoja temppeli- ja pyhäkköalueita joissa ei ollut ketään. Oli jees!

Tässä vielä se video. Tuo viimeinen pätkä on oikoreitti mun työmatkalla! Se on söpömpi ja rauhallisempi reitti kun mennä ison tien vierttä. Työmatka on 15 minuuttia kävellen. ^^

Jaaaaa sitten vielä tän päivän pakolliset ruokakuvat.




↑↑ Ekana on mun aamupala, joka on se eilen kaappiin jäänyt bento-lounas. Eipä tullu heti nälkä! Alapuolella on mun iltapalani, nikuman, eli taikinan sisään käärittyä lihaa.


Kiitti kun olitte antaneet monta kommenttia edelliseen merkintään ja kiitos kun ootte jaksanu kannustaa mua vaikka meinas epätoivoselta näyttää tää tänne pääseminen ton tuhkatilanteen vuoksi~ ^^ Jeeei!