Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

日本旅(その5) ~ Japan trip (part 5)

うなぎ丼 ♨ UNAGIDON

tiistai 27. heinäkuuta 2010

日本旅(その5) ~ Japan trip (part 5)

3.7. jatkettiin reilireissua Kagoshimasta Hiroshimaan. Junamatka kesti nelisen tuntia ja vaati jälleen muutaman junanvaihdon. Onneks shinkansenit on mukavan nopeita (ja kulkee ajallaan), niin ei tartte koko päivää kuitenkaan näillä siirtymisillä viettää. :-p


Hiroshimassa majoituttiin J-Hoppers-nimiseen hostelliin, aivan Peace Memorial Parkin tuntumaan. J-Hoppersissa meillä oli reissun ainut dormimajoitus, joten huoneessa oli meidän lisäksi kolme muuta matkalaista, mutta ei kyllä häirinnyt yhtään. Oikein mukava hostelli.

Ekana jätettiin kamat meidän hostellille ja lähdettiin käymään juurikin tuolla rauhanpuistossa. Päivä oli sateinen, joten oikein mielellämme otimme ensimmäiseksi kohteeksi atomipommimuseon. Museon sisäänpääsykin oli vain nimelliset 50 jeniä.



↑ Pitkulainen rakennus takana on osa rauhanmuseota. Museo oli melko iso, ja sieltä löytyi todella paljon informaatiota ja esineistöä.



↑ Mitähän lie karttoja tässäkin tutkitaan, mutta museossa ollaan kuitenkin.



↑ 6. elokuuta 1945 klo 8:15 aika Hiroshimassa pysähtyi.



↑ Atomipommin tuhoamaa esineistöä.

Suosittelen kyllä museovierailua kaikille. Paljon koskettavia tarinoita ja hyvää infoa. Ei musta mitään erityistä rauhanaktivistiä tullu, mutta kyllä tuo silti pistää vähän miettimään ja jännäämään, et kuinka tullaan oleen vielä tekemisissä ydinaseiden kanssa tulevaisuudessa. O__x


Museon jälkeen kierreltiin rauhanpuistoa, ja käytiin tietty tsiigaamassa Sadako Sasakin muistomerkki sekä tietysti atomipommikupoli (jpn. genbaku doomu).



↑↑ Atomipommikupoli päivällä ja yöllä. Tämä rakennus oli oikeastaan ainut, joka tuolla alueella jäi pystyyn pommin jäljiltä.



↑↑ Sadako Sasakin muistomerkki. Sadako Sasaki, joka oli pommitushetkellä vain noin 1,5km päässä ground zerosta, taitteli 1000 origami-kurkea sairasvuotellaan, jotta hänen toiveensa toteutuisi ja hän paranisi pommin vaikutusten tuomista sairauksista. Sadako kuoli kuitenkin sairauksiinsa vuonna 1955, vain 12-vuotiaana. Muistomerkin vieressä olevat vitriinit ovat täynnä ympäri maailmaa tuotuja origami-kurkia ja rauhantoiveita.



↑ Näkymää rauhanpuistossa.


Vaikka Hiroshimasta ensimmäisenä tuleekin mieleen atomipommitus ja rauhanaatteet, on se kuitenkin hyvin eläväinen suurkaupunki monien muiden joukossa. Mielenkiintoisen kaupungista tekee se, että vanhaa japanilaistyylistä arkkitehtuuria ei näe oikeastaan missään, sillä kaikki on rakennettu pommitusten jäljiltä uusiksi. Kaupungin yleisilme onkin hyvin länsimaalainen.

Heti rauhanpuiston itäpuolelta lähtee kivat katetut ostoskadut, joilta löytyi vaikka minkänäköistä viihdekeskusta, muotiliikettä, ravintolaa ja katuperformanssia. Iltaa vietimmekin kaupoissa kierrellen, esityksistä nauttien ja pelihallissa pelaillen.



↑ Paikallinen bändi keräsi paljon kuuntelijoita ympärilleen.



↑ Pelihallissa pelailtiin muunmuassa Silent Hilliä.


Toisena Hiroshiman päivänä lähdettiin lyhyen junamatkan päähän Miyajiman saarelle ihmettelemään Itsukushiman pyhäkköä, kelluvaa torii-porttia ja paperinsyöjäbambeja.

JR-passilla pääsee junalla Hiroshimasta Miyajimaguchi-pysäkille, sekä Miyajimaguchista Miyajimaan saakka lautalla ihan ilmaiseksi. Jei! Kyllä on kätsy se passi.



↑ Lautassa matkalla Miyajimalle.



↑ Miyajimalle tullaan yleensä katselemaan juurikin tuota takana näkyvää kelluvaa porttia. Nousuveden aikaan portti näyttää kelluvan vedessä, kun taas laskuveden aikaan sen juurelle pääsee kävelemään. Me haluttiin nähdä tuo portti veteen hautautuneena, joten tsegattiin vuorovedet valmiiksi ennen reissua. Meidän hostellin ilmoitustaulullekin oli kirjattu, että mihin aikaan on lasku- ja mihin aikaan nousuvesi. Nousu- ja laskuvedet tapahtuu noin kaksi kertaa vuorokaudessa.




↑ Kelluva torii-portti kuuluu tälle Itsukushiman pyhäkölle, joka myöskin nousuveden aikaan kelluu veden päällä. Sisäänpääsy pyhäkölle maksoi muistaakseni 400 jeniä.



↑↑ Pyhäköllä oli juuri alkamassa japanilainen tanssiesitys kun sinne saavuttiin. Paikalla oli myös perinteinen bändi soittamassa taustamusiikkia. Aika siide.



↑↑↑ Saarella asustaa todella paljon kauriita, jotka jostain syystä haluavat syödä kaiken, mikä niiden eteen osuu. Hienosti lähti kartat ja muut infopaperit naamaan kun vähänkin silmä vältti. Kannattaa olla varuillaan.

Saarella kierrellessämme alkoi sataa, joten päätimme vierailla kohdalle osuneessa perinnemuseossa. Museossa ei ollut lisäksemme ketään muita vieraita, joten siellä sai ihan rauhassa ihmetellä. Mukavin osio museossa oli perinteinen asumus, jossa pääsi käppäilemään ihan vapaasti. Oikein kiva mesta.



↑ Perinteisessä asumuksessa oli kaunis sisäpihapuutarha, jota jäimme ihailemaan asumuksen kuistilta.



↑ Odottelemassa sateen lakkaamista perinteisessä kodissa.

Sateen lakattua jatkoimme matkaa vuorille katsomaan karttaan merkittyä vesiputousta.



↑ Vesiputous ei ollut mikään erityisen iso, mutta oikein kaunis paikka silti.



↑ Evästauko vesiputouksen juurella.


Palattiin lautalla ja junalla takaisin Hiroshimaan, ja käytiin sitten illallisella.



↑ Täyty käydä tietty testaamassa Hiroshiman okonomiyaki. Hiroshiman tyylinen okonomiyaki eroaa Kansain okonomiyakista siinä määrin, että aineksia ei sekoiteta mössöksi, vaan ne pinotaan päällekäin. Hyviä ovat molemmat versiot. Hiroshiman pisteitä vaan laski se, että tuolla ravintolassa kesti ihan älyn kauan että saatiin ruoka. Jouduin käydä valittaan välissä kun kesti ihan tolkuttoman pitkään. Kyllä se siitä sit vähän nopeutu valittamisen jälkeen, ja saatiin vielä enemmän hymyjä henkilökunnalta, ja keittiömestarikin tuli vaihtaan pari sanaa meidän kanssa. :-D

Illallisen jälkeen mentiin vielä rauhanpuistoon istuskelemaan. Istahdettiin paikallisen kitaransoittajan lähettyville kuuntelemaan hänen tulkintojaan muunmuassa erilaisista animetunnareista. Hyvin soitti ja lauloi hän.

Hetken siinä istuskeltuamme, saapui luoksemme kaksi japanilaista typykkää. Tomi siinä taisi heiltä sitten kysäistä, puhutteko englantia, johon vastaukseksi tuli lyhyt ja ytimekäs no. Ei siinä sit auttanut kuin kääntyä mun puoleen, sillä muu seurue ei osannut japania. Toinen näistä tytöistä sanoi kiinnostuneensa Tomista, sillä tällä oli koleet hiukset! Siinä tää tyttö sitten kysyi, et voinko kääntää, ja kyseli kaikenlaisia hyvin outoja juttuja meidän porukalta. :-D Vähintäänkin humalassa oli tää tyttönen kyllä, tai sit muuten vaan melko kummallinen. Hän kysyi Tomilta muunmuassa, oletko hyvä käyttämään kirvestä, kun taas Heikiltä, että pidätkö Harry Potterista ja Villeltä, oletko Joulupukki, kun sulla on parta ja noin iso laukku. Loppuillasta tää tyttö kysyi Heikiltä, voisiko saada tämän käytetyn, tyhjän vesipullon. Kun siinä sit kysäistiin et mihin hän sitä tarttee, kertoi hän tarvitsevansa vain sitä renkulaa joka siinä pullon suun ympärillä on erinäisiin päivänaskareisiin. Just. :-D No, hupia ainakin riitti näistä tytöistä! :-D



↑ Tytöt olivat suomalaisen Sinergy-yhtyeen faneja ja tiesivät tietty myös Children of Bodomin. Tiesivät myös yhtyeen nimen merkityksen. Cools.

Oikein hauska ilta kera hassujen tyttöjen.


Hiroshima oli jälleen tosi kiva kaupunki. Samoin Miyajima oli ihku!


Seuraavana vuorossa vähän landea, nimittäin Takayama ja Shiragawa-gon perinnekylä!

4 kommenttia:

  • 28. heinäkuuta 2010 klo 5.08 , Blogger Annika Rautiola kirjoitti...

    Katoin vastikään jonku dokkarin tuosta Hiroshimasta, aika hurjalta kyllä näytti. Mieli tekis käydä siinä museossa todellakin!
    Osaatkos arvioida miten kasvissyöjä taikka vegaani pärjäilis Japanissa? Markettien paketeissa ei varmaan ole kuin japaniksi ainekset jne? Entäs ravintoloissa, jos ei suostu sushia syömään niin saako siellä kuitenkin mahan täyteen? :)

     
  • 28. heinäkuuta 2010 klo 8.43 , Blogger da hae cho kirjoitti...

    Oi mä haluan tonne Hiroshiman museoon ja rauhanpuistoon :) Musta on tosi kiva, kun aina laitat linkkejä Wikipediaan, nimet japaniks ja suomeks jne. kun se auttaa ymmärtämään vielä paljon paremmin. Esim. tuota Sadako Sasakia en tiennyt, olin vaan nähnyt kuvan tosta patsaasta. Mutta joo, kivoja kuvia, näitä on ilo katsoa kun on niin hyviä laadultaan!

     
  • 28. heinäkuuta 2010 klo 8.52 , Blogger sugar-trick kirjoitti...

    Toi Hiroshiman tragedia koskettaa mua niin paljon, et oon tääl taas ihan vedet silmissä. ;_;
    Varsinkin toi Sadako Sasakin tarina oli niin liikuttava ja mulle vihdoinkin selvis tää tuhannen paperikurjen mysteeri, jota oon ihmetellyt jo jonkin aikaa. En ollu kuullu tota tarinaa aikasemmin, vaikka monta kertaa oon törmänny viittauksia siihen. Hee. x_o;

    Voi vitsi! En tienny myöskään, et Silent Hillistä on tehty pelihalliversio, joka on julkaistu Euroopassakin! Siistiä! :-D

    Naurahdin noille paperinsyöjäbambeille! Ahnaita otuksia, jos niille kartat ja infolappusetkin maistuu.

     
  • 28. heinäkuuta 2010 klo 11.34 , Blogger Lotta 「lottimus」 Watia kirjoitti...

    Annika: Japanissa saa kyllä oikein hyvää kasvisruokaakin. Monesti esim. nuudelikeitoissa saattaa kuitenkin olla myös kalalientä, jota ei silleen ajatella lihaksi. Mun isäntäperheen äitikin sanoi olevansa "kasvissyöjä", mutta söi silti kalaa.

    Tuoteselosteet on tosiaankin vain japaniksi, joten voi olla vähän vaikeeta ostaa esimerkiks eritäytteisiä leipiä tai onigirejä (riisipalloja) ihan randomilla, jossei sitä japania yhtään osaa.

    Japanissa on tosi hyvää tôfua, jota voi ihan kylmänä soijan kanssakin nautiskella. Tai friteerattuna. Tai keitoissa ja padoissa. Kiotossa on semmonen ihan älyn hyvä tôfu-ravintola kuin "Ume no hana".

    Nuudelikeitoista kannattaa muistaa "kitsune-udon/-soba ja tanuki-udon/-soba. Ne on nuudeliannoksia friteeratulla tôfulla. :-)


    da hae cho: Kiitti taas kivoista sanoista~ ^^


    sugar-trick: Joo, Hiroshima kyllä koskettaa aina... Kohtahan se muistopäiväkin on, joten telkkarikin näyttää varmaan taas jotain dokkaria. Viime vuonna tuli Teemalta tosi hyvä dokkari, jossa haastateltiin muunmuassa miestä, joka oli paikalla sekä Hiroshiman että Nagasakin pommituksissa ja selvis molemmista. Liekö siinä sit hyvä vai huono tuuri?

    Tuo Silent Hillin arcade-versio oli yllättävän hyvä! :-))

    Saakohan ne bambit siellä mitään ruokaa kun pitää kaikki paperilappuset syyä... Paperit nyt vielä sulaa sentään mahassa, mutta kun ne syö jotain muovisia bentô-bokseja sun muuta, niin kuulemma kuolevat siihen että ne tukkii niiden ruuansulatuksen kun eivät sula. Hölmöjä otuksia, mutta myös hölmöjä ihmisiä kun jättävät niitä muovisia bokseja maahan/antavat bambien ne syödä. ;___;

     

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu