Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

仕事 ~ work

うなぎ丼 ♨ UNAGIDON

lauantai 24. huhtikuuta 2010

仕事 ~ work

Tänään oli mun ensimmäinen työpäiväni Togetsutei-majatalossa. Päiväkään ei ollut niin pitkä kuin mitä luulin et se tulis olemaan. Menin töihin klo 10:30 ja pääsin pois jo klo 17. Huomennakin meen vasta yhteentoista ja pääsen kuudelta! Ehkä ne tälleen vähän asteittain pidentää näitä mun työpäiviä? ;-)




↑↑ Ylemmässä kuvassa on meidän päärakennus Shûzankaku. Alemmassa kuvassa tos tolpassa lukee togetsukokyô (luetaankohan tuo tuossa tilanteessa ko?), joka tarkoittaa pieni Togetsu-silta. Togetsutei-majatalokompleksi on siis saanut nimensä Togetsu-sillan mukaan. Togetsu-silta (Togetsukyô) on siis tost kuvasta katsoen mun selän takana, ja sen jälkeen tulee tää pienempi silta. Kuvassa vasemman puoleinen rakennus on myös meidän majatalolle kuuluva, ja sen nimi on Hekisenkaku. Työskentelin tänään siellä. :-)

Shûzankakun ja Hekisenkakun välillä kulkee autotie, mutta näiden rakennusten välillä pääsee kulkemaan myös maanalaista tunnelia pitkin! Aika siidee. Ei ollut mikään pelottava luolatunneli, vaan tietysti niin kauniisti koristeltu että asiakkaitakin kehtaa laittaa kulkemaan sitä pitkin. :-p



↑↑ Hohoo, mun työasu! :-D Tota tosi tyylikästä lätsää käytetään sillon kun ollaan keittiön puolella tai valmistellaan juhlahuoneeseen ruokia pöytään. Tai ei niiden senpaiden jotka käyttää kimonoa nii tartte käyttää, mut meidän tämän kevään koohaiden kyllä! Huomatkaa myös söpöt pinkit tohvelit. Mun käskettiin ostaa töihin tohvelit mut en millään jaksanu lähtee keskustaan ni kävin kattelee lähisupermarketista - siel oli vaa tommosia. :-D

Tästä senpai-koohai-asetelmasta päästäänkin siihen et millasta siellä töissä sit oli. Hirveesti siel oli pomoja ja pomon pomoja ja kaikilla oli joku eri vastuualue. Mä en oikeen nyt tiedä et kuka se mun "pomo" on, kun olin tänään niin monen tyypin kanssa tekemisissä. Nimiäkään en millään muista, kun tuli kymmeniä uusia ihmisiä vastaan. X___X

Oli niin erilainen työpäivä ikinä! Koko päivä oli tosi mielenkiintoinen, kun opin uusia juttuja niin työelämästä kuin Japanista ja japanin kielestäkin. Hauska tapa oli kastella servettejä veteen, repiä ne palasiks ja ripotella ympyrän muotoon japanilaiseen tatamimatolliseen huoneeseen kun oli aika lakaista lattia. Kuulemma näin tulee lakaistua jokainen kohta kun on näkyvää roskaa ja pienet roskat jää siihen märkään paperiin kiinni! Kätevää. Tätä kutsutaan jostain syystä nimellä hana (kukka).

Hirveesti ois taas kerrottavaa työpäivästä, mut mitähän oleellista sitä kertois! Noh, ensin kun menin sinne työpaikalle niin mulle annettiin tuo työasu ja esiteltiin et millanen se majatalo on. Se on todella kaunis! Jos on rahaa niin suosittelen yöpymään. Sit meil oli joku yhteishengenkohotustilaisuus, normaalisti siihen taitaa osallistua vaan noi pomoista pomoimmat, mutta mut otettiin nyt siihen messiin. Siinä luettiin jostain kirjasesta semmonen teksti aina vuoronperään siten, et yks luki yhden virkkeen. Sit toistettiin perässä HAI HAI HAI HAI ja kaikki mahdolliset kohteliaisuuslitanniat mitä japanissa on. Ettei vaan pääse unohtumaan. ;-) Ja sain heti nuhtelua mun käsistä, kun pidin niitä selän takana enkä edessä silleen yhdessä! Ehkä tää täst, mut tein saman virheen monta kertaa päivän aikana... ^^; Se on vähänniinku tää vasemmanpuoleiseen liikenteeseen tottuminen; aina on törmäystilanteet tuolla lähellä. Kyl se täst!

Tein koko päivän töitä yhdessä uuden työntekijän, 18-vuotiaan Miwan kanssa muiden johdolla. Hän valmistui lukiosta juuri ja aloitti täällä huhtikuun alkupuolella, joten hänellekin monet asiat ovat vielä uutta. Aamupäivä oli tosi kiireinen kun Hekisenkakun juhlahuoneisiin tuli monta ryhmää nauttimaan japanilaista lounasta. Meidän piti laittaa ne huoneet valmiiksi, eli asetella pöydät ja tuolit/istuintyynyt ja pöydälle ruuat kuvan tai mallin osoittamalla tavalla. Niitä ruokia on miljoona, ja niidenkin asettelussa ehdin jo tehdä muutamia virheitä, kun en tajunnut et jos mallissa jonkun puisen astian/esineen syyt osoittaa johonkin suuntaan, niin pitäis osoittaa sitten muissakin. Tai joku oksanreikä jonnekin suuntaan. Ja täysin valkoisen servetinkin onnistuin laittamaan väärin päin, kun en huomannut että toisella puolella oli semmosta painaumaa alareunassa. Hihi. Oppiipahan ainakin tarkaksi! :-D Riisin annostelunkin feilasin, laitoin kuulemma kuppiin liikaa. ^^;

Jooh, kyl nää virheet varmaan annetaan ekana päivänä anteeksi, en saanu viel tukkapöllyä tai kepistä päähän! Huomenna muistan olla tarkempi!

Jotenkin kummallista, et tuolla sanotaan muille työntekijöille aina ohayoo gozaimasu (huomenta) vaikka olis mikä aika päivästä. Välillä tosin sanotaan tietty myös otsukaresama. En tiedä rikoinko vielä kaavan, mutta luulen et ohayoo gozaimasu sanotaan sillon jos joku tulee töihin uuteen työvuoroon, tai jos ei olla nähty sitä tyyppiä sinä päivänä, ja otsukaresama sit jos ollaan jo nähty se tyyppi. Ehkä. :-D Sit tietty ku lähtee töistä ni täytyy sanoa osakini shitsurei shimasu (lähden ennen teitä, anteeksi). Asiakkaillekin jotakin litannioita sanottiin, mut en kyl muista mikä se sanonta oli. Toistin vaan aina perässä mitä muut sanoi. ^^; Kerran oltiin nimittäin laittamassa vielä ruokaa yhteen huoneeseen kun asiakkaat jo saapu, o-ou! Emäntä (siis tämmönen kimonopukuinen nainen joka ottaa asiakkaat vastaan ja huolehtii heistä) oli sit ihan et äkkii hatut pois päästä ja kumarrukset tanaan! ja alkoi huutelemaan sitä jotakin sanontaa muiden emäntien kanssa. Hektistä menoo oli!

Oli kyl hyvännäköiset ruuat. Ja ne juhlatilat on ihania. Voi kun pääsis itse joskus tommoseen asiakkaaks! Ei oo mitään halpaa touhua se.

Olin feilannu eväittenkin kanssa ku aattelin et käyn hakee konbinista jotain tauolla, mut sit ne oli iha sillee et sul on 30min taukoo ni ei kantsi ehkä lähtee ku et kerkee muuten taukoilla, niin sit semmonen vanhempi rouva antoi mulle sen itsetekemänsä umeboshi-onigirin ja Miwa antoi mulle sanojensa mukaan leivän, joka kuitenkin japanilaiseen tyyliin oli viineri. Hyviä oli molemmat. :-D Nyt kävin hakee evästä kaupasta valmiiks huomista varten ni ei tartte pulsuilla.

No oisko siinä nyt tällä kertaa töistä jotakin kerrottu, kerron sit taas lisää!


Töiden jälkeen oli ihana aurinkoinen sää ja kävin vähän kävelyllä, joka venyi kolmen tunnin reissuksi ympäri Arashiyamaa. Tässäpä muutamia kuvia matkan varrelta ja loppuun vielä video.



Arashiyaman pääturistikadulla oli hirveesti jengiä vielä viiden jälkeenkin, mutta kun vähän poistui siitä pääkadulta pikkukujille, tuli vastaan tosi kivoja temppeli- ja pyhäkköalueita joissa ei ollut ketään. Oli jees!

Tässä vielä se video. Tuo viimeinen pätkä on oikoreitti mun työmatkalla! Se on söpömpi ja rauhallisempi reitti kun mennä ison tien vierttä. Työmatka on 15 minuuttia kävellen. ^^



Jaaaaa sitten vielä tän päivän pakolliset ruokakuvat.




↑↑ Ekana on mun aamupala, joka on se eilen kaappiin jäänyt bento-lounas. Eipä tullu heti nälkä! Alapuolella on mun iltapalani, nikuman, eli taikinan sisään käärittyä lihaa.


Kiitti kun olitte antaneet monta kommenttia edelliseen merkintään ja kiitos kun ootte jaksanu kannustaa mua vaikka meinas epätoivoselta näyttää tää tänne pääseminen ton tuhkatilanteen vuoksi~ ^^ Jeeei!

8 kommenttia:

  • 24. huhtikuuta 2010 klo 16.43 , Blogger elbow kirjoitti...

    Hihi, et sinä mitään turhaa löpise, mielestäni sun postauksia on justiinsa kiva lukea! (kun tässä vai siinä edellisessä valittelit, että kirjoittelet kaikkea ihmeellistä juttua tänne, joka ei takuulla kiinnosta ketään... Kyllä kiinnostaa o/)

    Brrr, kuulostaa kyl aika hermopeliltä tuo japanilaisessa asiakaspalveluammatissa oleminen. Kaikki on niin nipontarkkaa, että itselläni menisi varmasti hermot jatkuvaan pokkurointiin ja servettien oikeinpäin asetteluun :D Tsemppiä sulle työharjoitteluun!

     
  • 24. huhtikuuta 2010 klo 17.00 , Blogger Lotta 「lottimus」 Watia kirjoitti...

    elbow:

    Hee, hyvä ettei oo mälsää luettavaa! :-D On niin paljon kerrottavaa näistä paristakin päivästä, et kirjottaa vaan mitä päähän ekana tulee, vaikka vähän epäloogisesti jäsentyiskin. :-p

    Joo, on tää työ pikkutarkkaa kyllä, mut toisaalta tosi mahtavaa et asiakkaat saa oikeesti vastinetta rahoilleen. Muistan kun olin töissä hotellissa Suomessa, ja kun asettelin illallispöytää, niin ei kuulemma ollut niin tarkkaa et kaikilla on samaa sarjaa olevat haarukat ja veitset... Mut kyl se vaan antaa huolitellumman vaikutelman et kaikilla on samanlaiset ja yhtä kauniit kattaukset. :-)

    Kiitti tsemppauksesta! (-:

     
  • 24. huhtikuuta 2010 klo 17.19 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

    Voi vähänkö mahtavaa että pääsit perille! Oli varmaan aika jänskä tilanne kun 300 matkustajan koneessa vaan 55 paikalla :O Ja vieläpä ihan uus kone! Näytti muuten tosi mukavalta se työpaikka :) Täällä odotetaan innolla uusia päivityksiä kuvien ja videoiden kera! t. Jussi Seinäjoen kansalaisopiston 2. vuoden kurssilta :)

     
  • 24. huhtikuuta 2010 klo 17.50 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

    Mahtavaa luettavaa, ihanii kuvii ja filmejä. Niin upeeta elää tätä matkaa sun kanssa "ihan täältä kotisohvalta käsin" :D
    Tosi hieno paikka. Googlemapsin kautta seikkailin tolla sillalla, mutta en millään tajunnut mikä rakennus... Kuvien perusteella nyt löytyi paremmin.
    On kyllä tarkkaa touhua siellä, mutta nyt sit opit ihan käytännössä niitä oikeita tapoja ja sanontoja ym. ym.
    Mukavia päiviä!
    Terv Ä ja R

     
  • 25. huhtikuuta 2010 klo 5.49 , Blogger 音速丸 kirjoitti...

    Heeh !

    On kyllä aikamoiset maisemat ja ympäristö siellä Arashiyamassa.

    Pitääpä joskus käydä kurkkailemassa.

    Loistavat noi sun pinkit tohvelit :D

    ganbareeeeeeee !

    (Oon otettu ko mun ottama kuva on sun blogin kuvassa! :D)

    -Ville

     
  • 25. huhtikuuta 2010 klo 5.58 , Blogger 音速丸 kirjoitti...

    "Jos on rahaa niin suosittelen yöpymään."

    - お金持ちーや ? >:D

     
  • 25. huhtikuuta 2010 klo 15.46 , Blogger Lotta 「lottimus」 Watia kirjoitti...

    Hääh outoa kirjoitin tähän tänään kyllä vastauksen mutta minne se meni. >:-O No kirjoitetaan uusiksi! :-D Kiitos kommenteista~ Kivaa kun tulee töistä kotiin ja on kommentteja täällä oottamassa jjjeeeee!

    Ville: Joo se on hyvä kuva! Oot mestarikuvaaja~ ^^ Ja kallis on tämä ryokan kyl, okanemochi on oltava, useamman manin maksaa yks yö. ^^;

     
  • 26. huhtikuuta 2010 klo 0.35 , Anonymous Jetro kirjoitti...

    Olipa kivoja kuvia ja tekstiä! Vaikuttaa kyllä ihan mahtavalta kaikki! Ja video toi niin paljon omiakin muistoja mieleen, että ihan kauheeta kun tajuaa olevansa jumissa jossain Suomessa. :D Jatkahan päivittämistä ahkerasti, tosi kiva seurata. :)

     

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu