Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

梅雨 ~ rainy season

うなぎ丼 ♨ UNAGIDON

sunnuntai 23. toukokuuta 2010

梅雨 ~ rainy season

Taitaa olla tsuyu (梅雨, sadekausi) jo täällä! Kesäkuu on Japanissa sadekautta, jota seuraa sitten se kesä. Mun mielestä täällä on kyllä jo kesä ollut, mutta vasta heinäkuun alussa se virallisesti alkaa... ^^;

Tänään on satanut aamusta iltaan ihan kunnolla. Ei paljoo sateenvarjot taas auta! Onneks on kumisaappaat, niin ei tartte sandaaleilla tuolla lätäköissä vedellä, kuten paikalliset näyttää tekevän.


Tänään pääsin töistä jo kuudelta, niin aattelin sit kotimatkalla käydä supermarketissa, kun kerran oli aikaa. Oon nyt huomannut, että tuo vähän kauempana oleva marketti on edullisempi ja monipuolisempi kuin tuo joka on mun työmatkalla, joten pyrin käymään siellä. Päätin kokeilla oikoreittiä työpaikalta tonne marketille, mut ei se sit lopulta mikään oikoreitti ollutkaan. ^^; Olipa fiksua tällä sateella lähtee kokeileen uusia reittejä. Tää reitti oli aika pelottava, varsinkin tällä säällä. En lähtis pimeellä tonne, kun ei siellä valojakaan ollut! Tässä pieni video matkan varrelta:



En tiedä välittyykö toi fiilis videolta, mut oli jotenkin aavemainen tunnelma. Noi vuoret on sateella jotenkin tosi mageen näköisiä, kun niiden päällä pyörii usva. Heti sateen jälkeen viel mageempia!


Sade kasteli mut kyl ihan läpimäräksi, ja kylmissäni mun rupes tekeen mieli lämmintä ja tulista currya. Tein sitten ika-curryn! Tuli ihan yhtä hyvää kuin Coco Ichibanissakin. ;-))



↑ Ika-curry, eli riisin päällä currykastiketta, jossa on porkkanaa, perunaa, sipulia ja lihaa, ja sit tos päällä friteerattua kalmaria. Nammmm! Oisin kaivannut viel niit tsukemonojuttuja mitä Coco Ichibanista saa tohon kylkeen. Mikä senkään nimi nyt sit on, mut semmosii erilaisii säilöttyi kasviksii. Sopii tosi hyvin curryn kaa!



↑ Noo laitetaanpa vielä toinen ruokakuva. Eilen oli hirmuisa nälkä työpäivän jälkeen, kun olin tarjoillut koko illan herkullisia (tai siis herkullisen näköisiä, en päässy maistaan ;__;) ruokia muille. Nappasin sit kotimatkalla conbinista messiin tämmösen sushisetin ja vihreä tee -kääretorttupalan. Amnamnam. Inarizushi on kyl hyvää. Tommonen friteerattuun tôfuun kääritty makea sushi siis. Oli tuo makizushikin kyllä erittäin jees!


Eilenillalla olin kahdestaan senpain kanssa tarjoilemassa illallista 13-henkilön porukalle meidän isoimmassa tatamihuoneessa. Se on siis se huone minne mahtuu yli 100 henkeä. Vähän tuhlausta ehkä käyttää noin pienelle jengille mut hee, ei kai se mitään! Mut joh, niitä asiakkaita PITI olla se 13, mutta kolme heistä oli saanut ruokamyrkytyksen lounaalla (ei meidän mestassa onneks kuitenkaan, vaan jossain matkan varrella :-p), ja eivät sit pystyneet osallistua illalliselle. Tää porukka jäi siis yöks meidän ryokaniin. Saivatpa nää 10 sit paljon syötävää, kun ruokaa tuli keittiöstä se kymmenisen ruokalajia per nokka sille 13 hengelle. Olin niin kade kun saivat syödä noin paljon, ja salaa mielessäni toivoin, et kun menin niit ylimääräsii niille tarjoilemaan, et oisivat sanonu et ei me jakseta syyvvä, vie pois! Ja oisin sit voinu itte sen vetää nassuun hee. Kyl niit näytti jäävän niit ruokalajeja koskemattomana niille pöydille, mut pääsin vähän aikaisemmin pois niin en päässy sit rääppiäisiin! ;-D


Seuraavat kaks päivää mulla on töitä klo 11-21, sit keskiviikkona on puolivapaa, töitä vaan 17-21:30, ja sit viel torstaina 11-19. Ei yhtä paha viikko kuin mitä viime viikko oli, je. Vähän on nää työaikastandardit muuttunu, kun huokaan helpotuksesta, että on vain kymmenen tuntia töitä. ;-D Kahdeksan tunnin päivä tuntuu jo tosi lyhyeltä. Hee. Lieköhän mulla taas perjantai sit vapaa, ei ollut vielä sinne saakka noita työvuorolistoja tänään tehty. Jos ei oo, niin varmaan tulee sit pitkä viikko, koska lauantaille ja sunnuntaille noi vapaat ei taida kellään osua... Mut toivotaan, et vapaapäiväksi lakkaisi tää sadekausi satamasta, et pääsis vähän taas tsiigaileen Kiotoa. :-)


Pakko laittaa tähän loppuun taas mainos, joka on viimepäivinä pyörinyt paljon telkkarissa. Se on ihana mainos! Ihan suosikki. Siinä japanilainen laulaja Kaela Kimura esittää kännykkää. Hee. Suloinen~



Vidossa Kimura kertoo, että minä en ole Kaela Kimura, vaan olen tämän henkilön kännykkä! Olen hänen kanssaan iloisina ja surullisina hetkinä - aina! Tämän henkilön itkuiset kasvotkin ovat melko söpöt~ ring a ding dong ring a ding ding dong...

6 kommenttia:

  • 26. toukokuuta 2010 klo 14.19 , Blogger Sanna kirjoitti...

    ihana toi filmi!!
    sika hyvä idea.

    Voi että, olis niin hienoa päästä Japaniin vaikka edes kuukaudeksi työharjoitteluun... Olet niin onnekas kun osaat kieltä ja saat olla sielä. <3 Mulla ei ole muutakuin japaninkielen alkeet ja jos graafista suunnittelua menis opetteleen sinne niin olishan se vähän vaikeahkoa! xD

    Ihana blogi sulla!

     
  • 27. toukokuuta 2010 klo 14.57 , Blogger Lotta | Watia.fi kirjoitti...

    Hii, kiitos kommentista! Kyl varmaan jossain Tokiossa esimerkiks pystyis työharjotteluu tehdä ihan englanninkin kielellä. Kyl siel monet graafisen alan firmat varmaan enkkuakin osaa! :-)) Ainakin jos on joku ulkomaalainen firma kyseessä. ^^

     
  • 27. toukokuuta 2010 klo 16.28 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

    YABAI! Toi pimeä kuja tuolla, mistä oli se video! D: En kyllä uskaltaisi mennä siitä.

    ~Maija

     
  • 27. toukokuuta 2010 klo 20.59 , Blogger Sanna kirjoitti...

    Lotta, taidat olla oikeassa! Oi että olis hienoa päästä :D Täytynee ettiä netistä josko sattuis löytymään paikkoja! Kiitos kivasta vinkistä! =)

     
  • 28. toukokuuta 2010 klo 18.03 , Blogger Laura kirjoitti...

    Tulee kyllä niin vesi kielelle noista ruokakuvista! Ja voi oikein maistaa tulisen curryn maun suussa. :D Hyviä iltasatuja Peetulle Lotta-tädin seikkailuista! :D

     
  • 29. toukokuuta 2010 klo 3.22 , Blogger Lotta | Watia.fi kirjoitti...

    Laura: Hehee, ainakin vähän erilaisia iltasatuja. ;-D Ai että, on kyllä liian hyvät ruuat täällä!

     

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu