ホームステイ ~ homestay

Nyt on vapaapäivä vietetty ja tehty taas täys päivä töitä. Vähän on mälsää palata vapaapäivän jälkeen töihin, mutta sit kun saa kimonon päälle niin kääntyy taas suu hymyyn! Joo, tästä päivästä alkaen saan käyttää kimonoa töissä aina kun jaksan pukea sen päälle. Tarkoittaa siis sitä, et jos meen seiskaan niin voi olla että en jaksa sitä pukea, että saan nukkua puoli tuntia pidempään... ^^; Menee noin puoli tuntia siinä kimonon pukemisessa nimittäin. Mut tänäänkin alkoi työt vasta klo 11, niin hyvin jaksoi sen pukea. :-p

Torstaina mulla oli siis se puolivapaa, eli klo 11 (aamupäivällä) saakka töitä. Lähdin sitten Kawaramachille ja kävin kuin kävinkin vetämässä lounaaksi currya. Ahh, CoCo ichiban on nimensä mukaisestikin paras (ichiban tarkoittaa paras. ;-p). Ika-curry on jees. Ika on kalmaria, eli siin on kyljessä kalmarirenkaita. Namm!

Sit kun olin syönyt, kävin vähän shoppaileen. Ostin sen kôrinberuton mun kimonoon vaik olikin aika kallis, 1000 jeniä. Työkaverit sanoi että 300-500 jenilläkin saa, mut en mä sit kehannu enää sanoo et en otakaan kun kävin vartavasten kimonoliikkeessä kyseleen et onks teillä kôrinberutoa. Mut nyt on hieno! Se on vaaleenpunanen ja niis napsuttimissa on perhosia. Hmm, pitäisköhän ottaa kuva, ei oo varmaan tän luettuaan mitään hajua millanen se kôrinberuto on? ;-D Tai ehkä jätetään se vielä mysteeriksi!

Kävin myös 100-jenin kaupassa, Kawaramachilla on pari tosi jees sellaista. Ostin lasten origami-salkun, jossa on ohjeet 50 erilaiseen origamiin sekä origamipapereita. Ja koko salkku siis sen 100 jeniä! Ei paha. Ostin myös vähän ruokajuttuja ja semmost! Aina niist jotai tarttuu mukaan - kun on niin halpaa! ;-)) Book-offissakin vietin aikaa, ja messiin lähti japanilaisen Blue Hearts -yhtyeen vuonna 1990 julkaisema albumi, Bust Waste Hip, hintaan 950 jeniä.

Kävin sit shoppailujen jälkeen vähän kävelyllä Kamogawan (sorsajoen) varrella sekä Gionissa, Yasaka-pyhäköllä ja Maruyama-puistossa.



↑ Gionissa näin monen monta maikoa eli geisha-oppilasta. Aina kun Gioniin menee ihan muuten vaan käppäileen, törmää niihin maikoihin joka kulmalla. Mut sit kun sinne vartavasten heitä menee bongailemaan, ei yhtäkään nää. Kun vein reilu vuosi sitten äidin ja Lauran tuonne, ei me nähty ainuttakaan maikoa. :-p



↑↑ Istahdin vähän Kamogawan rannalle lepuuttamaan jalkoja. Joku oli tuolla joessa kahlaamassa ja yrittämässä onkia kalojakin. Epäilen kyl et tuolt mitään kaloja saa... O__x


Sit joskus kuuden maissa illalla lähdin metrolla kohti Yamashinaa, jossa mun kahden vuoden takainen isäntäperheeni, Kinugawat, asuu.



↑↑↑↑ Tuttuun tapaan pöytä oli täynnä kaikenlaisia kasvisherkkuja. Okaasan (äiti) on kasvissyöjä, joten tarjolla on aina todella maukasta kasvisruokaa. Kalaa hän kyllä jonkin verran syö tosin, niin sitäkin sieltä joskus löytyy. (-: Illallista oli nauttimassa myös mua kaksi vuotta nuorempi italialainen tyttö, joka opiskelee tällä hetkellä samassa koulussa kuin mä silloin pari vuotta sitten, ja asuu tuolla Kinugawoilla sen ajan. :-)

Ruokana oli pitsaleipiä, papu-tôfu-konyaku-kasvispataa, salaattia, friteerattua tôfua, riisiä, nattôta, sekä jälkkäriksi tôfu-juustokakkua. Ruokajuomana kuohuviiniä. Amnamnamnam!



↑ Koska mulla oli perjantai vapaapäivä, jäin yöksi Yukikon kämpille. Yukiko teki mulle futon-pedin olkkarin lattialle ja laittoi mulle hänen viime vuonna Suomesta ostamansa Muumi-lakanat. :-)) Tuon Marimekko-kankaan hän myös osti Suomesta ja teki siitä verhon tuohon olkkarin ja kylpyhuoneen välisen tilan eteen. Nukuin oikein makoisasti täällä Suomi-huoneessa! ;-D

Aamulla heräiltiin joskus puol kasin maissa ja mentiin aamiaiselle okaasanille. Okaasan ja Yukiko asuu siis eri taloissa mut hyvin lähellä toisiaan. Aamu oli tosi viileä ja jutskailin siinä Yukikolle et tekis mieli lähtee vähän onseniin kylpemään kun on vähän viileämpi sää. Sit kun saavuttiin okaasanille niin Yukiko kyseli okaasanilta et mitä plänei sillä ois tälle päivälle, ja kun ei mitään ollut, niin ehdotti hän sit et jos okaasan lähtis mun kanssa onseniin. No ihan messissähän se oli! Yukikolla oli siis työpäivä ja sillä italialaisella tytöllä koulua, mut okaasan oli vapaalla joten lähdettiin sit aamiaisen jälkeen reissuun.

Suunniteltiin ensin vähän et millanen tää päivä tulis olemaan, ja päädyttiin siihen, et patikoitais vuoren yli Yamashinasta kaupunkiin ja napattais sieltä sit metro ja mentäis lyhyen matkan päähän nene no yu -nimiseen onsen-kylpylään rentoutumaan.



↑↑↑↑ Vuori oli sama jolle kiivettiin pari vuotta sitten kattomaan Daimonji-kokkojuhlan kokkoja. Vuori ei ole erityisen korkea ja reitti sinne ei ole rankka, mutta sieltä on silti oikein kivat maisemat yli Kioton. Päällä oli myös joukko ala-asteelaisia leikkimässä peili-leikkiä. Tai Daruma-san sen nimi on kai japaniksi, mut suomeksi peili. Tai ainakin me kutsuttiin sitä pienenä peiliksi. ^^; Syötiin myös lounasta vuoren päällä, okaasan teki tosi hyvät onigirit ja muut eväät messiin~


Sit kun oltiin kiivetty alas vuoren toiselle puolelle, napatiin metro ja mentiin sinne kylpylään. Ai että oli maukas kylpylä! Siel oli tosi monta erilaista kylpyä ja kolme erilaista saunaakin. Täytyhän niitä kaikkia testata sit. Muutama tunti meni siinä et sai kaikki käytyä läpi. ;-p Siellä oli muun muassa maitokylpy ja ruusukylpy! Se ruusukylvyn vesi oli vaaleanpunaista ja siinä oli päällä aidoista ruusuista koostuva ruusumeri. Ulkoilmakylpyjäkin löytyi pari skibaletta. Saunassa oli tietty telkkari, siellä japanilaisten kotiäitien kanssa katseltiin kokkausohjelmaa. Tavallisen saunan lisäksi oli turkkilainen sauna sekä semmonen kylpysauna, jossa oli yhtä kuuma kuin saunassa nyt yleensä, mut sit siel oli semmosia kylmävesialtaita joista voi kaataa päälle vettä. Ja keskellä oli sellanen suolasaavi josta sai ottaa suolaa ja hieroa sitä sit ihoonsa. Oli aika siide, pystyy oleen vaik kui pitkään ku saa sitä kylmää vettä kaataa välillä päällensä, hauska idea mun mielestä!

Kylpemisen jälkeen oli niin rento olo et melkein nukahdin metroon. Mentiin sit sinne okaasanille Yamashinaan ja mentiin päikkäreille. Nukuin noin kaksi tuntia!! :-D Väsytti hieman. Mut ahh teki hyvää. Sit kello olikin jo illallisen aika ja syötiin taas maukas ateria!



↑ Oli grillattua kalaa, okonomiyakia, misokeittoa, avokadoa soijan ja wasabin kera, riisiä, sekä edellispäivän ylijäämäruokia. Ja palanpainikkeeksi lämmintä sakea. Maistui!

Lähdin sit joskus ennen iltayhdeksää takaisin Arashiyamalle. Noin tunti meni siinä reissussa, kun asun ihan toisella puolella kaupunkia. :-p


Kyllä oli rentouttava vapaapäivä! Tänäaamuna heräsin aikaisemmin kuin ois ees pitänyt, kun oli niin virkee fiilis. Varmaan ne päiväunet vaikutti siihen, harvemmin tulee päiväunia nukuttua.


Tänään meillä oli ryokanissa häät! Oli todella kaunis kimono morsiamella. Ja muutenkin pari oli todella kaunis. He olivat tilanneet kalliit ruuat, 15 000 jenin (n. 130€) ateriat/henkilö. En oo viel nähnyt niin kalliita ruokia tuolla, oli kyl todella herkullisen ja kauniin näköisiä.

Shampanjaakin oli heille tarjolla, ja nuo työntekijät oli vähän pihalla et miten se shampanjapullo pitäis aukaista, niin mut pyydettiin sit hätiin! ;-D Japanissa on yleensä sitä olutta ja sakea tarjolla niin ei tartte noit tommosii pulloi paljoo aukasta, mut ulkkishan tietty osaa. ;-) No onneks on tullu kuoharipulloja availtua niin pysty sanoon et joo, mää voin avata! Nohh, piti mennä sit sinne kaikkien vieraiden eteen poksauttamaan se pullo ja tarjoilla siitä sitten. Vitsi että jännitti. ^^;

Avustin hääparia myös kakun kanssa. Hirveen tärkeetä täällä näköjään tuo kuvien ottaminen. Ensin kuulutettiin mikkiin et no nyt kaikki ottaa sit kamerat esiin, ja äkkii oli siinä kakun eessä sit rivi kameroita. Sit morsiuspari meni siihen kakun taakse poseeraamaan se veitsi kädessä. Sit ne teki vaan yhen viillon siihen kakkuun ja taas poseeras siinä. Sit mun piti ottaa se veitsi niiltä pois ja leikata niille pala sitä kakkua. Outoo, ettei ne voinu ite leikkaa. ;-D No leikkasin sit, mut feilailin kyl täysin kun se oli siis semmonen tosi ohut veitsi ja se kakku oli tosi paksu. ^^; No sit otettiin taas lisää kuvia, kuulutettiin et no nyt morsian syöttää sulhaselle ja nyt sulhanen syöttää morsiammelle.

Sit piti vielä se kakku palotella niille muillekin vieraille. Vitsi se oli vaikeeta sen ohuen veitsen kanssa. Olin ihan et ei teillois vähä paksumpaa jotai kakkulapioo, meillä Suomessa käytetään semmosia... No ei tietenkää mitää semmosii, täl ohuel veitsel mennään. ^^; Eikai siin sit auta. Vähän rumia paloja tuli ja viipaloin sormenikin jossai vaiheessa, mut muute iha jees. :-D


Voih meneepä kello taas kauheeta vauhtia kohti yötä. Jotakin kirjoiteltavaa viel ois, mut taidanpa jatkaa ens kerralla ja siirtyä pikkuhiljaa nukkumaan, niin huomenna jaksaa sit taas touhuta töissä. Hyvät yöt siis!