Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Hermoilua ja Herkkuja Helsingissä.

うなぎ丼 ♨ UNAGIDON

perjantai 13. maaliskuuta 2009

Hermoilua ja Herkkuja Helsingissä.

Joopa. Tuli tänään käytyä taas Helsingissä. Oon kyllä tällä hetkellä vähän väsynyt, mut teki mieli vähän vuodattaa tänne tuntemuksia ennen kuin ne tuntemukset katoaa. ;-D

Eilen lähdin illalla Seinäjoelle pikkusiskon luokse, jossa aattelin yöpyä, koska muuten olisi pitänyt lähteä Vaasasta klo 4:15 bussilla Seinäjoelle ja sieltä junalla Helsinkiin, jotta sinne ehtisi ajoissa. Koska menin jo edellisenä päivänä Seinäjoelle, tarvitsi hypätä "vasta" klo 5:50 junaan, eli herätyskello soi siinä 4:30 aikoihin... Sen takia on nyt vähän väsy. :-p

Helsingin Rautatieasemalle saavuttuani klo 8:30, yritin paikantaa Pauliinaa, joka opiskelee myös meidän koulussa, ja jonka kuulin Watanabe-senseiltä hakevan myöskin tätä samaa apurahaa mitä minä. Löysin kuin löysinkin Pauliinan, ja mentiin sit yhdessä viettämään hetkeksi aikaa kahvilaan ja juomaan tujut teet jotta silmät pysyy auki.

Yhdeksän jälkeen selvittiin Japanin suurlähetystölle, mutta jouduttiin venaileen vielä hetki, sillä se aukesi vasta klo 9:30. Mentiin sit heti puol kybä sinne sisälle ja istuskeltiin venailemassa. Muut hakijat ilmaantuivat paikalle vasta noin kymmentä vailla kymmenen, ja ehdittiin jo hetken pohtia että mitähän heille on käynyt kun eivät ole vielä paikalla. Muut hakijat olivat Helsingin yliopistosta, ja me kaikki yhdeksän hakijaa olimme tyttöjä.

Koe alkoi klo 10, ja sen tekemiseen oli aikaa kaksi tuntia. Kielioppiosio meni mielestäni hyvin, mutta luetunymmärtämiset olivat kohtuullisen hankalia. Muutamassa kohdassa joutui lukemaan tosi monta kertaa kysymyksen ja vastausvaihtoehdot ennen kuin löysin ees jonkun oikeelta kuulostavan vastauksen... Väsymyksestä johtuen oli paikoitellen vähän vaikeuksia keskittyä muutenkin, ja nyt jos mun pitäis ruveta miettiin et mitähän niissä teksteissä oikeen sanottiin, alkais pää lyömään aika tyhjää. ;-D Onneks ei tartte... ^^; Mut parhaani yritin ja käytin koko kaksi tuntia kokeen tekemiseen ja jokaisen sekuntin tehokkaasti!

Sit klo 12 kun koe päättyi, lähdettiin Pauliinan kanssa Kampin Ichibaniin syömään sushia. Oli taas kauhee jono ja joutu venaileen ennen kuin pääsi ees tiskille, mut sisälle mahtui silti hyvin syömään, koska suurin osa otti sushit mukaan. Oli taas hyvää, kuten aina Ichibanissa onkin. :-)

Sit klo 13:40 oli mun haastattelu. Se oli ensimmäisenä listassa, joten ei tarvinnut hermoilla niin pitkään mitä joidenkin muiden. ;-) Haastattelu kesti n. 15 minuuttia, ja siinä keskusteltiin japaniksi monista hakemukseeni liittyvistä ja liittymättömistäkin asioista. Haastattelu meni mielestäni oikein hyvin; muutama juttu jäi vielä oikeestaan kaivertamaan mieltä, mitä ois voinut sanoa mut jäi sit sanomatta. Mutta enpä ainakaan jaaritellut liikaa sit, heh.

Pauliinan haastattelu oli heti mun jälkeen, joten jäin siihen venailemaan, ja lähdettiin sitten yhdessä vielä pyörimään vähän kaupungille. Ensin käytiin hakemassa jädet tuttuun tapaan Ben & Jerry's -kiskalta, ja sit mentiin Blippon viereiselle punaiselle penkille syömään jädet ja kuuntelemaan j-poppia. Oli kyllä hyvä fiilis, kun oli kokeet ja haastattelut takana sekä ulkona paistoi aurinko ja sai vielä jätskiäkin. Jeahh!

Siinä istuskeltiin varmaan joku tunti ja käytiin vielä pyörähtämässä kierros Blippossa, ja sit Pauliina lähti kohti kotikontujansa Turun suuntaan. Mulla oli vielä pari tuntia aikaa kulutettavana ennen junan lähtöä. Kävin vähän Kampissa kierteleen kauppoja, ja sit kun olin just lähössä meneen, niin sellanen italialainen gay-jäbä nappas mut kampaamopisteeseensä ja halus kihartaa mun tukan. No, mikäs siinä, kun oli luppoaikaa kerrankin.

Siinä se sitten kiharteli ja kertoi siitä tuotteesta, joka oli suoristin/kiharrin, joka olis maksanut 100€. Hienot kiharat sillä kyllä tuli, mut en jotenkin osaa tehdä 100€ suoristusrauta-heräteostosta. Mut se jäbä oli kyllä ihku. Sellanen pieni laiha mies joka puhu silleen gaysti ja oli ihan "omg your hair is so fabulous!!" ;-D Ja sillä oli jotain Anttilaa vastaan, kun kommentoi useasti että "...if you're gonna buy suoristusrauta, you shouldn't buy those crappy fake ones from Anttila!", ja kertoili vielä kuinka feikki halpisrauta on kuin feikki lääke tai feikit kengät, jotka ei vaan toimi! Hän käytti siis englantia, mutta sanat kuten suoristusrauta, lakka ja kampaamo olivat ihan suomea. ;-)

Huuh, joku puolisentuntia se siinä kiharteli ja selitti tuotteesta. Siis ihan oikeesti se tuote oli kyllä tooosi hyvä! Tuli tosi nopeesti ne kiharat ja ihan erilaiset ku millään muulla millä oon koskaan tehnyt. Ja vaikka hänelle siinä ääneen epäilin että mun hiuksissa kiharat suoristuu heti kun menee ulos, kun nää on niin painavat, mut noi jopa kesti jonkun aikaa. Vielä tänne Vaasaan saavuttuani, tuulen ja tuiskun, pipon käsittelyn ja neljän tunnin junassa lagaamisen sekä takin jatkuvan pukemisen ja riisumisen jälkeenkin hiuksissa jopa näkyy vähän kiharaa. Tietysti se on latistunut siitä mitä se oli sillon kun se siihen laitettiin, mutta ei mulla oo kestänyt koskaan näinkään hyvin.

En oikeen osaa ottaa itsestäni kuvia, mut ehkä tästä jotai selvää saa. :-D Nappasin ton siis heti kun saavuin tänne Vaasaan tossa yhdeksän aikoihin. Yritän tossa esitellä yhtä kiharaa, joka jopa näyttää ihan kiharalta ja on hyvin säilynyt! Älkää välittäkö väsyneestä naamasta. ;-D

Mjoh, sellanen päivä! Parin viikon sisään tulee sit tulokset, että suositellaanko tuolta suurlähetystöltä eteenpäin vai ei. Yksi henkilö siis saa kyseisen apurahan, eli mahis on 1/9. Paha mennä arvioimaan mitään, kun ei tiedä minkä tasoisia noi muut hakijat on, ja kuinka he pärjäsivät kokeessa ja haastattelussa. Pitää kuitenkin yrittää psyykata itteensä pahimman varalle, ettei pety liikaa, jos huonosti käy. Mut tiiän kyllä että petyn silti, jos tää feilaa... Oon kuitenkin niin tosissani opiskellut ja valmistautunut tätä tilaisuutta varten. Mutta jos feilaan, niin joku muu on ollut vaan parempi, enkä minä suinkaan huono. ;-) Sitä hajoilua tai hypetystä on siis luvassa tosiaan hyvinkin pian. >.<

Tähän loppuun vielä yks video meidän treeneistä! Janne kuvasi ja Jetro pisti YouTubeen. Biisi on Ruuju no Dengon! Sen kertsin voi sit ignorata, kun en oikeen osaa. ;-D Aino laulaa sen yleensä, mut se on Japanissa... ^^;




1 kommenttia:

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu