Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

観光 ~ sightseeing

うなぎ丼 ♨ UNAGIDON

lauantai 8. toukokuuta 2010

観光 ~ sightseeing

Kiitos taas kaikista kommenteista joita sain edelliseen entryyn~ Näyttää siltä et kiinnostais lueskella niistä mun ostoksistakin (muustakin kuin ruuasta ;-)), niin seuraavas postaukses esittelen parit jutut mitä hankin Avantin reissulla! Nyt kuitenkin vähän eilisestä päivästä, kun nää kuvat ja videot tässä sopivasti oottelee jo koneella.


Eilen nähtiin Miwan kanssa klo 11:30 Arashiyamalla ja lähdettiin sieltä sit junalla kohti paikkaa missä Miwa asuu. En kyl muista nyt mikä sen aseman nimi oli millä jäätiin pois, mut mentiin semmosel Randen-junalla, jonka olemassaolosta en oo ees tiennyt. Se Arashiyaman Randen-asema on niin piilossa, et vaikka oon siit ohi kävellykin useesti ni en oo tajunnu et siel ois asema. Se Randen-juna on semmonen pieni yksivaunuinen juna, joka maksaa ilmeisesti 200 jeniä, meni sillä sit ihan kuinka pitkälle tahansa, kätevää.



↑ Kun jäätiin asemalla pois, käytiin käppäilemässä Tenmangû- sekä Hirano-nimisillä pyhäkköalueilla. Vettä tuli aika kovastikin, mutta joistakin paikoista sade tekee mielenkiintoisemman. Ja on ainakin tilaa, kun kovin moni turisti ei oo liikenteessä. :-p

Pyhäkkökäyntien jälkeen käytiin lounaalla KFC:ssä! ;-D En oo ikinä käyny siellä syömässä, vaikka monta kertaa täällä Japanissa reissatessa sekä USA:n reissulla on pitänyt sinne mennä. ^^; No, onpahan nyt käyty! Ihan hyvät chickenit oli. :-p

Lounastelun jälkeen käveltiin Miwan kotiin. Siellä oli isosiskokin paikalla, ja juotiin porukalla teet ja siliteltiin koiraa. Annoin perheelle vähän tuliaisia, ja Miwa vei ne tuliaiset sit kodin japanilaisen huoneen kotialttarille, kilisti kelloa ja hiljentyi siihen eteen hetkeksi. Täällä uskonto on aika paljonkin esillä arjessa.

Katteltiin siinä teenjuonnin lomassa sit kartasta et missäs sitä oikeen ollaan, kun mullei ollut mitään hajua et minnepäin Kiotoa oltiin tultu. Kartasta selvis, et oltiin ihan Kinkakujin, kultaisen paviljongin vieressä! Pari kertaa on siellä tullut käytyä, mut kun se kerran siinä naapurissa oli, niin miksipäs ei siellä lähtis vähän extempore-reissulla käymään. ;-p



↑ Vaikka kuinka monta kertaa tuollakin ois käyny, niin joka kerta täytyy ottaa ne samat kuvat. ;-D Tosin seura aina muuttuu, niin on ne vähän erilaisia sentäs. :-p Tossa vasemmalla siis Miwa, ja takana kultainen paviljonki. On se vaan aika bling bling.



↑↑ Kinkakujilla oli mahdollisuus nauttia matchaa, eli paksua vihreää teetä sekä japanilainen makeinen. Istahdettiin sit hetkeksi nauttimaan näistä herkuista. Makeisen päällä oli kuva Kinkakujista sekä muutama oikea kultalastu. :-) Sade loppui sopivasti kun jatkettiin matkaa.



↑ Kinkakujilta poistuttuamme Miwa sanoi että kivipuutarhastaan kuuluisa Ryôanji-temppeli olisi kävelymatkan päässä, joten mitä jos käytäis sielläkin. Tottakai olin ihan messissä! On pitänyt täälläkin käydä, mut ei oo jostain syystä vielä tullut käytyä. Tosi jees et pääs sielläkin käymään! Tos kivipuutarhassa on viisitoista kiveä (ton soran lisäksi siis. ;-p), jotka kaikki voi nähdä samanaikaisesti vain yhdestä kohdasta. Miwa kertoi, että lapsena oli hauska etsiä sitä oikeaa kohtaa. Oli se tosin nytkin hauskaa, löysin! Tää ei oo se kohta, joudutte itse käydä sen etsimässä. ;-))

Ryôanjin jälkeen käveltiin vielä Ninnaji-temppelille. Sille temppelille siis, missä mun piti käydä katsomassa niitä kirsikankukkia... Mut jotka kerkes tippua jo ennen kuin pääsin tänne Japaniin. Tyhmä tyhmä tulivuori. Ninnajilta mulla ei oo nyt tähän kuvaa, mut sieltä on tossa videossa kyl settii joka löytyy tän entryn lopusta! :-)



↑ Ninnajin jälkeen käveltiin sit tonne Miwan perheen ravintolalle. Tuli kyl käveltyy aikamoinen lenkki, et olikin sit jo nälkä! Kello oli sopivasti tasan 18 kun saavuttiin ravintolalle, juuri siihen aikaan mitä pitikin. Ravintolan nimi on Nariman.



↑ Miwa oli aikaisemmin kertonut et joo, meillä on tosi pieni ravintola, ei mikään kummonen, joo, mut sit kun sinne meni niin se oli tosi magee! Mä ootin tyyliin jotain raamen-nuudeliravintolaa, mut vaikka tää olikin pieni, oli se todella kaunis ja tyylikäs paikka. Ja ruoka... Aijai... Kohta seuraa kuvaspämmi ruuista, mut siis tää oli kallis ja laadukas kaiseki-ravintola! Huhh. Coool!

Ravintolassa istuttiin tatamilattian reunalle laitetulla jalattomalla tuolilla, ja edessä oli tiski, jonka takana kokit työskentelivät. Tosi hauska!



↑ Tässä illan kokit, eli Miwan isä ja äiti! :-) Todella herttaiset vanhemmat, ja tosi kohteliaat. Ja taitavat ruuanlaittajat!



↑ Sitten seuraa kuvia ruokalajeista. Ateria koostui neljästätoista eri annoksesta, jotka tarjoiltiin vuoronperään. 14. Se on aika monta. :-D Edellisen (ja ainoan kerran) kun oon käynyt kaiseki-illallisella, ruokalajeja oli vain seitsemän.

Ensiksi saatiin valita juomat. Otettiin umeshuta, eli japanilaista luumuviiniä. Tosi hyvää. Sit saatiin heti ensimmäinen ruoka-annos eteen; raakaa kalmaria ja sinappikastiketta. Oli suussasulavaa!



↑ Toinen annos oli keitto nimeltään yuba (湯葉). Meillä on töissä kans tätä yubaa listalla, ja oonkin aina miettiny et miltähän se maistuu. Hyvältä maistui! Noi kirjoitusmerkit joilla yuba kirjoitetaan, tarkoittaa lämmin vesi sekä lehti. Mut käytännössä yuba on jonkinlainen tofun muoto. Tofua kun keitetään niin siihen pinnalle tulee semmonen kuori, joka sit kuivataan ja käytetään erilaisiin ruokiin, kuten tähän keittoon.



↑ Kolmas ruokalaji oli maksaa käärittynä lehden sisälle. Se kääryle sit vielä uppopaistettiin. Tuo kuppi on uppopaistettua perunaa, eli sekin on syötävää! Siideä. Mä en oo koskaan ollut maksan ystävä (paitsi maksamakkaran ja maksapateen jostain syystä ;-D), mutta tää ei kyl maistunut yhtään miltään maksalaatikolta tai maksapihviltä. En muista mitä maksaa tää oli, mut aterian kalapitoisuuden vuoksi arvelisin et saattais olla kalan maksaa? Ehkä. Tää maksa oli tosi vaaleeta.



↑ Neljäs ruokalaji oli papuja kasviskastikkeessa. Näytti ihan pestolta se kastike, mut ei se ihan semmost sit kuitenkaan ollut. Hyviä jälleeeen, kuten kaikki muutkin ruokalajit, sitä erikseen aina mainitsematta. ;-D Tuo lehti maistui vähän mintulta.



↑ Viides ruokalaji oli raakaa punanapsijaa. Onkohan sen kalan nimi suomeksi punanapsija? Japaniksi tai () ja englanniksi red snapper. Sitä dipattiin suolaan soijan sijaan. Aika suomalainen tapa, kun meillä sillä suolalla niitä kaloja aina graavataan. Oli taas niin suussasulavaa, ai että.



↑ Tuli varmaan syötyä se koko kala tän aterian aikana. ;-D Kuudes annos oli nimittäin punanapsijan nahkaa mausteisessa kastikkeessa. Hoo. Jännä, harvemmin tulee kalannahkaa syötyä, paitsi pikkukalojen, muikkujen ja semmosten. Mut oli yllättävän hyvää!



↑ Seitsemäs annos sisälsi jälleen sitä punanapsijaa. Jotakin kasviksia jossakin kastikkeessa (tosi asiantuntevaa... ;-D) oli tos päällä, ja siellä alla sit sitä punanapsijaa marinoituna, mutta raakana.



↑ Kahdeksas annos oli sit sen punanapsijan pää! Luulin et tos ei ois niinku mitään syötävää, mut olihan siin vaik kui paljon. Silmätkin syötiin! Ensimmäinen kerta kun oon syöny jonkun eläimen silmän, mut oli yllättävän maukas taas, vaikka vähän limainen olikin. ;-D Tiesittekö muuten, että kalan päästä löytyy kyseistä kalaa muistuttava luu? Täältäkin löytyi. Otin sen mukaan. :-D Näitten ruokakuvien jälkeen tulee kuva Miwan äidin kalanluukokoelmasta, heh.



↑ Yhdeksäs ruokalaji oli kasvisannos. Tässä oli bambunversoja, kananmunarullia, porkkanaa ja selleriä. Joku aika miedon makuinen rösöinen juttu viel tuolt takaa pilkottaa, en oo ihan varma oliko se kasvi- vai eläinperäistä. ^^; No, olkoon nyt kasvisannos silti! :-D



↑ Kymmenes annos. Tää on kans sitä yubaa eli kuivattua tofunkuorta. Uppopaistettuna vieläpä. Maistui aika paljon popcornilta! :-)



↑ Yhdestoista annos oli taas kalaa. Tällä kertaa uppopaistettuna yuba-kuorrutuksella. Se kala oli siis leivitetty sillä yuballa ja sit uppopaistettu. Kyljessä vielä papuja. :-)



↑ Kahdestoista annos oli keitto, jossa oli taas asiantuntevasti jotakin, mut must tuntuu et se oli jotain kalan sisäelintä. Ihan jees eniveis. :-D



↑ Kolmastoista annos oli sushia. Siinä päällä taas sitä punanapsijaa. :-) Toooosi hyväääää!



↑ Ja viel viiminen eli neljästoista annos, tuoreita mansikoita! Namm, tosi makeita ja hyviä.


Kuten näkyy, aika paljon tuli syötyä! :-D Ihan sikahyvä ateria. Ja siis, sain tän kaiken ilmaiseksi! Kelatkaa. En tiedä mitä tää ois oikeesti maksanut, mut meidän ryokanissa ja ravintolassa tämmönen maksais yli 100 euroa... Ei oo kyl tämmösiin aterioihin varaa, niin oon toooodella onnekas että sain mahiksen syödä tämmösen setin ihan ilmaiseksi! ♥__ Kyllä kannattaa solmia uusia ystävyyssuhteita. :-p

Miwa on ihan täysin tulossa ens vuoden kesänä Suomeen. Parasta. Isä ja äitikin olivat kovasti tulossa, mut voi olla ettei lomat mee kaikilla yksiin, varsinkin kun tuo on tommonen perheyritys. :-p Mietin vähän et pitäiskö olla siel Koreas vaan puol vuotta (niin lähen siis vaihtoon Koreaan ens keväänä) et kerkeen kesällä sit takas Suomeen vastaanottamaan Miwaa. Mut toisaalt voihan sielt tulla käymäänkin Suomessa sit kesälomalla ja jatkaa vielä syksynkin. Jokatapaukses, meinaan olla kyl sit ens vuoden kesänä Suomessa, jos Miwa on edelleen tulossa. Kyl se aika tosissaan näytti olevan. :-D Mut joh, kerkiää sitä Koreaa miettiä sit sielläollessaankin, et onko lyhyemmän aikaa vai vähän pidempään. ;-p



↑ Täs tosiaan se Miwan äidin kalanluukokoelma! Eikö näytäkin kaloilta? Mut nää löytyy siis kaikki sielt kalan päästä. Aika coolii. :-p



↑ Täs viel yks luukuva. Kilppari. Tätä me ei syöty tällä kertaa, mut Japanissa syödään kyllä kilpikonnia. Kuulemma tekee fiksuksi sen syöminen. Oon tainnut vaan yhden ravintolan nähdä missä sai haluamansa kilpparin valita altaasta. Miltä lie maistuu.


Tuli aika ruokapitoinen postaus, taas vaihteeks. ;-) Mut tällä kertaa jotain ihan muuta kuin sitä pikaruokaa sentäs. :-p Viel loppuun tää video, jossa on näkymiä tältä päivältä~ ^^




Mulla on huomenna ensimmäistä kertaa yhdentoista tunnin työvuoro! X___x Yabai! Mut ei auta kuin tsempata. ;-D klo 11-22 on se työvuoro. Enpä siis ainakaan huomenna oo päivittelemäs tätä blogii, mut ylihuomenna pitäis olla taas 19 saakka niin ehkä kerkiin jopa~ Sit taitaa olla taas tiistaina ja keskiviikkona klo 22 saakka joten voi olla vähän hiljasempaa inttervepin saralla. Mut sit, torstaina on 半休 eli se puolivapaa! Töitä on siis vain klo 7-11 aamulla. Tosin seitsemään meno on kyl aika silmät ristissä -meininkii, mut pääseepä sit aikaseen poijjes. :-) Saa nähdä millon seuraava kokopäivävapaa on, noita työvuoroja kun on nähtävillä yleensä vain 4-5 päivää eteenpäin ja viel ei vapaata näkynyt. Täytynee kehitellä tolle puolivapaalle kuitenkin jotain kivaa tekemistä, vielä on jotain nähtävääkin Kiotossa jäljellä~ ^^

Ainii, maanantaina meillä on kimonoharjoitukset! Uu. Päästään pikkuhiljaa käyttään niitä kimonoja töissä. :-)))) Vaikka kuuma varmasti tuleekin, on se aika siidee! Raporttia siitä sit varmaankin maanantaina. :-)

Ja täst päiväst piti viel kertoo se, et meillä oli tänään ihan älyn kiireinen ilta, kun meidän suurimmassa juhlahuoneessa oli 107 hengen porukka. :-D Voitte kuvitella et kiirettä piti niiden annosten kanssa. Jätin kaikki vähän pulaan kun pääsin kotiin jo seiskalta ja muut jäi kybään saakka. ^^; No, oli siel kyl monta työntekijää. Ekstratyövoimaa hankittu, kun en oo kyl koskaan noita tätejä nähnyt ketä siellä pyöri. Ehkä ne selvii siel keskenään. ;-)

5 kommenttia:

  • 8. toukokuuta 2010 klo 23.09 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

    On taas paljon hienoja kokemuksia. Toi monen lajin ruoka kyllä sun juttu, mahtavaa! Kultainen temppeli yhtä hieno sateellakin :)
    Jee!
    - Ä

     
  • 8. toukokuuta 2010 klo 23.31 , Blogger Lilya kirjoitti...

    On se tosiaan punanapsijaa, kumma kyllä (kuulostaa vähän oudolta). Lutjanus campechanus on tieteelliseltä nimeltään. Tsemppiä hurjasti pitkiin työvuoroihin, varmasti alkaa jossain välissä väsyttämäänkin pitkät vuorot, mut hei, sentään oot niin upeessa ympäristössä töissä että oksat pois! :-)

     
  • 9. toukokuuta 2010 klo 10.37 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

    Upeita annoksia! Nyt tuli nälkä!

    Meillä on muuten ehdottomasti kielletty kaikki yli 10 tunnin työpäivät XD (ens viikolla on kyllä ti ja ke niitä 10-tuntisia)
    Työntekijät on vireempiä, eikä tule virheitä niin helposti.

    ...kimono... wau
    t.$

     
  • 10. toukokuuta 2010 klo 17.05 , Blogger sugar-trick kirjoitti...

    Kattelen noita ruoka-annosten kuvia ihan vesi kielellä, näyttää ja kuulostaa niin hyviltä! (*-*)
    Ja ihan mieletöntä, että talo tarjos ateriat!

    Toivottavasti yhdentoista tunnin työvuorot menee hyvin! Ite ehkä nääntyisin jos olis noin pitkiä työpäiviä - tsemppiä!

     
  • 12. toukokuuta 2010 klo 2.57 , Blogger Lotta 「lottimus」 Watia kirjoitti...

    Joo ei oo kyllä yhdentoista tunnin työpäivät yhtään järkeviä! :-D Eihän siinä voi pysyy täysin vireessä kokoaikaa. Onneks työ ja työkaverit on kuitenkin jees, eihän tota muuten jaksais. :-p

     

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu