NYC.

Terppa taasen. En viitti ruveta noita kuvia nyt tähän lataileen kun sekoili viimeks tää niin paljon niiden kanssa - pistän niitä sitten Suomessa lissää.

Nyt ollaan NYCissä ja ollaan oltu täällä hostellissa nyt kaksi yötä. Tää on ehkä vähän kallis mesta, mut eipä sitä Manhattanilta paljoo halvemmalla taida saada. Maksetaan neljän hengen dormista $45/naama/yö, mut vähän halvempi se ois kyllä jos meitä ois neljä, kun varattiin kuitenkin se koko neljän hengen huone vaikka meitä se kolme vaan on. Huoneessa on kaksi kerrossänkyä ja äänekäs ilmastointi. Ötököitäkin ollaan jo parit bongailtu, Bostonissa ei ainakaan nähty meidän huoneessa. :-p Mut tähän hintaan ne vaihtaa lakanat ja pyyhkeet päivittäin ja täällä alakerrassa on oikein kiva oleskelutila imaisine WLANeineen ja telkkareineen.

Kerronpa tähän väliin vielä meidän viimeisesä Bostonin päivästä, ennen kun siirrytään siihen mitä tääl on puuhailtu.

4th of July, Boston

Itsenäisyyspäivänaamuna lähdettiin n. puoli kasilta kohti Hatch Shellin ulkoilmakonserttialuetta, jossa järjestettäisiin illalla Boston Pops ilmaiskonsertti. Yhdeksältä aamulla alkoi ilmaisten rannekkeiden jakaminen porteilla. Rannekkeita oli ilmeisesti jaossa joku 10 000 kappaletta. Jonoa oli aamulla jo ihan kivasti, ja jonotettiin jotain vajaa kaksi tuntia että rannekkeet saatiin. Hyvin mahduttiin kuitenkin mukaan!

Rannekkeet kun oltiin saatu, sai alueelta poistua ja sinne palata miten tykkäsi, rannekkeita vilauttamalla. Me ajateltiin lähteä kiertelemään Bostonin Freedom Trail, eikä jäädä monien muiden tapaan istuskelemaan alueelle ja odottamaan kahdeksalta illalla alkavaa konserttia. Oli muuten paikalliset aika hinenosti varautuneita; jokaisella oli mukanaan vähintään kokoontaitettava lepotuoli juomapidikkeellä, jonka sitten laittoivat hienosti riviin odottamaan konsertin alkamista. Ihan täynnä niitä tuoleja oli se kenttä siinä.

Freedom Trail oli muutaman mailin pituinen reitti ympäri Bostonia, jonka varrella oli monia historiallisia kohteita. Reitti lähtee Boston Common -puistosta ja päättyy Bunker Hill Monumentille, ja reitillä on helppo pysyä, sillä maahan on maalattu punainen viiva tai siihen on tehty sellainen tiilistä. Koko matkan ajan siis.

Reitille voi lähteä joko historialliseen asuun pukeutuneen oppaan johdolla hintaan joku $6 tai sitten ihan ittekseen omaa tahtiaan. Me mentiin ihan omalla porukalla; Freedom Trail -karttoja saa infopisteistä niin näkee sit et mitä siihen matkan varrelle oikeen sattuu.

Ei niistä kohteista nyt niin paljoo täs, mut useita tunteja meillä kyllä tuohon reissuun meni. Pysähdyttiin tosin välillä vähän muissakin paikoissa kuin vain näissä historiallisissa kohteissa. ;-p Reitin loppupäässä oleva Bunker Hill Monument on korkea muistomerkki, jonne pääsee kapuamaan halutessaan 294:n portaan matkan. Alhaalla oli tietty varoitukset et jos on vähänkään heikko sydän tai huono kunto, ei kantsi lähtee.

Portaikko oli hyvin kapea, ja en ahtaanpaikankammoisille kyllä suosittele, sillä ei siellä oikein ikkunoitakaan ole, välillä vain hyvin pieniä aukkoja matkan varrella. Niitä samoja portaita tullaan ylös ja alas, ja välillä oli vähän tukalat paikat kun vähääkään isompi ihminen tuli sieltä vastaan samaan aikaan. Ylös kiipeäminen ei kyllä ollut lainkaan rankkaa, sillä melko alusta asti ylös saakka oli jono, joten ylös pääsi kulkemaan sellasia pienä pyrähdyksiä kun jengiä tuli ylhäältä alas.

Joku puolisentuntia myöhemmin oltiin jo ylhäällä. Sieltä oli aivan mahtavat näkymät kyllä, että jos vain kestää kapean portaikon lähes 300 askelman verran ylös ja saman verran alas niin sinne vaan ehdottomasti tsiigaileen maisemia! Eikä edes maksa mittään.

Päivä oli taas erittäin lämmin, joten jäätiin vielä Bunker Hill Monumentin juurelle istuskelemaan ja ostettiin jätskiautosta jätskit. Sit lähdettiin kohti Hatch Shelliä.

Tapahtumapaikan ympärille oli kerääntynyt tiedotusvälineiden mukaan n. 500 000 ihmistä(?)! Kuulostaa aika uskomattomalta toi määrä, mut niinne sanoivat. Tai sit siihen oli laskettu myös se määrä mikä kattoo sitä showta telkkarista... Itse pääsin kuienkin 9 999:n muun onnekkaan henkilön kanssa itse alueelle sisälle, joten ei ollut ihan niin tiivis tunnelma. Ulkopuolella oli tosiaan erittäin ahdasta.

Kahdeksalta tapahtuma alkoi muutamilla orkesterin soittamilla biiseillä. Puoli yhdeksältä konsertti alkoi kuitenkin vasta kunnolla, samalla kun TV-lähetys paikanpäältä alkoi ympäri Massachusettsin osavaltiota. Tapahtuma alkoi tietysti kansallislaululla ja viiden hävittäjän muodostelman ylilennolla. Paikalla esiintyi Boston Pops -yhtye, joku acapella-ryhmä jonka nimeä en muista, sekä Neil Diamond. Ihan hauska konsertti oli, ja oli hauska kun paikalliset nousivat aina vaan biisin ajaks seisomaan (eivät aina silloinkaan) ja istuutuivat sitten lepotuoleihinsa juontojen, haastattelujen ja mainoskatkojen (oli siis pieniä katkoja kun TV-lähetyksessä pidettiin mainoskatkot) ajaksi.

Klo 22:00 lähtys muuttui puolentunnin ajaksi koko USA:n laajuiseksi lähetykseksi, ja kuultiin kaikista kovimmat ja isänmaallisimmat biisit sekä Neil Diamondin parhaat. Puoli yhdeltätoista alkoi hieno ilotulitusshow, joka kesti ehkä joku puolisentuntia. Taustalla soi kovalla musiikki ympäri puistoa, mikä oli aika hauska lisäys siihen ilotulitteiden seuraamiseen.

Sitten siirrytäänkin jo tänne NYCin tapahtumiin. Oltiin siis maanantain ja tiistain välinen yö New Jerseyn puolella tienvarsimotellissa. Tiistaiaamuna tultiin tänne Manhattanille hostellille, ja saatiin huonekin heti.

Ekana lähdettiin tähän parin korttelin päässä olevaan Central Parkiin. Voi vide se on kyl iso puisto. Vaikka sanon et se on täs lähellä niin siis se on lähellä aika montaakiin kohtaa täällä Manhattanilla. ;-D Käveltiin lähes päästä päähän se puisto, ja meni kyl monta tuntia kun vedettiin siel siksakkia pieniä puisto- ja metsäteitä pitkin. Erityisesti toi puiston pohjoisosa on ihan kuin mitä tahansa metsää. Se on suojeltua aluetta ja ei kyl tosiaankaan tunnu et olis jossain suurkaupungissa. Puistossa on myös paljon harrastusmahdollisuuksia. Tosi hienoa että tänne on jätetty tuota luontoa noinkin paljon!

Central Parkissa seikkailun jälkeen suunnattiin katsomaan miltä näyttää Times Square. On se kyl aika mageeta aluetta. Ihan hiiiirrrveeesti turisteja kylläkin. Useita suomalaisiakin ollaan nähty nimenomaan siellä. Mitäs muuta me siinä ekana päivänä tehtiinkään, öö. Ainiin, mentiin illalla Empire State Buildingille. Mentiin juuri auringonlaskun aikaan, jolloin paikalla ei ollut porukkaa kovinkaan paljoa. Kuulemma siellä on päivällä kaikista suurimmat jonot. Kantsii siis joskus kasin aikaan sinne mennä! Kyl siellä jonkun aikaa joutui silti jonottelemaan muutamassa eri kohdassa, mut näki et siel oli kyllä varauduttu tooodella suuriin jonoihin.

Sisälle kun meni, ennen kuin oli edes liput ostanut, piti laittaa tavarat läpivalaisuun sekä mennä metallinpaljastimen läpi. Lippu maksoi opiskelijahintaan $18, joka tuntuu aika suurelta mut kyl se nyt kantsii maksaa. VR:n opiskelijakortti on kelvannut täällä muuten joka paikassa kun sitä on tarjonnut niin todistuksena siitä että opiskelee. ;-) Monta dollaria on jo sen avulla säästetty.

Ensin mentiin 80 kerrosta ylös, sit jonotettiin taas vähän, ja oli kyl rasittavaa kun kaikki ikkunat siinä kerroksessa oli sumennettu. :-D En tiiä mikä siinäkin on ideana... Kai sitä halutaan et jengi on sit siel ylempänä (kerroksessa 86) ihan wooou ku ei oo vie kerenny spoilaa sitä näkymää. ;-D Kaikellaista. Ois päässyt ilmeisesti myös kerrokseen 101, mut en oikeen tiiä miten sinne ois saanu liput, ku ei niitä siellä alaalla ainakaa myyty. Tai sit missasin jotain. :-p

Ylhäältä oli kyl ihan mahtavat näkymät, pistän kuvii sit Suomessa. Tais olla 320 metrin korkeudessa toi 82:n kerros. Kyl sielt jo näkee. ;-p

Eilen otettiin ilmainen lautta Staten Islandille ihan Manhattanin eteläkärjestä. Tällätavoin vältettiin tuntien jonot ja kymmeniä dollareita katsomalla vapaudenpatsasta lautan kyydistä, kuin että oltaisiin jonotettu ensin Ellis Islandille menevälle lautalle ja sit jonotettu viel siel itse saarella. Vapaudenpatsaan kruunuhan avattiin yleisölle viime viikolla (4.7.) ensimmäisen kerran yhdeksään vuoteen, joten jonot olivat aika maksimaaliset. Kruunu vetää 30 ihmistä tunnissa. :-D Ei sinne hullukaan lähde.

Staten Islandin lauttaan mahtui hyvin sekä mennessä että tullessa, mutta jos haluaa vapaudenpatsaan puolelle reunalle katselemaan, kannattaa mennä ajoissa. Vapaudenpatsas on siis mennessä menosuuntaan oikealla puolella ja palatessa vasemmalla. Menomatkalla se on lähempänä lauttaa, eli silloin kannattaa kuvat ottaa. ;-) Oli se patsas aika pieni kyllä.

Vapaudenpatsaan jälkeen lähdettiin käppäilemään ympäri Manhattanin eteläkärkeä, ja käytiin tsiigaamassa mm. Wall Street, Trinity Church ja paikka missä WTC ennen sijaitsi. Kierreltiin myös SOHOn alueella merkkiliikkeiden täyttämillä kaduilla. Joissain merkkiliikkeissä oli meneillään jopa 70% ja 90% aleja, joten sai tuotteita kyllä hyvin edullisesti. Hyvä aika shoppailla kesäalennusmyyntien aikaan.

Eilenillalla käytiin katsomassa Times Squarella sijaitsevassa leffateatterissa Johnny Deppin uusin leffa Public Enemies. Leffateatteri oli tosi miellyttävä. Ei ollut kyllä IMAX-teatteri, mut penkit oli aivan mahtavan mukavat, selkänojatkin antoivat periksi. Ruutukin oli isompi mitä ainakaan Jyväskylässä. :-p Hintaa oli $12.50. Oli hyvä leffakin.

Näis leffateattereis on kyl kiva kun se lippu tarkastettiin jo kun meni siihen kerrokseen missä teatterit sijaitsi, joten jos vaik leffa kävis tylsäksi, niin voi mennä toiseen saliin katsomaan leffaa mikä siellä pyörii, jos vain tilaa on. Eikä näissä lipuissa oo siis paikkanumeroitakaa, niin saa kyl hyvät paikat jos vähääkään ennen leffan alkua menee. Me ostettiin liput jotai 20min ennen esityksen alkamista ja kun mentiin saliin ei siel ollut ketään; vasta trailerien aikaan sali täyttyi jonkun verran.

Tänään vähän feilattiin aamulla. Oltiin katsottu eilen Internetistä että Jimmy Fallonilla ois tänään show, ja aateltii et mennäänpä kattoon. Standby-numeroita alettaisiin jakaa klo 9 aamulla, joten päätettiin et lähdetään klo 7 täältä hostellilta kohti NBC-studiota. Oltiin siellä n. puoli kasilta ja käytiin sit kyseleen et missäs niitä Jimmy Fallonin standby-lippuja voi jonottaa. Ovelta meidät ohjattiin eteenpäin. Sit kyseltiin Jimmy Fallon -kyltin eessä olevalta sedältä et niih, missäs niitä tosiaan ois saatavilla, ni tää sit sanoo et jooh, taitaa kuule Jimmy Fallon olla kesälomalla, et siel telkkaris näytetää vaa uusintoi. ;-D Voi huoh! Hienosti taas hoidettu! :-D Eikait siinä sitten. Maanantaina kuulemma palaa kesälomalta, mut eipä myö enää silloin täällä olla. Ei auta kun jättää talk showt sit ensi kertaan!

Oltiinpahan ainakin sit ajoissa liikenteessä, ja käytiin ekana Times Squarella aamupalabaageleilla. Sit alkokin jo liikkeetkin aukeemaan, joten shoppailtiin jonkin verran ja käytiin myös tsekkaan YK:n päämaja. Sinnekin ois päässy ihan sisälle kierrokselle, mut se ois kai jotain maksanu. Olipa sielläkin yllättävän paljon turisteja.

Sit shoppailtiin vähän lisää ja käytii T.G.I. Fridaysissa syömässä. Oli hyvää ja lounasaikaan edulista.

On aivan ihana ilma kyl, oli ihanaa istuskella Times Squarella auringonpaahteessa. Aivan mahtavaa, kun tuolla pitkin Times Squarea on pistetty päivän ajaksi lepotuoleja, joilla voi hengailla ja vaikka katsella uutisia jättiskreenistä. Illalla joku käy ne aina keräämässä pois ja laittaa sit aamulla takaisin. Hienon jutun on joku taas keksiny. :-)

Nyt ollaan täällä hostellilla. Aateltiin mennä kohta tonne Broadwaylle kyttäämään josko johonkin illan musikaaliin sais alennushintaan ylijäämälippuja. En tiedä kyllä onko niitä, kun siellä oli jo tos pari tuntia sitten hirvee jono niitä jonottamassa. :-D Mut onpa noita näytelmiäkin ihan hyvin. Maija Poppanen ois kiva. ;-)

Semmost! Nyt tästä vois taas vähän jatkaa matkaa, kirjoitellaan taas kun keritään! :-)