日本旅(その６) ~ Japan trip (part 6)

5.7. jatkettiin reilireissua Takayamalle. Tää oli kaikista pitkin junamatka, ja matka Hiroshimasta Takayamalle kesti yhteensä noin kuusi tuntia sisältäen kaksi junanvaihtoa. Nagoyaan saakka päästiin shinkanseneilla, mutta siellä täytyi vaihtaa vähän hitaampaan junaan. Se junan hitaus ei kyllä haitannut pätkääkään, sillä maisemat matkalla olivat upeat! Maisemakuvaa seuraa myöhemmin, kunhan Ville saa sen matkavideon kasaan. :-)

Takayamalla majoituttiin saman firman hostelliin, jossa oltiin Hiroshimassakin - J-Hoppersiin. Saatiin Hiroshiman J-Hoppersista semmoset leimattavat lappuset, joissa neljän ensimmäisen yöpymisen jälkeen sai itselleen ilmaisen pyörävuokrauksen. Siinä oli vaihtoehtona myös 200 jenin alennus yöpymisestä tai postikorttipaketti. Pyörävuokraus kuulosti kuitenkin kivalta, joten päädyttiin siihen. Ekana päivänä kaikki pyörät oli käytössä, joten päätettiin ottaa ne pyörät käyttöön sit vasta tokana päivänä.

Saavuttiin Takayamalle klo 14 jälkeen, ja lähdettiin heti ekana etsimään ruokapaikkaa. Tehtävä osoittautui kuitenkin odotettua hankalammaksi, sillä lähes jokainen ravintola oli pistänyt ovensa kiinni. O__x Ei siinä sitten auttanut kuin käydä pienessä supermarketissa hakemassa eväät ja mennä niitä sit hostellille naposteleen.

Syönnin jälkeen tehtiin vähän suunnitelmia, ja varattiin itsellemme illaksi bussikuljetus paikalliseen kylpylään. Hostellin kautta sai bussikuljetuksen sekä kylpylän sisäänpääsymaksun vähän edullisemmin. Hintaa tällä oli 850 jeniä.



↑↑ Sit lähdettiin vähän käppäilemään ympäri Takayamaa. Takayamalla on todella kauniita vanhoja asuinalueita.

Kävelyn jälkeen lähdettiinkin sit sinne onsen-kylpylälle. Pikkubussi nappas meidät kyytiin hostellin edestä, ja pian oltiinkin jo kylpylällä. Kylpylässä oli tosi kiva ulkoallas sekä joitakin sisäaltaita ja sauna. Oikein mukava reissu!


Kun kirjauduttiin sisään hostellille, varattiin samalla reissu seuraavalle päivälle Shiragawa-go-nimiseen perinnekylään. Meidän suunnitelmissa oli käydä siellä jokatapauksessa, ja koska hostellin reissu maksoi 2000 jeniä/nokka, ja jos itse ois busseilla lähteny meneen, ois se maksanut noin 4000 jeniä, ei ollut päätös hankala.

Matkaan lähdettiin hostellilta klo 8 aamulla. Sinne lähdettiin tila-autolla, johon mahtui kahdeksan ihmistä - kuski ja seitsemän muuta. Meidän lisäksemme matkalle lähti mukaan australialainen pariskunta. Matka Shiragawa-gohon kesti noin tunnin.

Ensin pysähdyttiin pienessä museossa, jossa meidän kuski/opas kertoi vähän Shiragawa-gon perinteisistä rakennuksista. Ihan mielenkiintoinen pieni infotuokio. Siitä sitten jatkettiin matkaa pienen kukkulan päälle ihailemaan maisemia.



↑↑ Ogimachi-kylä avautui kukkulan päältä todella kauniina. Kylä on yksi UNESCOn maailmanperintökohteista.

Kun oltiin maisemia tarpeeksemme ihailtu, kuski vei meidät kukkulalta alas ja jätti kiertelemään ihan omaan tahtiimme.



↑↑ Perinteiseen gassho-zukuri-tyyliin rakennetut asumukset olivat todella söpöjä. Kylä oli muutenkin kuin suoraan jostain sadusta. Rakennusten katot tehdään heinistä, ja ne uusitaan aina yhdeksän vuoden välein.



↑ Joihinkin rakennuksiin pääsi käymään sisälläkin. Yhdessä haluttiin käydä sisällä, ja valittiin tää, koska samalla hinnalla pääs käymään myös sen yhdeydessä olevalla temppelillä. Sisäänpääsy molempiin oli yhteensä 300 jeniä.



↑ Eräällä riisipellolla nähtiin käärmekin, iik!



↑ Perinteisiä lätsiä sovittelemassa.



↑ Kakikôri viilentää lämpimänä päivänä. Kakikôri on jäähilettä, jonka päälle kaadetaan halutunmakuista mehua.


Shiragawa-go oli kyllä tosi jees. Suosittelen joinaamaan ton hostellin reissulle, niin tulee halvemmaksikin. :-)


Takaisin päin lähdettiin klo 12, joten perillä hostellilla oltiin yhden aikaan. Sit lähdettiin etsimään lounaspaikkaa, joka ehkä vielä toistaiseksi saattais olla aukikin. :-D



↑ Käytiin aseman lähettyviltä löytyneessä nuudelimestassa syömässä. Oli edulliset ja hyvät nuudelisetit, ja henkilökunta oli ystävällistä ja hyvin kiinnostunutta ulkomaalaisista. Ville tilasi ruokansa seuraksi vettä (usein pöytään tuodaan vain teetä), ja sai aika söpön Hello Kitty -kannullisen sitä. :-D


Ruuan jälkeen otettiin pyörät messiin ja lähdettiin pyöräilemään ympäri Takayamaa.



↑ Ensimmäiseksi projektiksi otettiin se, että käytäis kattoon mikä ihme on tää suuri rakennus, joka näkyi todella kauas. En mä tonne kävellen ois lähtenyt, sen verran yllättävän kaukana oli se, vaikka näytti et se ois ollut paljon lähempänä. :-D



↑ Saavuttiin sitten portille, ja siinä oli tällainen kyltti. Ei kyllä vieläkään auennut yhtään, et mikä mesta tää on.



↑ Mentiin ensin monet kierreportaat ylös semmosessa tornissa, ja tultiin sit tähän. Tosi iso ja uudennäköinen rakennus, ja ketään ei näkynyt missään. No, tottakai se oli käytävä kattoon mestaa lähemmin!

Mentiin sit sinne sisälle, ja tiskillä oli valkoiseen japanilaiseen papinasuun sonnustautunut nainen. Kysyttiin sit et saadaanks me tulla kattoon tätä paikkaa. Saatiin myöntävä vastaus, ja hän ojensi meille vieraskirjan, johon piti nimi ja maa laittaa. Sit päästiin sisään.

Voi vide että oli suuri sali jonne astuttiin. Sisällä ei saanut valitettavasti kuvata, mut oli aika koleennäkönen paikka. :-D Vähänniinkuin kirkko, jossa alttari oli hyvin japanilaistyylinen, ja siinä oli ihan järkyttävän kokoinen pitkulainen akvaario, jossa ui värikkäitä karppeja. Etupenkeissä oli muutama japanilainen rukoilemassa.

Saatiin mestassa esitteet, joissa kerrottiin paikasta. Tää tuntu olevan vähän eri uskontojen fuusio. Lisätietoja voi lukea tästä wikipedia-artikkelista.

Kun lähdettiin pyhäköstä pois, kiitettiin tiskillä ollutta pappia, ja tää sit kysyi, haluttaisko sakea. No tottakai haluttiin! Juotiin siinä sit saket tarjoiltuina kauniista japanilaisista sakeastioista. Saken jälkeen tää pappi tarjos meille sit vielä käsintehdyt makeiset. Semmoset suhteellisen isot pitkulaiset hyytelönamut. Kiitettiin ja poistuttiin paikalta.

Yritettiin siinä pihassa saada niitä namupaketteja auki, mut muovi oli niin kiinni siinä namussa et eihän siitä mitään tullu. Vähän pääs kuitenkin maistamaan, mut aika hirvittävän makuistahan se oli. Mitä lie käännytysnamuja. :-D Jäi kyllä sit syömättä.

Hohoo, aikamoinen reissu, kantsii käydä! :-D


Sit jatkettiin pyöräreissua eteenpäin. Otettiin suunnaksi erään kukkulan huippu, jossa kartan mukaan olisi jonkinlainen perinnekylä. Aikamoinen pyöräily(taluttaminen...) sinne ylös asti oli. Ylhäällä tajuttiin, että kylä olikin maksullinen, joten päätettiin jättää se väliin, kun aamulla oltiin perinnekylässä kerran käyty. No, ylhäällä kun kerran oltiin, lähdettiin pyöräilemään pientä vuoristotietä ympäri kukkulaa.



↑ Ylhäältä oli oikein kivat maisemat ja kaunista luontoa. Tää meidän vierailema pyhäkkökin näkyi sinne. Oli se vaan iso.

Pyöräiltyämme alas kukkulalta (hirvee melu tuli meidän jarruista :-D), päätettiin jatkaa matkaa toiselle puolelle kylää. Matkalla tuli vastaan kuitenkin jälleen ilmainen jalkakylpy, joten pitihän siinä hetki lepuutella menemään. Kaipaan jalkakylpyjä!

Toisella puolella kylää käytiin muunmuassa pienellä pyhäkköalueella ja pyöräiltiin pitkin perinteisiä asuinkatuja. Sit jatkettiin matkaamme vielä toiselle kukkulalle katteleen, mitä sieltä löytyis.



↑ Oli siellä ainakin keinut!



↑ Ja maisemiakin. Huomatkaa taas taustalla näkyvä pyhäkkö. :-D


Oli kyl tosi jees pyöräreissu. Kantsii pyörät kyl tuolla vuokrata, niin pääsee paljo nopeemmin ja mukavammin paikasta toiseen. Kerkee nähdä paljon jo yhdessä iltapäivässä!


Seuraavalla kerralla vuorossa valmistautuminen Fujille Tokiossa sekä Fujireissu!

日本旅(その５) ~ Japan trip (part 5)

3.7. jatkettiin reilireissua Kagoshimasta Hiroshimaan. Junamatka kesti nelisen tuntia ja vaati jälleen muutaman junanvaihdon. Onneks shinkansenit on mukavan nopeita (ja kulkee ajallaan), niin ei tartte koko päivää kuitenkaan näillä siirtymisillä viettää. :-p


Hiroshimassa majoituttiin J-Hoppers-nimiseen hostelliin, aivan Peace Memorial Parkin tuntumaan. J-Hoppersissa meillä oli reissun ainut dormimajoitus, joten huoneessa oli meidän lisäksi kolme muuta matkalaista, mutta ei kyllä häirinnyt yhtään. Oikein mukava hostelli.

Ekana jätettiin kamat meidän hostellille ja lähdettiin käymään juurikin tuolla rauhanpuistossa. Päivä oli sateinen, joten oikein mielellämme otimme ensimmäiseksi kohteeksi atomipommimuseon. Museon sisäänpääsykin oli vain nimelliset 50 jeniä.



↑ Pitkulainen rakennus takana on osa rauhanmuseota. Museo oli melko iso, ja sieltä löytyi todella paljon informaatiota ja esineistöä.



↑ Mitähän lie karttoja tässäkin tutkitaan, mutta museossa ollaan kuitenkin.



↑ 6. elokuuta 1945 klo 8:15 aika Hiroshimassa pysähtyi.



↑ Atomipommin tuhoamaa esineistöä.

Suosittelen kyllä museovierailua kaikille. Paljon koskettavia tarinoita ja hyvää infoa. Ei musta mitään erityistä rauhanaktivistiä tullu, mutta kyllä tuo silti pistää vähän miettimään ja jännäämään, et kuinka tullaan oleen vielä tekemisissä ydinaseiden kanssa tulevaisuudessa. O__x


Museon jälkeen kierreltiin rauhanpuistoa, ja käytiin tietty tsiigaamassa Sadako Sasakin muistomerkki sekä tietysti atomipommikupoli (jpn. genbaku doomu).



↑↑ Atomipommikupoli päivällä ja yöllä. Tämä rakennus oli oikeastaan ainut, joka tuolla alueella jäi pystyyn pommin jäljiltä.



↑↑ Sadako Sasakin muistomerkki. Sadako Sasaki, joka oli pommitushetkellä vain noin 1,5km päässä ground zerosta, taitteli 1000 origami-kurkea sairasvuotellaan, jotta hänen toiveensa toteutuisi ja hän paranisi pommin vaikutusten tuomista sairauksista. Sadako kuoli kuitenkin sairauksiinsa vuonna 1955, vain 12-vuotiaana. Muistomerkin vieressä olevat vitriinit ovat täynnä ympäri maailmaa tuotuja origami-kurkia ja rauhantoiveita.



↑ Näkymää rauhanpuistossa.


Vaikka Hiroshimasta ensimmäisenä tuleekin mieleen atomipommitus ja rauhanaatteet, on se kuitenkin hyvin eläväinen suurkaupunki monien muiden joukossa. Mielenkiintoisen kaupungista tekee se, että vanhaa japanilaistyylistä arkkitehtuuria ei näe oikeastaan missään, sillä kaikki on rakennettu pommitusten jäljiltä uusiksi. Kaupungin yleisilme onkin hyvin länsimaalainen.

Heti rauhanpuiston itäpuolelta lähtee kivat katetut ostoskadut, joilta löytyi vaikka minkänäköistä viihdekeskusta, muotiliikettä, ravintolaa ja katuperformanssia. Iltaa vietimmekin kaupoissa kierrellen, esityksistä nauttien ja pelihallissa pelaillen.



↑ Paikallinen bändi keräsi paljon kuuntelijoita ympärilleen.



↑ Pelihallissa pelailtiin muunmuassa Silent Hilliä.


Toisena Hiroshiman päivänä lähdettiin lyhyen junamatkan päähän Miyajiman saarelle ihmettelemään Itsukushiman pyhäkköä, kelluvaa torii-porttia ja paperinsyöjäbambeja.

JR-passilla pääsee junalla Hiroshimasta Miyajimaguchi-pysäkille, sekä Miyajimaguchista Miyajimaan saakka lautalla ihan ilmaiseksi. Jei! Kyllä on kätsy se passi.



↑ Lautassa matkalla Miyajimalle.



↑ Miyajimalle tullaan yleensä katselemaan juurikin tuota takana näkyvää kelluvaa porttia. Nousuveden aikaan portti näyttää kelluvan vedessä, kun taas laskuveden aikaan sen juurelle pääsee kävelemään. Me haluttiin nähdä tuo portti veteen hautautuneena, joten tsegattiin vuorovedet valmiiksi ennen reissua. Meidän hostellin ilmoitustaulullekin oli kirjattu, että mihin aikaan on lasku- ja mihin aikaan nousuvesi. Nousu- ja laskuvedet tapahtuu noin kaksi kertaa vuorokaudessa.




↑ Kelluva torii-portti kuuluu tälle Itsukushiman pyhäkölle, joka myöskin nousuveden aikaan kelluu veden päällä. Sisäänpääsy pyhäkölle maksoi muistaakseni 400 jeniä.



↑↑ Pyhäköllä oli juuri alkamassa japanilainen tanssiesitys kun sinne saavuttiin. Paikalla oli myös perinteinen bändi soittamassa taustamusiikkia. Aika siide.



↑↑↑ Saarella asustaa todella paljon kauriita, jotka jostain syystä haluavat syödä kaiken, mikä niiden eteen osuu. Hienosti lähti kartat ja muut infopaperit naamaan kun vähänkin silmä vältti. Kannattaa olla varuillaan.

Saarella kierrellessämme alkoi sataa, joten päätimme vierailla kohdalle osuneessa perinnemuseossa. Museossa ei ollut lisäksemme ketään muita vieraita, joten siellä sai ihan rauhassa ihmetellä. Mukavin osio museossa oli perinteinen asumus, jossa pääsi käppäilemään ihan vapaasti. Oikein kiva mesta.



↑ Perinteisessä asumuksessa oli kaunis sisäpihapuutarha, jota jäimme ihailemaan asumuksen kuistilta.



↑ Odottelemassa sateen lakkaamista perinteisessä kodissa.

Sateen lakattua jatkoimme matkaa vuorille katsomaan karttaan merkittyä vesiputousta.



↑ Vesiputous ei ollut mikään erityisen iso, mutta oikein kaunis paikka silti.



↑ Evästauko vesiputouksen juurella.


Palattiin lautalla ja junalla takaisin Hiroshimaan, ja käytiin sitten illallisella.



↑ Täyty käydä tietty testaamassa Hiroshiman okonomiyaki. Hiroshiman tyylinen okonomiyaki eroaa Kansain okonomiyakista siinä määrin, että aineksia ei sekoiteta mössöksi, vaan ne pinotaan päällekäin. Hyviä ovat molemmat versiot. Hiroshiman pisteitä vaan laski se, että tuolla ravintolassa kesti ihan älyn kauan että saatiin ruoka. Jouduin käydä valittaan välissä kun kesti ihan tolkuttoman pitkään. Kyllä se siitä sit vähän nopeutu valittamisen jälkeen, ja saatiin vielä enemmän hymyjä henkilökunnalta, ja keittiömestarikin tuli vaihtaan pari sanaa meidän kanssa. :-D

Illallisen jälkeen mentiin vielä rauhanpuistoon istuskelemaan. Istahdettiin paikallisen kitaransoittajan lähettyville kuuntelemaan hänen tulkintojaan muunmuassa erilaisista animetunnareista. Hyvin soitti ja lauloi hän.

Hetken siinä istuskeltuamme, saapui luoksemme kaksi japanilaista typykkää. Tomi siinä taisi heiltä sitten kysäistä, puhutteko englantia, johon vastaukseksi tuli lyhyt ja ytimekäs no. Ei siinä sit auttanut kuin kääntyä mun puoleen, sillä muu seurue ei osannut japania. Toinen näistä tytöistä sanoi kiinnostuneensa Tomista, sillä tällä oli koleet hiukset! Siinä tää tyttö sitten kysyi, et voinko kääntää, ja kyseli kaikenlaisia hyvin outoja juttuja meidän porukalta. :-D Vähintäänkin humalassa oli tää tyttönen kyllä, tai sit muuten vaan melko kummallinen. Hän kysyi Tomilta muunmuassa, oletko hyvä käyttämään kirvestä, kun taas Heikiltä, että pidätkö Harry Potterista ja Villeltä, oletko Joulupukki, kun sulla on parta ja noin iso laukku. Loppuillasta tää tyttö kysyi Heikiltä, voisiko saada tämän käytetyn, tyhjän vesipullon. Kun siinä sit kysäistiin et mihin hän sitä tarttee, kertoi hän tarvitsevansa vain sitä renkulaa joka siinä pullon suun ympärillä on erinäisiin päivänaskareisiin. Just. :-D No, hupia ainakin riitti näistä tytöistä! :-D



↑ Tytöt olivat suomalaisen Sinergy-yhtyeen faneja ja tiesivät tietty myös Children of Bodomin. Tiesivät myös yhtyeen nimen merkityksen. Cools.

Oikein hauska ilta kera hassujen tyttöjen.


Hiroshima oli jälleen tosi kiva kaupunki. Samoin Miyajima oli ihku!


Seuraavana vuorossa vähän landea, nimittäin Takayama ja Shiragawa-gon perinnekylä!

日本旅(その４) ~ Japan trip (part 4)

Kiiiitti ihan sikana kaikist kommenteist joita sain edelliseen merkintään. :-))) Nyt jaksaa taas kirjoitella! ;-D


Kävin tänään katteleen kehutun Inceptionin leffassa, ja oli kyl kaiken kehunsa ansainnut. Maukas. Käykää kattoon!


Mut, sit sinne Kagoshimaan!

Kagoshimaan mentiin katsomaan pääasiassa Sakurajiman tulivuorisaarta, joka lepäilee kaupungin edustalla. Tulivuori on edelleen aktiivinen, ja saarella ollut visitors center osasi kertoa, että vierailuamme edeltäneenä päivänä tulivuori oli purkautunut kahdesti. Visitors centerissä kantsii kyl käydä, kun se on ilmainen, ja siellä saa nähdä kivan pienen dokkarin liittyen saareen. Dokkarissa on vielä oikeen enkunkieliset tekstitykset.

Tässä dokkarissa kerrottiin muunmuassa se, että saarella asuvat koululaiset käyttävät kypärää osana koulupukuaan. Saarella on myös monia betonisuojia, mikäli vuori päättää kunnolla purkautua. Nähtiin myös paikallisella kalastajalla kypärä päässä. Kaikenlaisissa mestoissa sitä ihmiset vaan haluavat asua. :-D



↑ Sää oli todella sumuinen, joten lauttamatkalla saari ei näyttäytynyt harmiksemme kokonaan. Selkeällä säällä näkee, kuinka vuori tupruttaa savua.



↑ Visitors centerissä oli näytteillä muunmuassa saari pienoiskoossa.



↑ Lauttamatka saarelle maksoi muistaakseni vain 150 jeniä. Lauttoja menee noin 10-15 minuutin välein.



↑ Saaren rannikko oli täynnä mustaa laavakiveä. Tiet olivat myös osittain mustan tuhkan peitossa, sillä tulivuoren tuhkaa lentää hyvinkin kauas. Kagoshiman puolella oli myös paikoitellen tuhkaa, sillä tuulen puhaltaessa kaupunkiin päin tuhka peittää myös kaupungin kadut. Tuulensuunnan mukaan valitaan myös sit pyykinkuivatuspäivät, jottei valkoiset lakanat ookaan yhtäkkiä mustia. :-D



↑ Visitors centerin viereisessä puistossa oli myös ihana ilmainen jalkakylpy. Jalkakylvyt tekee kyl aina terää! Näitä tuliperäisen maaperän hyviä puolia.


Jos olis ollut vähän selkeempi sää, olisi ollut kiva viettää saarella koko päivä patikoiden vuoristossa jne., mut päädyttiin sit tutkailemaan vain saaren rannikkoa huonon näkyvyyden ja sadekuurojen vuoksi. Mukava reissu silti!


Kagoshimassa vietettiin vain yksi yö hostellissa nimeltä Kagoshima Little Asia Guest House. Hostelli oli varmaankin Kagoshiman ainut, tai ainakin ainut mitä inttervepistä löysin. Oli oikein edullinen, mutta hieman ränsistynyt se mesta.

Pyykkiä kun pestiin tuolla hostellilla, ei ne tuntuneet kuivuvan ollenkaan. Kagoshimassa oli meneillään pahin sadekausi, ja ilmankosteus oli ihan käsittämätön. Vaikka muualla Japanissakin oli todella kosteaa, oli tää jotain ihan järkkyä. O__x Vaikka sää näyttää noissa kuvissa vilpoisalta, oli jatkuva hiki kyllä päällä, vaikka aurinkoa ei taidettu Kagoshimassa kertaakaan nähdä. Sikkii!


Kagoshimasta olisi löytynyt varmasti paljon muutakin kivaa katseltavaa, mutta tiukan aikataulun vuoksi Kagoshima jäi nyt vain päivän vierailuksi. Sakurajiman lisäksi ei ehditty muuta katsastaa kuin vähän katettuja ostoskatuja, joita Kagoshimassa on oikein reippaasti. Sain ostosmestoista vinkin mun työkaverilta Yôkolta, joka on Kagoshimasta kotoisin. :-)

Eräässä ostoskeskuksessa vieraillessamme jutskattiin erään biitsiliikkeen myyjän kanssa enkuksi jonkin aikaa, ja hän kävi meille innoissaan tulostamassa Yakushiman kartan, ja kertoi sit parhaat mestat siellä. Yakushima on siis Kagoshiman edustalla oleva todella kaunis saari, jossa jo aikaisemminkin mietittiin et ois mukava käydä. Aikatauluongelmien ja Yakushiman heikon saavutettavuuden vuoksi jätettiin se tällä kertaa kuitenkin väliin. Joskus siellä on kuitenkin pakko päästä käymään, on sen verran mageennäkönen mesta.


Seuraavassa raportissa on vuorossa Hiroshima ja sen edustalla oleva kaunis Miyajiman saari!


P.S. Loppuun vielä on lisättävä biisi, johon rakastuin Japanissa. Tää soi telkkarissa melko usein, ja siks tästä tuleekin niin mieleen tää mun kolmen kuukauden aika Japanissa. Maukas biisi!

DREAMS COME TRUE ~ Nee

日本旅(その３) ~ Japan trip (part 3)

Aattelin, et mul on niin toimeeton kesä, et kerkeisin kirjotella tätä matkapäiväkirjaa tyyliin päivittäin, mut hups, tulipa viikonloppu vietettyä mökillä ja Kuopion asuntomessuilla, et ei tullu paljoo koneelle päästyä. ^^; Yritän kuitenkin saada kirjoteltuu näitä reissusepustuksia niin usein kuin mahdollista, et pääsen sit raportoimaan mun Suomen kesästä kans! :-D Suomen kesä. ♥

Niin ja ennen Beppun raportaasia; kiitos taas uusille lukijoille~ ^___^ Laittakaahan kommenttiikin uudet ja vanhat lukijat, nollan kommentin postaukset on suruisia, byy!


30.6. otettiin JR-passit käyttöön ja matkattiin heti aamusella shinkansenilla kohti Beppua. Matka oli melko pitkä ja sisälsi muutaman junanvaihdon, mutta matka sujui ongelmitta, ja ahh kun shinkanseneissa on ihana jalkatila, niin oikein miellyttävää on se matkustaminen. Beppuun saavuttiin joskus siinä puolenpäivän jälkeen, vietiin tavarat hostellille ja lähdettiin lounaalle.



↑ Löydettiin Beppusta tosi jees yakiniku-rafla, joka oli lounasaikaan todella edullinen! Noin 7-8 eurolla per nokka saimme jokainen setit, jotka sisälsivät lihaa, kasviksia, riisiä ja keittoa, sekä vapaavalintaisen virvoitusjuoman. Yakiniku-raflassa lihat tuodaan siis raakana pötään ja ne grillataan itse pöydällä olevalla grillillä. Nams!



↑ Mun ateria, josta oon heittänyt jo puolet lihasta paistumaan.



↑ Pääsin ekaa kertaa syömään kunnon bibimbapia! Mun ateriaan kuului tosi iso, aito tulikuuma kivikulhollinen tätä korealaista herkkua. Aikaisemmin Japanissa syömäni bibimbap on ollut vähän japanilaisettu versio, mut vaikka en vielä koreassa bibimbapia oo päässytkään maistamaan, vastas tää mun mielikuvaani täysin. Ihana ruoka! En malta oottaa että pääsen pian Koreaan maistamaan sitä aitoo tavaraa! ;-)


Ruuan jälkeen lähdettiin junalla parin pysäkin päähän etsimään helvettejä (jpn. jigoku). Kysyttiin ennen ruokailua hostellilta suosituksia, et missä helvetillä kannattais käydä. Helvetit on siis kuumia, tosi kuumia lähteitä. Niissä ei kuulu uida, vaan niitä katsellaan.

Kaikki kartat oli kyllä täysin pielessä tuolla Beppun alueella. :-D Johtuiko sitten vuoristoisesta maastosta vai mistä, mut kaikki paikat tuntu olevan aina lyhyen kävelymatkan päässä, mut ei ne sit olleetkaan. Kysyttiin asemalta et miten noille helveteille pääsee kävellen, niin vastaukseksi tuli naurun revakka. No, japanilaiset ei kyl tykkää kävellä yhtään minnekään, niin kyllä tuo matka suomalaiselle vielä kävellen meni, mut ei se ihan vieressä kuitenkaan ollut. Kauniissa maisemissa hyvällä säällä kuitenkin kävelee menemään oikein mielellään. :-)

Ensimmäisenä helvettien alueella vastaan tuli chi no ike jigoku (verilampi-helvetti), joka oli yksi kolmesta hostellin työntekijän suosituksista, joten valittiin sitten se vierailun kohteeksi.



↑↑ Sisäänpääsy maksoi muutaman sata jeniä, ja paikka oli kyllä sen arvoinen. Helvetti oli aika cooli, ja sisään kun oli maksanut, pääsi vielä jalkakylpyynkin!



↑ Jalkakylvystä nauttiessamme tapahtui myös reissun ensimmäinen suomalaiskohtaaminen. Tavattiin suomalainen nuoripari, joista toinen puolisko sattui olemaan myös mun monen vuoden takainen irc-tuttavuus. :-D Pieni on tämä maailma. Keskusteltiin meidän suunnitelmistamme, ja huomattiin, että osuttais seuraavalla viikolla samaan aikaan myös Takayamalle - ja vielä samaan hostelliin tietty. Hee!

Jalkakylpyjen jälkeen matkattiin takaisin meidän hostellille, haettiin conbinista iltanapostelemiset, ja hetken lepuuteltuamme jatkettiin matkaa viereiselle biitsille. Beppussa yövyttiin Khaosan Beppu -nimisessä hostellissa, josta on matkaa merenrantaan noin viitisen minuuttia kävellen. Ei paha.

Biitsillä saatiin monta tuntia kulumaan ihan vaan hengaillen. Jossain vaiheessa iltaa lyöttäydyttiin paikallisen seurueen messiin ampumaan ilotulitteita. Beppun yliopistossa opiskeleva nelihenkinen seurue ei osannut oikeastaan yhtään englantia, mutta mun tulkkauksilla saatiin jonkinlaista keskustelua aikaiseksi. Salmiakki mursi tietenkin jään.

Japanissa on tapana ampua ilotulitteita nimenomaan kesällä, ja yleensä juuri rannalla, koska siellä ei ole syttymisvaaraa. Tällä jengillä oli aika paljon pieniä tulitteita mukana, ja päästiin sit myös ampumaan niitä. Oli hauskaa! :-) Tästä illasta ei ole nyt kuvia, mutta kuvamatskua seuraa, kunhan Ville saa editoitua meidän matkavideon kuntoon (eli ehkä joskus ensi vuonna... :-D).


Seuraavana päivänä lähdettiin katsastamaan se biitsi päivän valossa uintireissun toivossa. Aika kurjalta se biitsi kuitenkin näytti, kun rantsu oli täynnä kaikenlaista mereltä rantautunutta roskaa jne. Vielä kun ei kesä virallisesti ollut alkanut, ei sitä rantsuakaan oltu siivottu biitsikuntoon, höh.

Siellä rantsulla istuessamme tapahtui kuitenkin reissun toinen suomalaiskohtaaminen.



↑ Törmäsimme kahteen suomalaiseen, jotka olivat pyöräilleet ympäri Japania tuolloin kuukauden ajan. Vielä kaksi kuukautta oli heillä edessä! Olivat jo ehtineet Tokiosta Beppuun saakka, aika cools. Heidän reissuaan voi seurailla osoitteista http://leppel.wordpress.com/ ja http://soihtu-sammuu.blogspot.com/ . Mielenkiintoisia tapahtumia on heille sattunut! :-) Paljon oli heillä jo meillekin kerrottavaa, ja sovittiin vielä, et tavattaisiin uudestaan illalla ja käytäis syömässä pyörivät sushit.

Meillä oli suunnitelmissa kuitenkin jatkaa matkaa kylpemään. Otettiin taas juna alle ja otettiin suunta kohti Beppu Daigaku -nimistä pysäkkiä. Edellispäivän yliopistojengiltä onsen-suosituksia kysellessäni he mainitsivat Hyôtan-nimisen kylpylän, johon sattui vielä meidän hostellilla olemaan alennuskupongit. Alennuskupongissa oleva kartta näytti, että asemalta suoraan ja ekasta vasemmalle, mutta lopulta kävelymatkaa kertyi noin 45 minuuttia ja pari suunnanvarmistuskyselyä. Mikä noita Beppun karttoja vaivaa?! :-D



↑ Hyôtanin pihassa oli myöskin ilmainen jalkakylpy, jossa lepuuteltiin jalkojamme hetki kävelyreissun jälkeen. Hyôtan sijaitsee Kannawan alueella, jossa on erittäin paljon kylpylöitä. Joka puolella näkyy vesihöyrypatsaita. Kaunista aluetta! :-)

Sisäänpääsy alennuskupongilla taisi olla jotain kuudensadan jenin pintaan, ja otettiin siihen kylkeen vielä kahdellasadalla jenillä yukatat, joita tarvittiin, jotta päästiin käymään hiekkakylvyssä. Hiekkakylpy oli miehille ja naisille yhteinen, ja siellä siis hautauduttiin kuumaan tai vähän enemmän kuumaan hiekkaan. Tuliperäinen maa lämmittää hiekan todella kuumaksi, ja hiekan alla haudattuna ei suositeltu olevan yli kahtakymmentä minuuttia. Hirveä hiki oli kun sieltä hiekan alta ulos kömpi. Aika hauska kokemus!

Hiekkakylvyn jälkeen siirryttiin sit omille kylpyläpuolillemme rentoutumaan. Kylpylä oli tosi mageen näkönen; ei uutuuttaan kiiltävä vaan juurikin todella perinteinen ja luonnonmukainen. Kylpyjä sisällä oli muistaakseni viisi, ja ulkona yksi. Lisäksi oli luonnonhöyrysauna, jossa sielläkään ei suositeltu olevan viittä minuuttia kauempaa. :-D Aika kuumia oli nää mestat. Tosi jees kylpylä!

Kylvyn jälkeen nähtiin sit YOU ME -nimisessä kauppakeskuksessa nää aikaisemmin tapaamamme pyöräilijät, ja vedettiin sushit pyörivät sushit -ravintolassa, jossa yksi lautanen maksoi sata jeniä. Halapaa ja hyvvää!


Beppu oli tosi jees kaupunki, jota suosittelen kyl lämmöllä kaikille ja varsinkin niille, jotka tykkää kylvyistä ja luonnonrauhasta. Mahtava alku reilireissulle!


Seuraavassa postauksessa on vuorossa sumuisen kostea Kagoshima.